Vanhojen tansseista on tullut kilpavarustelua ja tansseihin panostetaan samalla tavalla kuin hääpäivään konsanaan. Omien vanhempien vaatteissa tai vuokratussa historiateemaisessa mekossa itse tanssinut vanhempi pyörittelee päätään ja katsoo tilinsä saldoa kylmä hiki otsallaan.

Vielä joitain vuosia ja vuosikymmeniä sitten vanhojen tansseissa pukeuduttiin vanhanaikaisiin vaatteisiin, mitä se sitten milloinkin tarkoitti. Nykyisin käytetään iltapukuja, ja meno on muutenkin kuin amerikkalaisissa prom-tanssiaisissa.

Vanhojentansseihin uppoaa hurjat summat rahaa. Pelkkä kolttu voi maksaa monta sataa euroa, mutta mekko ei tosiaankaan ole ainoa menoerä. Kalliin iltapuvun pariksi halutaan tietenkin kaikki asusteet kengistä koruihin, eikä sekään riitä. Lisäksi käydään kampaajalla, meikkaajalla ja jopa suihkurusketuksessa. Tytön vanhojentanssiasuun voi mennä jopa pari tonnia.


Ylin kuva Vil Son.

Päälle tulee tietysti juhliminen. Arvokkaat wanhat ajavat ainakin Helsingissä juhliinsa ihan yleisesti limusiinikuljetuksella. Totta kai ruoka ja juoma maksaa sekin.

Vanhojen tanssit ovat ihana perinne, josta monet haaveilevat jo yläasteella. Joten nuoret nauttikoot siitä täysin siemauksin. Aika moni äiti voi samaistua tyttären haluun viettää prinsessapäivää maailman ihanimmassa mekossa, se on ihan ymmärrettävä toive. Mutta kenellä tähän nykymuotoiseen juhlintaan on varaa?

Ja miten toimii nuori, jonka perhe ei pysty tätä kustantamaan? Onko hän juhlapäivät ”sairaana”? Entä millä pieni- ja keskituloiset tämän juhlinnan maksavat? Pikavipilläkö?

Miten teillä on ratkaistu vanhojen päivän aiheuttamat kustannukset? Entä millä tavalla nykymeno eroaa siitä, miten sinä aikanasi juhlit? Kerro kommenteissa muistoja ja laita vaikka kuva!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

15 vastausta artikkeliin “Kenellä enää on varaa vanhojentansseihin?”

  • Äitikin sanoo:

    Pienituloisen perheen tyttären prinsessapäivä 2020; uusi mekko 95e, korkokengät 25e, kampaus, meikki ja kynnet ystävien ja äidin tekemät, korut&asusteet 7e, loput lainattu. Iltaa varten tytär on säästänyt omia palkkarahojaan. Kyllä se onnistuu pienelläkin budjetilla, vaatii vaan suunnitelmallisuutta ja kykyä sanoa lapsen ylilyöntitoiveisiin ”ei”.

  • Aisku sanoo:

    Itsellä oli aikanaan vuokraamosta poistomyyntiin tullut mekko jonka sai suht halvalla. Lisäkustannus tuli kampaajasta ja kengät ostin. Huivina mummon vanha pitsihartiahuivi ja bussilla kuljettiin ei limusiinillä. Nyt viime kesänä kävi joku iloinen tyttö äitinsä kanssa hakemassa minun 10v vanhan mekkoni, kun lahjoitin facebookin kautta ilmaiseksi tarvitsevalle. Oli niin kaunis tytön päällä että oma tyttäreni 3v kysyi saako prinsessaa halata. Lähtivät tyytyväisinä. Tuli hyvä mieli:)

  • Ritu sanoo:

    Kylläpäs nyt yleistetään ja kovasti. Sukulaistytölläni on kirppismekko ja käy vaan kampaajalla. Ei kaikki halua ja vaadi tuollaisia. Osalla nuoristakin on sellaiset arvot, että haluaa miettiä kestävää kulutusta ja ympäristöä.

  • Mama sanoo:

    Ei kai tuohon muuta ratkaisua ole kuin vanhemman tolkku. Kuka on antanut teineille vallan? Esim. se, ettei voi ottaa samankokoiselta naapurintytöltä mekkoa lainaan tai edullisesti vuokralle, koska ”puku on jo nähty?!” – miksi vanhemmat lähtisivät mukaan tällaiseen ja hommaamaan uutta kallista? Tätä olen kuullut tapahtuvan paljon. Jos vanhojen tanssien kynnyskysymyksinä ovat joillekin suihkurusketus ja limusiini, eivät silti varmasti kaikki niitä kaipaa. Vanhempien tehtävänä on näyttää raamit, missä mennään. Edullisen ihanan mekon löytää varmasti (tiedän), meikin voi tehdä äiti, ystävä, itse, samoin kampauksen. Nuorta tulee rohkaista siihen, että tämä on nyt meidän perheen mahdollisuuksien mukaista ja päivästä tulee upea.

    Onneksi omani ovat poikia. Tänä vuonna kulut 50e frakin laina ja 25e parturi. The päivänä ei nousta kolmelta aamulla meikkaamaan, vaan herätään normiaikaan ja hypätään suihkun kautta pukuun. Ikimuistoinen päivä!

