Nyt kun eteläiseenkin Suomeen on satanut lunta, ovat meidän ilmastonmuutosaikakauteen syntyneet lapsemme luonnollisesti kauhuissaan.

Tai tuskin he kauhuissaan ovat, lapset tykkäävät lumesta. Mutta joka tapauksessa nyt kun liikenne jumittaa ja lumikaaos pistää kaiken sekaisin, on aika kertoa lapsukaisille millaista on kun on oikeasti paha talvi!

Eli sellainen talvi kuin meidän lapsuudessa! Jokainen aikuinen suomalaispolvi muistaa tämän, koska kunnon ydintalvia on ollut kaikkien aiempien sukupolvien aikana. Meidän lapsemme eivät ole sitä nähneet ja siksi meidän kuuluu tämä perimätieto välittää heille.

Itsehän olemme kokeneet nämä jääkausimaiset talvet ihan oikeasti, vaikka totta kai olemme myös kuulleet niistä isovanhempien ja vanhempien kertomana.

Mutta tällaista se IHAN OIKEASTI oli:

Kouluun hiihdettiin kesät talvet ja puusuksilla totta kai. Matka oli monta kilometriä ja pelkkää ylämäkeä molempiin suuntiin. Mitään katuvaloja ei ollut, vaan kuun valossa lykittiin menemään, samalla kun sudet ulvoivat kintereillä. Eikös kuulostakin tutulta! Johtuu ihan siitä, että muistat tämän omasta lapsuudestasi!

Oli se kyllä rankkaa, ettäs tiedätte nykyiset lämpimässä ilmastossa kasvavat lapset!

No ehkä siinä on ihan pikkuisen liioittelun makua. Ihan pikkiriikkisen. Eihän me nyt kesällä hiihdetty, koska lapsuuden kesät oli sellaisia, että huhtikuussa alkoi helteet ja ne jatkuivat sitten syyskuulle eikä koko kesänä ollut taivaalla näkynyt pilvenhattaraa, mummolaan kun pyöräilimme!

No ehkä oli tuossakin jutussa pikkuisen liioittelun makua. Mutta näitä juttuja kävi ihan oikeasti:

Äiti vuorasi rattaat ja pulkat lampaantaljalla ja päälle sai toisen taljan tai huovan. Päässä oli turkislakki ja posket tahmeina Vitaliksesta. Ja sitten äiti käveli pimeässä kaksi kilometriä päiväkodille rattaita työntäen tai pulkkaa vetäen. Onneksi äidillä oli beessinvärinen kelsiturkki, sillä tarkeni! Itsellä sieraimet tuntuivat jäätyvän kiinni matkan aikana. Ainakin kerran pikkusisko tippui pulkasta ja jäi pötköttämään hankeen.

Päiväkodissa mentiin ulos vaikka oli ihan kamalasti pakkasta, ja sitten ulkona mentiin nuolaisemaan porttia koska kaverikin nuolaisi, ja siinä sitä sitten seistiin vieri vieressä kieli jäätyneenä kiinni metalliseen porttiin. Hoitaja haki keittiöstä punaiseen emalikattilaan lämmintä vettä, jolla irrotettiin kielet metallista.

Sitten kun päästiin kouluun, väijyttiin talvisin lämpömittaria, että meneekö se yli määrätyn pakkasrajan. Jos meni, niin ei tarvinnut mennä välitunnilla ulos. Eikä liikuntatunneilla tarvinnut hiihtää tai luistella! Ja kuulkaa lapsukaiset, kyllä se mittari meni yli ja monta kertaa, koska sellaisia olivat ne entisajan talvet!!!

Vapaa-ajalla sitä mentiin pakkasesta huolimatta ulos hiihtämään ja luistelemaan, telmimään lumessa ja laskemaan pulkkamäkeä. Kun tultiin sisään, poskia poltteli ja varpaita kirveli, ja äiti saattoi heltyä laittamaan kaakaota jos sanoi että oikein paleltaa.

Että olivat ne kyllä kauheita ne talvet silloin joskus, hyvä että hengissä selvittiin!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia