Kun exät heittelevät kapuloita muuten toimiviin rattaisiin
Uusperheessä on haasteita, ja yksi haasteita luova seikka voi olla puolison ex, jonka toiminta tuntuu välillä tahalliselta vaikeuttamiselta, kertoo avautumisessaan nimimerkki Eron partaalla:
“Käsi ylös kuka suostuisi elämään, jossa toinen ihminen pääsee vaikuttamaan ja vaikeuttamaan elämääsi säännöllisesti ja ennakoimattomasti. Kun teet mitä tahansa suunnitelmia, joudut varautumaan siihen, että ne saattavat silmänräpäyksessä muuttua, jos perheeseen kuulumaton henkilö niin päättää. Varmaan arvasitkin jo, että kyseessä on exä, puolison exä.
En tiedä kumpi on pahempaa: oman vai toisen exän temppuilut. Exä pystyy vaikuttamaan elämään tietysti lasten kautta. Etenkin etävanhempiexä voi vain päättää, että nyt en otakaan lasta tai toimia muuten niin, että lapsi ei voi hänelle mennä. Olet itse suunnitellut reissua tai muuta ajanvietettä ajatuksena, että lapset ovat exällä, niin ei auta, kuin perua omat suunnitelmat.
Itse kaipaan elämässä tietynlaista suunnitelmaa. En halua elää yhden tuuliviirin päähänpistojen mukaan. Puolison exän temput liittyvät usein ajankohtaan, kun muuten perheessä ja parisuhteessa menee hyvin tai on tapahtumassa jotain ihanaa. Esimerkiksi yhteisten lasten syntymät ovat olleet puolison exälle myrkkyä. Juuri silloin, kun itse tarvitsisi eniten lepoa ja ehkä hemmotteluakin ja erityishuomiota puolisolta, puolison exä pistää ranttaliksi. Se olen silloin minä, joka jään tarpeineni ja tunteineni taka-alalle. Usein näihin tempauksiin liittyy nimittäin huoli lapsesta. Ymmärrän, että lapsi pitää ottaa vastaan ja että vika ei ole lapsessa. Silti minua harmittaa.
Elämä on exän epävakauden takia meilläkin todella epävakaata. Haluaisin itse vakautta ja kokea olevani turvassa. Tämä syö parisuhdetta, kun puoliso kokee, etten hyväksy hänen lastaan, vaikka kyse ei ole siitä. Yhä useammin mietin, että ero olisi helpotus. Rakastan puolisoani todella paljon, mutta olen aivan loppu. Olisi niin ihanaa, jos exä ei pääsisi enää vaikuttamaan elämääni. Tämä ei nimittäin lopu vielä vuosikausiin. Exä voisi sitten taputtaa itseään olalle: onnistuin rikkomaan paitsi omani, myös toisten avioliiton.”
Nimim. Eron partaalla
Aina ei kyseessä ole puolison eksä. Myös oma entinen kumppani saattaa olla asioiden hankaloittaja. Tästä kertoo nimimerkki Kyllästynyt toiseen ”huoltajaan”:
“Mitä tehdä tilanteessa jossa entinen kumppani yrittää tehdä hallaa vuosien ajan niin minulle, meidän yhteiselle lapselle, uudelle kumppanille sekä meidän yhteisille lapsille? Tätä jatkunut vuosia… Lukuisia perättömiä lastensuojelu ilmoituksia, mustamaalaamista lapselle, lapsen asioiden hankaloittamista ja lapsen pompottelua ja henkistä väkivaltaa. Vanhin lapsikin on tähän tilanteeseen täysin kyllästynyt eikä halua pitää yhteyttä tai tavata toista huoltajaansa.
Huoltaja ja lapsi ovat tavanneet hyvin satunnaisesti kaikkien vuosien ajan joko huoltajan haluttomuudesta tavata tai lapsen itsensä haluttomuudesta. Yritämme ylläpitää heidän suhdettaan, koska laki velvoittaa tähän, mutta on kovin hankalaa tehdä töitä tällaisen eteen kun ei saa vastakaikua. Emme pysty muuttamaan toista ihmistä. Viimeisimpänä tempauksena toinen huoltaja vaatii oikeuden kautta lasta muuttamaan hänen luokseen valheellisin perustein. Raskasta taistella vuodesta toiseen ja toinen saa vain jatkaa. Löytyykö kokemuksia, neuvoja ja vertaistukea?”
