”Avaudun nyt ”parisuhteeni” tilasta. Takana 14- yhdessä vietettyä vuotta ja yhteiset lapset. Ongelmia suhteessamme on ollut aina, olin kuitenkin kuvitellut kaiken olevan ihan mallillaan ja asioiden alkaneen vähitellen helpottaa. Mies halusi kuitenkin yllättäen erota ja näin sitten tapahtuikin.

Näen itsessäni paljon vikaa suhteessamme, en kuitenkaan ota yksin vastuuta kaikesta. Olen aina tehnyt kovasti töitä perheemme hyvinvoinnin eteen ja ollut kovasti sitoutunut. Mies on myöhemmin kertomansa mukaan ollut suhteessamme kovasti ahdistunut ja kokenut olevansa todella ahtaalla. Toki olen itsekin ollut ajoittain ahdistunut ongelmistamme enkä täysin tyytyväinen ole ollut minäkään, kuitenkin tiukassa perhearjen ym. pyörityksessä olemme molemmat vain tarponeet eteenpäin. Asioita ei ole kunnolla käsitelty.

Silti koen että olemme olleet erittäin läheisiä, eikä kohdallamme voi puhua erilleen kasvamisesta. Eron jälkeen tunteet eivät ole hävinneet mihinkään, rakastan tätä miestä edelleen kovasti ja uskon hänenkin rakastavan minua. Olen sanonut myös ikävöineeni häntä ja hän myöntää tunteneensa samoin. Nyt erilleen muutostamme on aikaa noin 7kk ja hän on ilmaissut, ettei halua enää parisuhdetta kanssani. Fwb-suhde kanssani sopisi kuulemma hänelle ja myös aikaa kanssani haluaisi ajoittain viettää, myös perheenä. En enää tiedä mitä ajatella..

Kuva Eric Ward.

Tunteet ovat kovat edelleen, toisaalta tiedän, että tulen tästä vielä yli pääsemään ja olen jo alkanut etsimään elämääni uutta sisältöä. Olen vielä suhteellisen nuori ja kaunis nainen.. Onko jollain muilla omakohtaisia kokemuksia vastaavan kaltaisesta tilanteesta. En kaipaa mitään syyllistämistä tai ”jättäisin heti” -juttuja. Toista naista ei liittomme kaatumiseen myöskään liity. Kaipaan siis aitoja kokemuksia ja mielellään myös miehistä näkemystä asiaan.

Onko turhaa odottaa enää mitään ja miten näiden vuosien jälkeen voi ylipäätään ehdottaa minulle moista suhdetta? Vaikka eroon onkin mieheni vakaasta tahdosta ryhdytty, tiedän että menetämme molemmat tässä paljon.”

Nimim. Lilli

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

20 vastausta artikkeliin “Kun ero ei vain tunnu oikealta”

  • Nainen sanoo:

    Itsellä myös eron jälkeen mies halusi jatkaa tapailua. Joskus seksin merkeissä joskus ei. Itse olen rakastanut häntä koko ajan.. vaikea sanoa miten hän tuntee minua kohtaan. Tuntuu että tapailu vähenee kokoajan ja hän on muuttunut välinpitämättömäksi. Tapailu tapahtuu hänen aikataulujen mukaan.. aikaa on enää todella harvoin. Sattuu ihan todella paljon kun toista rakastaa ja haluaisi vaan palata yhteen mutta en usko että niin tulee enää käymään. Olimme todella onnellisia yhdessä kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain..

  • M sanoo:

    Kerrothan myöhemmin kuinka kävi. Minulla samantyyppinen tilanne

  • Nimetön sanoo:

    Minä olen aikoinani ollut tuo jättävä osapuoli. Minun tapauksessani en todella enää ollut rakastanut miestäni moneen vuoteen, ja yritin pitkään pysyä yhdessä vain lasten takia.

    Nykyään seurustelen ihanan miehen kanssa, ja ehdottomasti rakastan häntä. Olen kuitenkin huomannut oman ajan törkeyden minulle itselleni. En ollenkaan haluaisi muuttaa hänen kanssaan yhteen, saati perustaa perhettä. Haluan, että minulla on oma tupa, oma lupa (siis toki pysyn uskollisena miehelleni 😅), mutta nautin suuresti siitä, että saan mennä omaan kotiin ja olla siellä yksin. Tai no, aina, kun lapsi ei ole kotona. Suhteemme on läheinen ja tiivis, vaikka asummekin erillämme.

