Monet vanhemmat tekevät nykyisin kaikkensa varmistaakseen, että lapsemme ovat kaikessa mukana, aktiivisia ja että he menestyvät. Monet meistä ovat yrittäneet suojella lapsiamme surulta, turhautumiselta, pettymykseltä, sydänsuruilta ja kaikilta muilta ei-positiivisilta tunteilta.

Mutta sitten jotain tapahtuu, kun lapsemme täyttävät 18 ja heistä tulee virallisesti aikuisia. Odotamme heidän pääsevän kouluun ja sopeutumaan uusiin velvollisuuksiin, hallitsemaan aikaansa, puolustamaan itseään, sopimaan tapaamisia, saamaan ystäviä, vaihtamaan lakanoita ja pesemään pyykkinsä. Ja odotamme heidän tietävän, kuinka selviytyä tästä suuresta muutoksesta emotionaalisesti.

Lapsemme muuttuvat lapsista aikuisiksi yhdessä yössä, vaikka monilla lapsilla nykyään ei ole edellytyksiä selviytyä arjesta yksin. Se voi aiheuttaa paniikkia, vakavaa koti-ikävää ja masennusta, pitkässä juoksussa jopa syrjäytymistä.

Sinun tehtäväsi ei ole hyysätä lastasi

Monet meistä ovat työskennelleet ahkerasti suunnitellakseen upeita lomia, syntymäpäiviä ja yhteisiä kokoontumisia lapsillemme. Haluamme tuoda heille onnea jokapäiväiseen elämäänsä. Onnellisen elämän tarjoaminen lapsillemme on ihanaa ja ”hyvän äidin” tehtävä – vai onko. Lapsia tulee kaitsea ja näyttää heille hyvää esimerkkiä, mutta lapselle tulee antaa myös vastuuta omasta elämästään. 13-vuotias osaa jo vaihtaa omat lakanansa ja kerätä likaiset vaatteet lattialta eikä äidin pitäisi tarvita tästä muistuttaa tai varsinkaan tehdä tätä lapsen puolesta.

Lapselle olisi hyvä antaa vastuuta jo pienestä pitäen, jos haluaa varmistaa tämän pärjäämisen oikeassa elämässä. Monet nuoret nykyään muuttavat opiskelemaan toiseen kaupunkiin kauemmaksi vanhemmistaan ja muuttavat ensimmäistä kertaa omilleen parikymppisinä. Vastuun antaminen pienestä pitäen valmistaa tähän siirtymään eikä aikuistuminen välttämättä tule yhtä kovana yllätyksenä.

Tässä muutama hyvä vinkki, miten antaa lapselle vastuuta

1. Sen sijaan, että annat vain käskyjä, pyydä lastasi ajattelemaan omilla avoilla, löytämään kestäviä ratkaisuja ja ennakoimaan päätöstensä vaikutuksia.

2. Opeta lapselle rutiineja. Kerro esimerkiksi, että lakanat olisi hyvä vaihtaa viikon välein. Lapsi pystyy imuroimaan, hoitamaan tiskejä, käymään kaupassa ja tekemään helppoja aterioita.

3. Älä kiirehdi pelastamaan lastasi vaikeasta tilanteesta.

4. Opeta lastasi sanomaan ”ei” kaverien pyynnöille – oli kyse kuluttamisesta, matkoista tai päihteistä.

5. Näytä omalla esimerkilläsi vastuuntuntoa. Ota lapsikin mukaan esimerkiksi matkojen suunnitteluun, konkretisoi budjettia ja kulutusmahdollisuuksia.

6. Tee lapselle selväksi, että rahan eteen tulee tehdä töitä, eikä se kasva puussa tai äidin pankkitilillä. Teini-ikäisen lapsen olisi jo hyvä saada ensimmäisiä kokemuksia esimerkiksi kesätöistä.

Miten teidän perheessä opetetaan lapselle elämänhallintataitoja ja vastuunottoa? Olet varmasti onnistunut, jos lapsesi uskaltaa luottaa sinuun ja ottaa vaikeutensa puheeksi – pidä se kynnys matalalla.

Artikkelikuva, Izzy Park

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

3 vastausta artikkeliin “Älä hyysää lasta, vaan anna vastuuta”

  • Eki Setä sanoo:

    Tässä visiossa lapsen oletetaan olevan isätön.?

  • Äiskä❤️ sanoo:

    Meillä on viisi lasta. Ikähaarukalla 9-1v. Jokainen osallistuu(paitsi vauva) päivittäin kotihommiin, korjaa omat jälkensä,auttaa pienissä asioissa, myös niissä inhokki jutuissa, kuten nyt vaikkapa pyykkien kuivumaan laitossa. Olen lapsille toitottanut , että koti ei ole mikään hotelli, ja kodin viihtyvyys on jokaisen vastuulla

  • Nimetön sanoo:

    Teini-ikäinen hoitaa itsenäisesti kotitöitä, myös pyytämättä ja osallistuu ruoanlaittoon opastettuna.

    Hän pesee omat pyykkinsä ja silittää ne ja vastaa oman huoneensa siistinä pidosta. Hän tekee joka päivä kotitöitä ja esim pyykkien pesua, keittiön siivousta jne jota ei tarvitse erikseen pyytää. Viikkosiivouksesta on sovittu että kun hoitaa oman osuutensa niin sen jälkeen on vapaa hengaamaan kavereiden kanssa, joten välillä tekee niin että kun herää aikaisin niin hoitaa ne aamulla ekana pois alta niin loppuvapaapäivän voi relata.

    Hoitaa koulujn liittyvät asiat ja oikomishoidon hammaslääkärikäynnit itsenäisesti, pyytää apua kun sitä tarvitsee.

    Hän saa kuukausirahaa, josta itse hallinnoi että riittää bussikorttiin ja