Kotivaara: oksentelua, hajuhaittaa, outoa kuplimista…
Hei, se on lapsella oksennustauti. Ja sehän on kuin kaivosteollisuudessa ikään, yllätys voi pulpahtaa pintaan just silloin kun sitä vähiten odottaa.
Jotain voi arvella olevan pielessä jos lapsi vain kiemurtelee pitkin olohuonetta eikä huoli edes karamelliä. Vaan ei ole, mitään ei ole sanoo lapsi ja jatkaa kiemurtelua. En mene vessaan, minua ei okseta, ei OKSETA päättyy tietenkin valtavaan ammukseen, joka lävähtää keskelle olohuonetta lapsen jalkojen väliin. Spläts, vaaleanpunainen velli elävöi parkettia. Toinen spläts, se kruunaa blyysipäällysteisen laiskanlinnan korvaamattomalla tavalla.
Ennen kuin ehdit Yrjö sanoa, lapsi on jo juossut oksennuksen läpi ja sukeltanut sänkyyn, tietenkin sinun sänkyysi. Ja pois sängystä. Kissa pelästyy juoksua ja juoksee oksennuksen läpi. Kaikki huutavat, eniten hän, joka koko sopan siivoaa. 3 talouspaperirullaa, tolua ja paljon porua kunnes kuuluu seuraava pläts. Hyvästi rauhallinen Ilta-Frasier ja kuppi kuumaa glögiä.
Ja sitten alkaa sumpliminen. Sulla on palaveri huomenna aamulla, mulla on iltapäivällä, sä olit viimeksi kolme päivää pois, mä olin kaksi, sun vuoro jäädä kotiin hämmentämään oksennussoppaa isolla kauhalla. Oikeastaan tää on kaikki sun vika, koska et koskaan sano lapsille, että peskää kätenne kun tuutte koulusta ja tarhasta. Ja mä aina sanon. Voitko kuule alkaa vähän miettiä tätäkin hommaa.
Lopulta oksennuskoulusta sadaan mykkäkoulu ja uupuneet oksennuksen siivoajat putoavat selät vastakkain sänkyyn muistamatta, että joku taisi istua oksennusvarpaillaan just tällä tyynyllä.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