    Edellisen mieheni kanssa en voisi mitenkään kuvitella, että olisin saanut rakkautta takaisin, vaikka miten olisin saanut omaa aikaa, rauhaa tai tilaa. Nykyisen mieheni kanssa uskon, että oma tila on minulle suhteen onnistumisen ehto.

    Se, mitä tässä nyt yritän sanoa, on että koita selvittää miehesi tunteet sinua kohtaan. Jos tunteet on voimakkaat ja hän on valmis sitoutumaan sinuun parisuhteessa, niin en näe ongelmaa etäsuhteelle. Miehesi saattaa vain olla niitä, jotka ahdistuvat siitä oman tilan puutteesta. Ja se ahdistus voi olla valtavaa, vaikka toista rakastaisi. Jos taas miehesi tunteet on viilenneet, eikä hän ole valmis sitoutumaan sinuun ehdottomasti etäsuhteessa, niin sitten todella kannattaa antaa miehen mennä. Muuten siitä seuraa sinulle vain todella paljon pahaa mieltä. Jos miehesi vakuuttaa rakkauttaan sinuun ja lupaa sitoutua ehdottomasti (ja mikäli oikeasti luotat mieheesi), niin etäsuhde voi tuoda paljon uutta ja ihanaakin teidän suhteeseenne. Puhumattakaan siitä, että lapset saavat säilyttää molemmat vanhemmat 🙂

  • Mooly sanoo:

    Usein nainen vähän naiivisti ajattelee näin, että toinen nainen ei liittyisi eroon mitenkään kun aloite on miehestä lähtöisin. Ei, väärin, kyllä liittyy, siihen ei vain liity toista naista josta sinä vielä olisit tietoinen.

  • Em sanoo:

    Olisiko mahdollista vielä käsitellä asioita jotka johtivat miehesi eropäätökseen? Mainitsit ettette kunnolla käsitelleet ongelmiamme yhdessä ollessanne. Sen takia miehestäsi eropäätös saattoi tuntua ainoalta ”luontevalta” ratkaisulta, verrattuna epämukavaan ja kivuliaaseen asioiden käsittelyprosessiin. Puolisoiden tarpeet suhteessa voivat olla hyvin erilaiset ja kiireessä ne voivat jäädä toiselta täysin noteeraamatta. Siksi toisen eskaloitunut paha olo voi yllättää. Kuulostaa että puolisosi tarpeet on jääneet pitkälti täyttymättä, jos hän on kokenut olevansa hyvin ahtaalla.

    14 yhteistä vuotta, yhteiset lapset (ja tunteet toisianne kohtaan) ovat hyviä syitä yrittää selvittää asioita. Usein puoliso ei vaihtamalla parane, samantyyppiset haasteet seuraavat seuraavaan ja sitä seuraavaan suhteeseen. Tietenkään toista ei voi pakottaa jatkamaan, mutta kuulostaa että kannattaa vielä ehdottaa jos toinen haluaisi käsitellä asioita.

    Olet muuten ihailtavan kypsä siinä että haluat jätettynä osapuolena vielä jatkaa suhdetta! Siksikin uuteen alkuun on varmasti hyvät edellytykset.

  • Itse eronnut ja sitä katunut sanoo:

    Kannatan vaihtoehtoa ’Käykää terapiassa yhdessä’, koska molemmilla teistä on tunteita eikä vielä uusia suhteita – ja myös lasten takia. Nykytilanteen lisäksi vuosien päästä, kun lapset saavat omia lapsia on kiva jakaa yhdessä isovanhemmuutta. Moni ei nuorena tajua ajatella asiaa muiden kannalta eikä näe pidemmälle tulevaisuuteen.

  • Eteenpäin sanoo:

    Parempi mennä yksin eteenpäin miettimättä, mitä tulee tapahtumaan. Pääsee paremmin ja nopeammin irti, jos paluuta suhteeseen ei enää ole, tai toinen löytää uuden. Turhan toivon elättäminen pitää helposti kiinni suhteessa. Oma ex oli sen verran tyly eron jälkeen, että oli pakko jättää suhde taakse. Jälkeenpäin hyvä niin. Jos palaisittekin yhteen, se olisi sitten mukava käänne. Odottamaan ei kannata ryhtyä, eikä puolittaiseen suhteeseen – tulee helposti siipeen.

