Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”En oikeastaan tiedä miksi alan tätä kirjoittamaan. Ehkäpä nyt on aika purkaa omia ajatuksia eikä vain pyöritellä niitä oman pään sisällä. Mutta tekstiä tulee paljon, se on varma!

Minullahan on tällä hetkellä kaikki mistä olen aina haaveillut! Olen naimisissa, meillä on kaksi ihanaa lasta, joista toinen on koululainen ja toinen vielä päiväkodissa. Meillä on omakotitalo, lemmikkejä ja kaksi autoa. Molemmilla on vakituiset työpaikat ja ammattimme ovat sellaiset, ettei työttömyyttä tarvitse pelätä. Yhdessä on oltu noin vuosikymmen, naimisissa siitä puolet.

Mutta olenko onnellinen? En. Molemmat teemme vuorotyötä, vuorot limitetään niin ettei kouluikäisen tarvitse olla öitä yksin kotona. Työvuoromme ovat todella pitkiä, mitä vain 12-24 tunnin väliltä. Vapaita toki on useampi aina peräkkäin. Me molemmat tykkäämme työstämme ja ainakin itse koen työn mieluisana ”pakopaikkana”. Töissä emme näe toisiamme.

Mikä sitten kiikastaa? Itseäni ahdistaa ensinnäkin se, ettei minulla ole omaa aikaa. Ei harrastusta, jota voisin säännöllisesti harrastaa. Miehelläni on useita harrastuksia. Kesät menee pallojen parissa, syksyt metsästyksessä. Eli tällöin häntä ei vapaapäivinä kotona näy ja metsästysaikaan hän järjestää työvuoronsa niin, että voi lähteä pyyntireissulle viikoksikin kauas pois kotoa, jopa ulkomaille saakka. Tätä on toki ollut koko yhdessäolon ajan, mutta sama meno ja meininki on jatkunut lasten syntymän jälkeenkin. Välillä olen kirjannut kalenteriin ylös päiviä viikkojenkin päähän, jolloin kävisin itse hiihtämässä/pyöräilemässä/kuntosalilla. Siltikin hän saattaa järjestää itselleen menoa, sillä tietää minun joustavan omissa menoissani. Niinpä minun ulkoiluni ja harrastukseni keskittyvät koiran lenkittämiseen niin, että mukana pyörivät tenavat pyöriensä kanssa tai talvella nuorin pulkassa istuen.

Aiheesta olen kyllä yrittänyt jutella, mutta keskustelut kuihtuvat kasaan hyvin pian. Yleensä mies toteaa, että senkus menet ja harrastat, mutta en minä jaksa lähteä illalla klo 20 jälkeen mihinkään. Olen itse aamuvirkku ja minulle ei tuota ongelmaa mennä yöunille klo 20 jälkeen. Mies taas valvoo vapaalla ollessaan pitkälle yöhön eikä nouse ylös ennen puoltapäivää. Itse haluaisin mennä esim. salille klo 6-12 välisenä aikana.

Kuva Priscilla du Preez.

Sitten kotityöt. Minä pyykkään, minä puunaan, minä suunnittelen ja toteutan ruokaostokset ja valmistan ruuat niin, että perheen ei tarvitse kokata minun ollessa töissä. Harvoin ruuat kelpaavat, yleensä kuuluu marinaa, että aina tätä samaa makaronilaatikkoa/nakkikeittoa/lihakeittoa. Kalaruokaa ei saa tehdä, koska mies ei tykkää. Ruoka-aineallergioita meillä ei onneksi ole, sillä ruokasuunnitelmien teko on jo nyt haastavaa.

Mies ei tee oma-aloitteisesti juuri mitään kotitöitä, roskat saattaa viedä ja astianpesukoneen tyhjentää yleensä pyydettäessä. Kotitöiden lisäksi minä kuskaan vanhimman lapsen harrastuksiin ja peleihin 1-3 kertaa viikossa, ja huolehdin nuorimman lapsen hoitoon viennit ja haut sekä vanhempainillat.

