Hiihtolomien ollessa ohi tulee kylään taas se kaikkien vanha kaveri, känkkäränkkä koulun jälkeen. Joskus pikkuenkelit ovat väsyneitä, nälkäisiä, tai vain muuten tunteiden vallassa ja silloin ei auta vaikka kuinka käsketään rauhoittumaan. Heitetään mukaan vielä vanhemman omat stressit ja tekemättä jääneet (koti)työt niin saadaan kunnon kiukuttelusoppa kaikilla mausteilla.

Useasti tuntuu että lomien lähentyessä ja niiden jälkeen meno yltyy entistä hullummaksi, ja onhan se tietenkin totta, että muutoksien kolkutellessa ovelle itse kukin reagoi jotenkin. Odotetaan kaikkea kivaa mitä hiihtolomalla saa tehdä, saa valvoa pidempään ja leikkiä koko päivän. Sitten jännittää kouluun palaaminen, saa nähdä taas kaikki lomailleet kaverit ja pääsee oppimaan uutta. Tai on pakko taas herätä joka aamu ja lähteä tyhmään kouluun vaikka ei yhtään haluta. Monenlaisia lapsia löytyy, usein vielä samasta perheestäkin.

Kiukutteluja ja känkkäränkkiä tulee eteen aina, eikä niitä voi vain käskeä pois. Kiukkukin on vain tunne, ja tunteet ovat aina sallittuja meille kaikille, lapsille ja aikuisille. Se millä on merkitystä, on kuinka tunne tuodaan esille. Ihan selvää on että toiselle huutaminen ja riehuminen eivät ole hyväksyttäviä tapoja tuoda tunteita esille, mutta tunteiden hallinta on vaikea paikka todella usealle aikuisellekin, saati sitten pienelle lapselle joka vasta opettelee ihan kaikkea.

Vihaisia legominifiguureja

Kuva Zhen Hu, ylin kuva Caleb Woods.

Lisäksi tunteita ei voi noin vain poistaa, tai edes estää, mutta niitä voi oppia ymmärtämään ja hyväksymään, ja silloin on helpompi myös tulla niiden kanssa toimeen. Ensimmäinen askel voisi olla se että mietitään mistä tunne tulee.

Joskus voi olla huono päivä koulussa. Voi tulla riitaa parhaan kaverin kanssa välkällä, voi olla että on ollut iso koe jossa pärjääminen on jännittänyt ja kokeen ollessa ohi jännitys pääsee laukeamaan. Voi olla että lapsikin stressaa koulutehtävissä pärjäämistä, tai ihan vaikka sitä että muistaa käyttäytyä “hyvin” tunneilla. Kaikilla on omat laukaisevat tekijänsä, äidillä se voi olla että niitä tiskejä ei vieläkään laitettu koneeseen vaikka kolmesti on jo pyydetty, ja lapsella voi pelottaa että entä jos bussi onkin aamulla myöhässä ja hän ei ehdi ajoissa kouluun.

Tai sitten voi olla vaikka vain nälkä. Nälkäkiukku on ihan todellinen asia, monesti huomaa itsessäänkin että kun painaa töitä täysillä eikä pidä lounastaukoa, niin kyllä rupeaa kaikki asiat vähän kiukuttamaan kun verensokeri laskee tarpeeksi matalalle. Kun ihmisen perustarpeet ovat hoidossa, on tunteita paljon helpompi hallita.

Kuva terveellisestä välipalasta, täysjyvävoileipä salaatilla

Kuva Wilfred Wong.

Joskus kotikiukkua voi yrittää torjua ihan vain hyvällä välipalalla. Kiukuttelu tulee monesti myös väsymyksestä, ja silloin tarvii polttoainetta pieneen täysillä paahtavaan koneeseen. Jos aamupala menee kiireessä tai jää jopa väliin, ja lounasruoka koulussa on pahaa eikä haluta kuin maistaa, ja sitäkin vain jos joku pakottaa, niin vähällä pitää jaksaa. Tässä vaiheessa viimeistään on välipalalla suuri merkitys, ja sen laadulla, joka tuppaa unohtumaan myös monelta aikuiselta usein.

Sanotaan, että lapsia pitää kastella, että lapsi kasvaa (vai oliko se kukkia, hmmm?) Anyway, lapsia pitää KUUNNELLA kun lapsi kasvaa. Kotiraivon syy selviää, kun haluaa kuulla, mistä se johtuu.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.