  • Koo sanoo:

    Fwb toimii vain sellaisen kanssa johon sulla ei ole syvempiä tunteita. Muutoin revit vain itseäsi paremmin rikki.

    Laastari on jo irti, älä enää raavi sitä paranevaa haavaa!

  • Tuumailija sanoo:

    Kannattaa pitää tilanne selkeänä itsesi ja lastesi vuoksi. Itse en suostuisi moiseen miehen ehdottamaan kuvioon. Miksi hän ei halua sitoutua parisuhteeseen kanssasi? Kannattaa kysyä häneltä.

    Minulle ulkopuolisena tuli ensimmäisenä mieleen, että ex-miehesi haluaa kaikki hyödyt susta irti, mutta samalla tsekkailla muutakin naistarjontaa.

    Löydät varmasti vielä kumpppanin, joka haluaa sitoutua suhteeseen kanssasi koko sydämellään.

  • Saman kokenut ääliö sanoo:

    Nyt järki käteen! Et voi antaa miehellesi lupaa tulla tankkaamaan perhe-elämää ja jopa saamaan seksiä jos hän on itse halunnut erota. Hänen on vastattava itse päätöstensä seurauksista. Hän saa nyt luvan mennä vapaille markkinoille testauttamaan viehätysvoimaansa ja siitä seuraa kyllä hänelle yllätyksiä. Voi olla että heti löytyy joku mutta hän vie itsensä siihenkin suhteeseen ja arki tulee eteen sinnekin. Ja jos hän satunnaista seksiä on vailla niin sitä ei niin vain halutessa löydykään. Nyt tiukka linja. Puhut hänen kanssaan vain välttämättömät lastenhoidolliset asiat. Elämäsi tulee olemaan aaltoliikettä itkuvollotusten, kaipausten, sekään haukkumisen ja uuden toivon heräämisen välillä. Mutta sinä selviät. Tätä kestää pari-kolme vuotta mutta se paranee viikko viikolta. Jonain päivänä ihmettelet mitä oikein kuvittelit. Tai sitten molemmat olette kasvaneet ja palaatte uudistuneina yhteen. Nyt et saa antaa periksi – molempien vuoksi. Tämä lähti jo liikkeelle ja missään nimessä vanhaan olotilaan ei ole paluuta.

  • Jukka sanoo:

    Täältä sitten sitä miehen näkökulmaa, joka on ollut hieman samanlaisissa tilanteissa nyt kaksi kertaa. Älä lähde fwb-meininkeihin. Jos mies sanoo, ettei rakasta niin asia on silloin kuten hän sanoo. Läheisyyttä voi toki kaivata, mutta se ei tarkoita, että toinen rakastaa.

    Itsekin kaipasin eksääni, mutta sen jälkeen kun sain sanottua, etten häntä rakasta, rakkautta ei enää ollut. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö toisesta voisi välittää ja etteikö toista voisi haluta. Mutta rakkautta se ei silti ole.

    Miehesi tuskin pahuuttaan ehdottaa fwb-tyylistä suhdetta. Luultavasti hän ei ymmärrä kuinka syvästi tunnet häntä kohtaan. En usko, että tämä asia on korjattavissa puhumisella, vaan ainoastaan asettamalla selvät rajat. Valitettavasti tällaiset erot tunnepohjissa ajavat kaikkein syvimpiä railoja ihmisten väliin, mikäli rajoja ei ole asetettu ajoissa.

    Sanoessaan, ettei hän rakasta sinua ja ehdottaessaan seksiä hän olettaa, että asia on sinulle selvä (onhan hän kommunikoinut asian selvästi): tulevaisuudessa harrastatte seksiä ainoastaan ystävinä. Samalla sinä kuulet vain kun hän sanoo ikävöivänsä sinua. Ristiriita on valmis. Mikään – toistan – mikään määrä puhetta ei korjaa tätä ristiriitaa, koska tämä ristiriita tulee tunnetasosta.