Nimim. Kyllästynyt toiseen ”huoltajaan”
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vertaistukea löytyy kyllä.
Itse otin täyden vastuun omista lapsistani. Sitä kautta exän ja exän nyksän valta meidän elämään loppui. 😀
Itse ajattelin niin, että olen itse lapseni halunnut ja vastaan itse heidän hyvinvoinnistaan. Ulkoistin ihmiset joita se ei kiinnosta vaan olemalla lähtemättä tappeluun lasten tapaamisista.
Lopputulos on hieno. Lapset ovat nyt 20 ja 23 vee voivat hyvin, kymmenen vuotta siinä meni. Tosin heillä ei ole hyvää suhdetta exään ja sen nyksään, mutta entäs sitten? Heillä on hyvät välit ihmiseen joka oli kaikki ne vuodet läsnä.
Puolison exän häikäilemätön käytös, hyväksikäyttö, vastuuttomuus ja uusavuttomuus esimerksi lasten asioiden hoitamisessa ihmetyttää. Jättää esim. lasten koulunkäyntiin ja harrastuksiin liittyvät velvoitteet -vanhempainillat, kokeet, ilmoitukset, kyydit jne lähes täysin toisen vastuulle ( ja toinen liian kilttinä suostuu etteivät lapset kärsisi) On toistuvasti pyytämässä ei edes vuoron vaihtamista vaan toista vanhempaa ottamaan lapset luokseen sovittua aiemmin päästäkseen itse milloin harrastukseen, työreissulle tai parisuhdelomalle. Aiemmin toinen on joutanut paljonkin mutta nyt koen syyllisyyttä hänen välillä kieltäytyessä, ettei meidän tarvitsisi niin usein muuttaa yhteisiä suunnitelmia. Päivittäiset ja useat, usein silti aiheettomat yhteydenotot koen kiusantekona vaikka ymmärrän hyvin yhteydenpidon tärkeyden asioiden sujumisen kannalta. Miten paljon teillä nyksillä löytyy ymmärrystä siihen, että exä kokee oikeutettuna pyytää entistä kumppania apuun milloin missäkin askareessa, esimerkiksi kulkuneuvoihin ja asuntoon liittyvissä asioissa tai olemaan kuunteleva olkapää kun elämä kolhii? Missä se nyksän paikka on vai onko sitä? Vai pääsisikö helpommalla jos siirtyisi suosiolla syrjään? Muuten riidatonta ja toimivaa, lapsetkin sopeutuneet hyvin mutta exän käytös kuormittaa.
Miksi lähivanhempi yrittää tuhota lasten ja isän välit sekä hankaloittaa lasten isän elämää kertomalla valheita ympäri kaupunkia. Etävanhempi pitänyt samoista pvstä sekä kellon ajoista kiinni mitä taas lähivanhempi on yrittänyt muutella tahtonsa mukaan ajatellen että lasten isä on vain hyödyke jolta saa rahaa ja voi pitää henkilökohtaisena lasten vahtina. Miksi lasten äiti teki kaikkensa tuhotakseen isän ja lasten välit aloittamalla siitä että tuhosibpäivittäiset puhelut päättyen siihen että vaihtoi lasten sukunimet ilman että edes kertoi etävanhemmalle?? Ja edes lasten valvojat ei voi mitään lasten äidille ja hänen oikuille
Meillä 3vuotta yhteiseloa takana ja puolisoni exä kiusannut koko tämän ajan. Olen monesti miettinyt että ero olisi paras ratkaisu koska mieheni ei tajua pistää exän toiminnalle loppua. On ollut haukkumista suoraan ja myös lasten kuullen sekä heille mustamaalaamista, viesteillä häiriköintiä. Hän myös suoraan minulta kysynyt milloin olen muuttamassa pois.
Mua ärsyttää kaikista eniten bioäideissä se että niille aina maailman kamalin, pahin ja hirvein asia, josta lähdetään uhkailemaan, metelöimään ja repimään lastenvalvojia kuvioon on se kun ei päästä SIITÄ OMASTA LAPSESTA EROON. Isä ei otakkaan lasta nyt, niin voi helvetti mikä metakka siitä nousee. Lapsiparat.