  • Entimuinoin parempi sanoo:

    Mulla oli äidin tekemä oikeasti vanhan tyylinen juhlamekko tärkättyine alushameineen, lampaanlapahihoineen, pitsihanskoineen ja pillerirasia-hattuineen. Ja se mekko oli kaunis, todella ihana. Ei turhaa tyllipilveä tai krumeluuria. Kampaaja teki kampauksen, jonka äiti sitten korjasi nätimmäksi, koska multa oli päästä itku kampaajan näkemyksestä. Meikkasin itse. Tanssien jälkeen käytiin kahvilla ja leivoksella. Siinäpä se. Rahaa ei palanut paljoa, äidin aikaa kyllä ja välillä hermot ompelusten keskellä. Ja tämä oli v. 1988 🙂

    • Äidit on parhaita sanoo:

      Sulle piti vastata että onhan se mekko vielä tallella. Meni väärään kommenttiin 😊

  • Ktp sanoo:

    1999 mekkoni teki viereisen ammattiopiston ompelijaopiskelija opinnäytetyönä ja ystävän mekon toinen. En muista maksoimmeko työstä vai vain kankaat? Edullinen ratkaisu kuitenkin ja ne opiskelijat sai mieleiset projektit.

    Kavaljeerit kävi vuokraamassa saketit isommasta kaupungista. Meikki ja hiukset meblaitettiin ammattilaisilla, mutta ei se pikkukaupungissa niin paljoa maksanut. En usko että 18-vuotiaana hirveästi vanhempien kukkarolle kehtasin. Kesätyö- ja synttärirahoja silloin varmaan enimmäkseen poltettiin, jotain pientä jeesiä vanhemmilta. Limusiini olis ollut nolouden huippu! Sellaista ei ole siinä pikkukylässä varmaan koskaan nähty… Juhlista käveltiin pilkun jälkeen hytisten kotiin kuten aina muulloinkin! Kaikki kaverit tulivat meille ja seuraava päivä maattiin krapulassa banaaninutturat päässä patjoilla leffoja tuijottaen. Se oli kaikkein parasta koko bileissä!

  • Uji sanoo:

    Kyllä kohta tulee uusi muoti. Joku keksii jonkinlaiset ”rääsyläistanssit”, vastapainoksi kulutuskulttuuria vastaan. Ja aika jo olisikin. Kierrätystanssit. En edes omiin häihin panostanut (ei vietetty), vaikka sosiaalinen paine oli mieletön. Se vain lisäsi vettä myllyyn. Kuka kehtaa sanella miten minun tulisi hääni viettää. Sieltä nousee kohta nuorisojoukko, joka pistää pisteen prinsessatansseille ja naiset pukeutuvat kaikki jakkupukuun ja miehet hörhelöihin. 😃 kierrätettyihin ja uusiokäytettyihin.

  • Ellis sanoo:

    Vuonna 1997 mekon vuokra oli 300 markkaa, kampaus 50 markkaa. Mihinkään muuhun ei kulutettu rahaa. Euroiksi muutettuna 60 euroa.

    Vanhempana kyseenalaistaisin kyllä, miksi ihmeessä pitäisi käydä rusketukset ja pidennykset ja kynnet laitattamaan -millaiset häät tulee olemaan muutaman vuoden päästä, jos pelkkään vanhojentanssipäivään kulutetaan teinille useita satoja euroja?
    Mekot ovat toki kauniimpia kuin silloin vuonna 1997, mutta onko pakko syytää euroja kaikkeen mahdolliseen, ja niin paljon? Malttia, hyvät vanhemmat!

  • Äippäx5 sanoo:

    Hyvä konsti on kysellä pukua lainaan vaikka roskalava-ryhmissä tmv
    Ja ihan facen paikkakuntaryhmissä…ehkä ei saa valittua ihan just oikeaa väriä mutta ihanasti ihmiset on lainanneet pukuja 🙂
    Youtubesta harjoittelemaan kampauksia ja meikkejä…ihan pikkurahalla pärjää!
    Pojalle saatiin myös frakki lainaan…kengät ostettiin

  • pipari sanoo:

    90-luvulla puvut ja kampaukset oli vielä vaatimattomia.
    Ompelin itse burdan kaavoilla oman pukuni ja kolmen vuoden päästä siskoni puvun. Kankaat valittiin halvemmasta päästä, 10 mk/metri…
    Näen kyllä että nykyisin on erilaista. Sittenkin tulee ekana mieleen, että ostaa käytetyn, lainaa, vuokraa tai ompelee itse. Kampaus tällä kylällä maksaa 30-40e, eli siihen homma ei kaadu, kunhan muistaa varata ajan.

  • Prinsessan äiti sanoo:

    Itsellä oli lainapuku 19v.sitten ja muistan kyllä iän päivää sen stressin miten saan pvän hoidettua taloudellisesti..Vaikka silloin puvut eivät olleet tätä luokkaa mitä ne nyt ovat ei puvun ostamiseen ollut rahaa. Iltamenoihin en pystynyt osallistumaan. No nyt olen kahden lapsen yh ja sairastumisen vuoksi menetin vielä työnikin..eli tiukkaa todellakin on ja sen lapsetkin tiettävät. Ihana tyttäreni on nyt seiskalla ja tietää jo nyt menevänsä lukioon. Ei ole monta päivää kun yhtäkkiä kysyi minulta että ”äiti, miten ihmeessä me saadaan minulle mekko vanhojen tansseihin!?”… 😕 Sanoin kauniille murheen murtamalle tyttärelleni, että” tiedätkö, äiti on päättänyt jo kauan kauan sitten että kun sinun prinsessa pvä koittaa sinulla on kaikkien aikojen upein ja kaunein puku” Tytön kasvoille nousi pieni hymy ja huojennus. Siitä miten pvän aikanaan toteutan en tiedä, mutta alan kohta keräämään rahaa pvää varten ja teen kaikkeni ettei tytön tarvitse asiasta stressata. Pointti on se että niin ihana pvä kuin se onkin, aiheuttaa se monelle vanhemmalle ja nuorelle unettomia ja itkuisia öitä.