Lopettakaa eroni surkuttelu
Huono Äiti sai avautumisen eronneelta:
”Olen kuullut sen tuhat kertaa: ”Voi raukkaa, miten sinulle kävi.” ”Onpa sinulla ollut kova aika.” ”Otan osaa.” Nämä sanat seuraavat minua kuin syyssade, kun kerron ihmisille avioerostani. En haluaisi väheksyä empatiaa, mutta välillä tuntuu, että se jää vain pinnalliseksi.
En koe, että minulle on käynyt jotain traagista. Päinvastoin, koen tehneeni rohkean päätöksen. Päätin päästää irti suhteesta, joka ei enää palvellut minua. Päätin uskoa itseeni ja omaan onneeni. Kyllä, lasten kanssa ja kipuja ja kyllä, raha on tiukassa, mutta lopettakaa perhana se voivottelu!
Olen varma, että moni samaistuu ajatukseen, että avioero on aina surullista. Ja kyllä, se onkin. Mutta se voi olla myös vapauttavaa. Se voi olla uusi alku. Se voi olla mahdollisuus rakentaa elämä, joka on täynnä rakkautta, iloa ja onnea.
Mielestäni on tärkeää, että me puhumme avioeroista avoimemmin ja rehellisesti. Että ymmärrämme, että erot ovat osa elämää. Että ne eivät ole merkki epäonnistumisesta, vaan todiste rohkeudesta ja itsensä kunnioittamisesta.
Kun joku kertoo minulle erostaan, haluan sanoa: ”Onnea! Olet uskaltautunut tekemään vaikean mutta tärkeän päätöksen. Olen ylpeä sinusta.” Haluan kannustaa häntä jatkamaan eteenpäin ja uskomaan tulevaisuuteen.
En halua, että minua säälitään. Haluan, että minua ymmärretään. Haluan, että minua tuetaan. Haluan, että yhdessä voimme luoda yhteiskunnan, jossa erosta puhutaan avoimesti ja jossa ihmiset saavat tukea päätöksiinsä.
On aika muuttaa tapaamme ajatella avioeroa. Sen sijaan, että murehtisimme menetystä tai sitä kuka saa sen talon, voimme juhlia uusia mahdollisuuksia. On aika ymmärtää, että onni ei ole ikuista – ja se on ihan ok.”
Nimim. EroMirkku
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Itse sanoin surkuttelijoille ihan suoraan, että juuri kukaan ei lähde hyvästä liitosta. Että minua kannattaa onnitella, ei surkutella.
Näin on, eropäätös ei tapahtunut hetkessä ja se oli ainoa oikea päätös, koska hommaa ei saatu rokkaamaan. Kaikista raskainta on ollut vanhempana rampata yli vuosikymmen yhteishuoltajuuspalavereissa > jotka sinänsä ovat salassapidettäviä, mutta lapsen ympärillä muut ihmiset ovat toisen puolison puolelle asetuttuaan kovasti aiheuttaneet ylimääräistä painetta lapsen elämään. Ja kyllä, kun samaan aikaan käy töissä, niin toimistoympäristössä viettää päivänsä aika uteliaiden ihmisten keskellä. Siitä voi olla lapsen puolesta pahoillaan > se on lapsen elämästä ennen kaikkea kyse.
Itsekkin erosin 12vuoden avioliitosta 14 vuotta yhdessä lapsiakin on jne, olen onnellinen päätöksestäno, vapaa ,parempi molemmille näin, olenkin pahoittelioille snapnjt ” tarkoitit varmaan onnittelut ” toli ero olo pitkä prosessi suruineenkin mutta päätös oli oikea jota oli turhaa pitkitetty nyt kaikki hyvin älkää tulko surkutteled