    Rakastaessaan jotakuta on helppo kuvitella, että toinen tuntee samalla tavalla. Ylitulkinta on helppoa. Tätä sattuu niin miehille kuin naisille. Olemme huonoja kuuntelemaan toistemme sanoja ja taitavia peilaamaan omat tunteemme toisiimme.

    Tässä siis miehen neuvo: vedä tiukat, mutta empaattiset, rajat. Mitkä ne ovat riippuu sinusta itsestäsi.

    Sä kuulostat todella hienolta ihmiseltä. Sydänsurut ovat aina inhottavia, mutta niistä pääsee kyllä yli – yleensä jotakin oppineena. Toivon sulle voimia.

  • Tuulia sanoo:

    Minun tarinassani mieheni halusi erota 12 yhteisen vuoden jälkeen. Olisin vielä halunnut yrittää korjata ja epätoivossani suostuin mihin vain. Mieheni halusi, että pysyisimme ystävinä juuri sellaisina fwb-parina. Suostuin tähän, sillä uskoin että ajan kuluessa mieheni ehkä muuttaisikin mielensä ja palaisi. Ja vaikka ei palaisi, niin olisimme yhdessä. Hyvin pian aloin huomata, että tämä tapa ei ollut minun tapani toteuttaa parisuhdetta, kumppanuutta tai mitä se nyt olikin. Järjestely oli miehen kannalta mitä oivallisin: hänen ei tarvinnut kantaa jättäjän syyllisyyttä, sai seksiä tasaisesti samoin läheisyyttä, kuitenkaan sitoutumatta tai olematta tilivelvollinen. Lisäksi hänellä oli vapaus tehdä mitä halusi ja tapailla myös muita. Hän myös tiesi minun olevan vielä liian kiinni hänessä, jolloin hän saattoi käyttäytyä minua kohtaan miten halusi. Lopulta tein siitä lopun. Kun en enää ollut aina tavoitettavissa silloin kun hän halusi, ei hänestä enää kuulunutkaan mitään. En halua neuvoa sinua siinä, kuinka sinun tulisi toimia. Ainoat neuvot mitä haluan antaa ovat nämä: mieti tilannetta useammasta näkökulmasta, ennen kaikkea siitä mitä sinä haluat ja onko fwb-suhde sellainen, jonka kanssa voit olla sinut itsesi kanssa. Toteutuuko suhteessa molempien toiveet ja kunnioitus toista kohtaan? Älä tee päätöstä tunteella, varsinkaan kaipuun ja ikävän näkökulmasta, sillä silloin saatat tehdä itsesi kannalta väärän valinnan. Ja mikäli vielä asia mietityttää, niin kokeile. Muulla tavalla et voi tietää asian sopivuutta itsellesi, kunhan vain olet itsellesi kokoajan rehellinen. Itseltäsi sinun tulee kysyä, miksi haluat olla miehen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssasi?

  • Oivoi sanoo:

    Se, että mies edes kehtaa ehdottaa lastensa äidille jotain epämääräistä friends with benefits säätöä kertoo minulle kaiken olennaisen tästä miehestä… Ei mitään häpyä tai kunnioitusta lastensa äitiä kohtaan. Älä vaan missään nimessä lähde tuohon touhuun mukaan. Satut vain itseäsi. Fwb-kuvio ei voi ikinä toimia, jos toisella osapuolella on hitunenkaan syvempää tunnetta toista kohtaan. Mies on todennäköisesti yksinäinen ja yrittää saada sängynlämmittäjää siihen asti kunnes löytää itselleen uuden puolison. Ei jatkoon.

    • M29 sanoo:

      Näin miehenä voin allekirjoittaa nuo spekulaatiot. Olen itsekin eronnut, mutta en olis kyllä ikinä kehdannut ehdottaa exälle mitään panojärjestelyitä, vaikka yksinäistä olikin. Sen verran oli kuitenkin kunnioitusta jaetuista vuosista.

      Alkuperäisen tekstiin vielä, että suhteen pelastamiseen vaaditaan kyllä molempien 100% sitoutuminen ja silloinkaan yhteen palaaminen ei ole varmaa. Et voi sitä yksin pelastaa, etkä saada toisen päätä käännettyä jos hän on itse noin asian päättänyt. Nyt on tärkeää aloittaa oma henkilökohtainen selviytymisprosessi ja ennen kaikkea miettiä mitä tästä on mahdollista oppia, jotta seuraava suhde voisi olla onnellinen. Tsemppiä!