Elän ihanassa suhteessa miehen kanssa, jolla myös lapsia. Meillä menee vähän ristiin toisen huoltajan viikonloput. Kun nuorimmaiseni ovat isällään niin miehelläni lapsiviikonloppu. Mikä on hyvä järjestely, koska olemme sitä mieltä, että hänen lapsensa tarvitsevat myös ns.isäaikaa, jolloin hyvä ettei minun tyttäret silloin minulla. Mutta, tämä kaikki kirvelee mieheni lasten äitiä niin, että hän milloin milläkin verukkeella estää lapsia tulemasta isälle, tai esittää ”toiveen” että isä olisi ainoastaan lasten kanssa, ei minun eikä varsinkaan lasteni.
Heidän erostaan on yli 5v aikaa. Lasten äiti elää itse uudessa parisuhteessa.
Tämä saa väkisin keskustelua aikaan meidän suhteessa, koska olen ollut jopa valmis väistymään sivuun että mieheni saisi aikaa lastensa kanssa. Toisaalta jos meinataan olla suhteessa, jossa hän hyväksyy täysin minun lapseni ja viettää aikaansa meidän kanssa niin on suuri ristiriita siinä miksi tilanne ei toimisi toisinpäin. Kärsin siitä itsekin, kun mies ikävöi lapsiaan ja väsyy eksänsä kiusantekoon.
Ei ne isät ole aina niitä pahoja, jotka eivät hae lapsia luokseen vaan myös äideissä on niitä jotka liian omistushaluisia, mustasukkaisia, kontrolloivia lapsiaan ja expuolisoaan kohtaan.
Tässä tilanteessa on monta kärsijää
Olipa harvinaisen älykäs vastaus, joka varmasti kertoo vastaajan omasta kyvystä ymmärtää tilanteesta mitään, mm. nähdä sen pienen lapsen pettymystä, joka ei pääsekään isälleen vaikka on odottanut tai vaikkapa sen 3 lapsen yh-vanhemman loppuunpalamista kun on ollut ties kuinka kauan 24/7 kiinni lasten hoidossa yksin, samalla kun se toinen ” 50% huoltaja” juoksee missä lystää. Asioita kannattaa katsoa joskus muistakin perspektiiveistä kuin kaivella sieltä omasta navastaan.
Käsittääkseni ydinperheessäkin ollaan liki 24/7 lasten kanssa ja usein isä voi olla vaikka yrittäjä eikä juuri kotona ole. Joten buhuu mistä noi ”yh-mutsit” aina repii ton että tarvii omaa aikaa, ja sitä tarvitaan NYT.
No eikö ne ole sen bioisän lapsia enää, miksi isää ei vaadita olemaan 24/7 lasten kanssa? Mitä jos bioäiti sairastuu tai kuolee? Itse en edes arvostaisi miestä joka ei kanna vastuutaan/ halua hoitaa omia lapsiaan.
No meillä kyllä on tilanne toisin päin.
Suostuin 50/50 järjestelyyn erotessamme koska mielestäni lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa.
Ehdotin 60/40 mutta exäni sai hepulit ja yritti tehdä siitä raha kysymyksen. Kukaan ei meillä maksa kenellekkään mitään ja lapsilisät menee puoliksi (huolimatta siitä mitä exäni sanoo, minun palkkani on isompi joten en ole koskaan mitään rahaa häneltä halunnutkaan).
En ajatellut silloin sitä että exäni hauras itsetunto ei tule ehdytymään vaan hänen tulee ikuisesti saada laittaa minut maksamaan siitä että jätin hänet ja nostaa itseään ylitse minun. Sillä hän ei voi olla hyvä jos hän ei ole parempi kuin joku toinen.
Patologinen valehtelija joka suoltaa suustaan kamaluuksia minusta kenelle tahansa kuka vain jaksaa kuulla. Ennen kaikkea nyxälleen jonka kanssa olemme vuosien mittaan päässeet vaihtamaan ehkä sormin laskettavat määrät sanoja koska exäni ei varmasti vaan voi ottaa riskiä että valheet paljastuisivat.