  • Äiti74 sanoo:

    Jos toinen on päätöksensä tehnyt, niin on varmasti mielestään tekemässä oikeaa ratkaisua. Sinun on vain yritettävä hyväksyä tilanne ja mennä eteenpäin. Ei toista pysty pakottamalla jäämään. Hän on tehnyt varmasti ajatustyötä jo pidempään, ennen kuin toi eroasian esille, joten hän on jo pidemmällä eron käsittelyssä. Anna itsellesi aikaa, mutta haaveet on parempi jättää taakseen ja katsoa eteenpäin. Voimia!

  • Helga sanoo:

    Erosimme lasten isän kanssa yhdeksän vuotta sitten. Ero oli minulle helpotus enkä todellakaan halunnut palata yhteen. mies vietti aikaa kanssamme, tuli joskus yöksi, nukkui vieressä, vietti jopa ensimmäisen joulun eron jälkeen kanssamme. En oikein itsekään tiedä miksi annoin hänelle sellaista siimaa kun en todellakaan halunnut palata yhteen ja taisimpa sen joskus hänelle sanoakin. Jotenkin sitä piti vain toista vanhasta tottumuksesta siinä lähellä. Jossain vaiheessa sain tietää että miehellä oli joku viritys. Se oli itselle kova paikka vaikka en edelleenkään halunnut miestä takaisin. Kävi siinä sitten niin että mies jäi taas kerran yöksi, annoin hänen taas luulla että meistä jotain voisi vielä tulla. Lopulta mies laittoi pitkän sähköpostin jossa pyysi minua kertomaan onko meistä vielä tulossa jotain. Että hänen pitää kuulla se nyt. (Koska jos ei, hän jatkaisi naisystävänsä tapailua 😂). Kun taas kerran sanoin ja lopullisesti että ei, meistä ei mitään tule, kaikki epämääräinen säätäminen välillämme loppui. En ole ylpeä silloisista tekemisistä ja oli todella epäreilua miestä kohtaan mutta silloisessa uudessa elämäntilanteessa ja eron jälkeen, oli ihan hirveän vaikeaa päästää toisesta irti vaikka meidän yhteinen elämä oli ollut yhtä helvettiä miehen uskottomuuden ja alkoholinkäytön takia..
    Tämä siis ajatuksena että miehesi voi kokea että elämä on nyt hyvää mutta ei vaan osaa päästää irti tutusta ja turvallisesta ihmisestä.
    Teet itsellesi, miehellesi ja ennenkaikkea lapsillesi palveluksen kun vaan nostat pääsi ylös ja lähdet rakentamaan itsellesi uutta elämää.

  • Vaimo sanoo:

    Oletteko kokeilleet ammattiapua? Koen että voisitte hyötyä esim. pariterapiasta jos kerran tilanteeseen ei liity kolmansia osapuolia ja tunteikakin löytyy vielä. Haittaa siitä ei ainakaan ole, joten teinä kokeilisin sen vaihtoehdon. Vaihtoehtoja on paljon yksityisistä julkisiin auttajiin.

    • Tupsis sanoo:

      Samaa mieltä, ihan molempien tulevien suhteiden vuoksi olisi hyvä käsitellä mm. se, miksi ja millä tavalla mies koki olevansa ahtaalla. Missään nimessä ei kannata mitään fwb-suhdetta viritellä _ainakaan_ ennen kuin kaikki on täysin selvää ja molemmat ovat nähnert peilistä sen, millaisia ovat parisuhteen missäkin vaiheessa olleet ja ymmärtäneet toisen tulkinnan omista toimista. Esimerkiksi itse ymmärsin vasta eksän masennuksen lävähtäessä kasvoille itsetuhoisina puheina, kuinka kamala olin ollut sitä itse tajuamatta. Iso osa ongelmistamme johtui kommunikaatiopulan aiheuttamista väärinkäsityksistä – mutta myös siitä että minä kaipasin enemmän läheisyyttä ja huomiota kuin toinen. Kun suhteen loppuaikoina lopulta saatiin asioita selvitettyä, selkeytyi myös se, ettei meistä ollut pariskunnaksi.

      Ulkopuolista apua saimme ystävien kanssa keskustelusta, kumpikin omilta ammattiauttajilta (yleispsykiatriselle molemmat lopulta työterveydestä ohjattiin…) ja minä podcastiä hartaasti kuuntelemalla. Jos englanti taittuu, haluaisin suositella The Overwhelmed Brain nimistä podcastia, jotaa voi ihan ilmaiseksi kuunnella. Auttoi minua tulkitsemaan kriittisesti niin omia kuin toistenkin ajatuksia ja toimintatapoja.

      Koska edellinen (9v) suhde käsiteltiin niin perusteellisesti, olen voinut olla nykyisen poikaystäväni kanssa paras itseni ja kommunikaatiomme toimii koska molemmat ymmärrämme sen tärkeyden.

  • Ei parisuhteet onnistu sanoo:

    Ikävä kyllä en voi antaa toivoa, vaan uskon, että mies pitää ja pitäisi vain hauskaa. Miehille on unelmien täyttymys, kun ei tarvitse sitoutua ja useampi nainen päästää sänkyynsä. Eli älä ihmeessä suostu nyt mihinkään sellaiseen. Pelkkä ehdotus saisi minut kylmenemään lopullisesti, mutta olemme toki yksilöitä. Jos ja kun pärjäät lasten ja talouden kanssa yksinkin, et tarvitse enää mitään miestä, ikinä. Olen aina ollut ja olen edelleen (yli 50-v.) sitä mieltä, että kerran väljähtynyttä ja kylmennyttä ei saa takaisin, vaan se on menetetty ikuisiksi ajoiksi. Semmosia ne parisuhteet on. Ainoat kestävät ihmissuhteet on äidin ja lapsen, joskus hyvässä tapauksessa isän ja lasten taikka sisarusten välillä. Kaikki muu on ”shadows and dust”.

  • Puoliäiti sanoo:

    Minun ex-mieheni myöskin halusi aikoinaan erota yllättäen, kauheasti löytyi selityksiä suhteeseemme ja erityisesti minuun liittyvistä ongelmista. Ero oli minulle shokki enkä olisi halunnut luovuttaa, ja auksi pidimme tiiviisti yhteyttä. Kunnes alkoi jotenkin tuntua, että hän jotenkin yritti pitää minua varalla. En enää muista, mitä hän sanoi, mutta huomasin, että hän selvästi nautti tilanteesta, kun sai pompotella minua. Tuolloin katkaisin välit täysin. Lopulta joskus puolen vuoden päästä kävi ilmi, että mies oli kaikista vakuutteluistaan huolimatta löytänyt jo ennen eroilmoitustaan töistä toisen naisen. Ilmeisesti oli yrittänyt varmistaa, että jos se homma ei toimi, minä olisin vielä käytettävissä. Onneksi olin tajunnut jo aiemmin katkaista välit ja päässyt aloittamaan oman toipumisprosessini, enkä jäänyt pidemmäksi aikaa roikkumaan hätävaraksi.

    Mielestäni fwb-suhteen ehdottaminen tuossa tilanteessa ja tuolla historialla kertoo totaalisesta kunnioituksen ja arvostuksen puutteesta. Älä alistu toisen pompoteltavaksi ja narussa pidettäväksi. Mies käyttää hyväkseen haavoittuvaa tunnetilaasi. Erosta toipuminen vie oman aikansa ja helposti siinä haluaa lykätä eron käsittelyä, ja takertuu kaikkiin oljenkorsiin. Mutta surutyöprosessi ei onnistu, jos suostut roikkumaan miehen hätävarana, että myöskään pysty ajattelemaan asioita ihan selkeästi.

    Minun neuvoni on, että lopeta kaikki muu kuin lapsia koskeva yhteydenpito. Jatka uusien sisältöjen hakemista elämääsi. Mikäli mies haluaa joskus myöhemmin oikeasti palata kunnolliseen parisuhteeseen kanssasi, voit sitten sen hetkisen elämäntilanteesi perusteella tehdä ratkaisusi, haluatko yrittää vielä rakentaa suhdetta uudelleen.

    En varsinaisesti yllättyisi, vaikka tällä kirjoituksen herrallakin olisi joku uuden suhteen virittely käynnissä ja tarvitsee hätävaran, kunnes uuden suhteen jatkuvuus on varmistettu.