Lapsilla ei ole mitään järjestystä tai kuria kun ovat isän luona.
Olen vuosia yrityänyt saada exän suostumaan etävanhemmuteen jotta lasten koulu saataisiin edes jonkin sortin järjestykseen. Olen luvannut ettei tarvitse maksaa elareita ja että saa enemmän lomia kuin minä.. noh kaikkea on yritetty. Turhaan.
Exä ei onneksi ole väkivaltaknen tai ilkeä/tunteeton lapsiamme kohtaan. Hänen nyksänsäkkin kohtelee heitä hyvin.
Ainostaan jatkuva kanssani ”kilpailu” johon siis en kyllä itse lähde mukaan, on johtanut siihen että lapset saavat kaiken, heille tehdään kaikki heidän puolesta eikä mitään vastuita ole isän luona. Nuorempi istuu kaiken vapaa ajan pelikoneilla, ei tapaa ystäviään kuin olessaan minun luonani. Vanhemmalla lapsella on maksukortti jossa kasa rahaa, ei ole kotiin tuloaikaa ja ainoa sääntökin on ettei hän saa tuoda ystäviä kotiin joten isä edes tiedä kenen kanssa tai missä pyörii.
En haluaisi mitään muuta kuin lapseni tänne täysaikaisesti jotta he eivät pilaisi mahdollisuuksiaan koulutukseen ja sosiaalisia kontaktejaan jo alaaste ikäisinä.
Minä voin kyllä käydä ulkona kun haluan (kerran, pari vuodessa) silloin palkkaan lastenvahdin.
Hirvittävää yleistää käsityksiä eronneista äideistä. Monenkohan tapauksen pohjalle perustat väittämsi siitä että äidit haluavat lasistaan eroon. Tasan oman tapauksesiko?
Koska minä tunnen totaali yhitä jotka eivät ole sanallakaan maininneet sitä että eivät haluaisi olla lastensa kanssa. Yhteisvanhemmuuden jakavia äitejä jotka kärsivät samoista ongelmista kuin minäkin.
Ja muistathan, kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Moni mies kun tuppaa puhumaan asiat itselleen edulliseen valoon ja silloin totuudella on hyvin pieni paikka siinä.
Lasteni isän nykyinen on juuri tuollainen. Hän ei välitä yhtään siitä, että tapaako lapset isäänsä, vai ei. Hänellä ei ole omia lapsia, niin hän ei ymmärrä, kuinka tärkeää lasten olisi tavata isäänsä säännöllisesti. Joskus menee monta viikkoa, ettei isä tapaa lapsiaan, koska uusi naisystävä vaatii parisuhde aikaa. Yritä siinä sitten suostutella lapset isän luo, kun eivät ole kuuteen viikkoon nähneet. Muutenkin tapaavat vain 4vrk kuukaudessa. Miltä lapsista tuntuukaan, kun isällä ei ole aikaa lapsilleen ja bonusäiti postaa somen täyteen kuvia ”laatuaikaa kullan kanssa”.
Kyllä monen bonusäidin itsekkyys pilaa suhteita isän ja lapsien välillä. Isät helpommin luopuvat yhteisestä ajasta lasten kanssa.
Oiskohan nyt ihan noinkaan, voiskohan olla niin että oot itse päätellyt. Vai ihanko isä on sulle sanonut että lapset ei voi tulla koska puolisoni ei halua. Se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa, mustasukkaisuus ja katkeruus paistaa ja se on ihan ok. Mutta entäpä jos isä ja hänen puoliso alkaisivatkin elää perhe-elämää sinun lastesi kanssa. Kyllä siitä vasta metakka nousisi.
Elin reilu vuoden tiiviisti miehen kanssa, jolla oli lapsi. Äiti ei halunnut olla itse lapsen kanssa ollenkaan vapaa päivinä. Viikonloppuja, pyhiä, koulun lomia ym. Ei se ollut tyytyväinen vaikka me olimme lapsen kanssa. Sitä otti päähän kuunnella, kun lapsi kertoi mitä Kaikkea kivaa olimme tehneet. Miehen ex teki kiusaa koko ajan ja kaikella tavalla. Katsoin parhaakseni poistua kuviosta.