Ja sitten erotiikkaan! Se, että olen päivän aikana siivonnut talon, pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa ja tehnyt ruuat seuraavalle parille kolmelle päivälle, auttanut läksyissä, käyttänyt treeneissä, ulkoiluttanut koirat, ”taistellut” uhmaikäisen kanssa ja illasta vielä pakannut itselle työlaukun, tehnyt eväät ja etsinyt seuraavaksi päiväksi vaatteet koululaiselle sekä päiväkotilaiselle, ja pakannut hoitorepun, niin olen ihan poikki! On ihana käydä suihkussa, pestä hampaat ja hautautua peiton alle yöunille. Yleensä tällöin mies tulee kourimaan ja ehdottelemaan, että mitenkäs olisi. Kun kieltäydyn ja sanon, etten nyt jaksa eikä tee mieli, niin mies suutahtaa. Hän tupisee jotain itsekseen ja kääntää selkänsä tai menee olohuoneeseen. Joskus heittäytyy marttyyriksi ja säälittelee, ettei enää kelpaa minulle.

Kuva Maru Lombardo.

Olen toistuvasti sanonut, etten tykkää hänen kourimisestaan vaan olisi ihanaa jos hän ottaisi joskus vain kainaloon ja halaisi, sillä lähestyä voi niinkin. Viimeisen vuoden aikana en ole kertaakaan tehnyt itse aloitetta seksiin ja noin viikon ajan pystyn kieltäytymään hänen ehdotteluista (lue: kourimisesta), mutta sitten olen katsonut parhaimmaksi antaa ihan perhesovun kannalta. Aina vain toivon, että se olisi nopeasti ohi, odotellessa olen laskeskellut kattopaneeleiden määrää (niitä on muuten 27kpl). Mikäli selibaattia jatkuu tuon pitempään niin mies käy ärsyttäväksi. Esimerkiksi jos lapsi vinkuu lupaa pleikkarin pelaamiseen sanomalla ” Äiti ei antanut mun eilen pelata, saanko isi nyt pelata ees puoli tuntia”, niin mies saattaa vastata, että ”eihän se äitis anna, ei”. Tästä tulee itselle tosi paska olo. Muutaman vuoden päästä vanhin lapsi varmasti tajuaa vihjauksen.

Mies on myös toivonut viimeisten viiden vuoden aikana, että tekisimme vielä lapsia lisää. Olen sanonut, että minun lapsiluku on täynnä nyt! Miehen mielestä sopiva luku olisi kolme tai neljä. Karkeasti sanottuna en jaksaisi hoitaa yksin enää yhtään lasta enempää. Sillä minusta tuntuu, että hoidan nyt lapsemme lähestulkoon yksin.

Kuva Shutterstock.

Kyllähän se ero on sitten minulla mielessä käynyt. Avioehto meillä on. Tällä hetkellä meillä on talolainaa enemmän kuin talon todellinen arvo on. Olen laskeskellut, että osituksen jälkeen minulle saattaisi jäädä n. 10 000-15 000 € maksettavaa vielä tästä. Lisäksi minulla on autolainaa vielä maksettavana noin 10 000 €.

Minä en taloon halua jäädä, mutta en myöskään vuokra-asuntoon lähtisi kovin helposti. Alueellamme ei ole isoja (2-3 mh) vuokra-asuntoja juurikaan tarjolla ja jos onkin niin vuokra olisi saman verran tai jopa enemmän, mitä lainanlyhennykset voisivat olla. Olen selaillut huvikseni alueella myytävänä olevia taloja ja omien laskelmieni mukaan minun varani riittäisivät muutamiin.

Ja nyt tulee se mutta… tiedän, että huoltajuudesta tulisi kiistaa. Mies on sanonut joskus, että lasten asuinpaikka tulee olemaan kotona jos joskus erotaan. Senkin vuoksi haluaisin muuttaa tähän lähistölle, jotta lasten kodit olisi suhteellisen lähekkäin.

Keltainen ovi ja punainen ovi

Kuva Robert Anasch.

Itse ajattelen, että rakkaus on meiltä loppunut, sillä eihän tämä voi olla normaalia rakkausliittoa? En tunne oikeastaan mitään kiintymystä miestäni kohtaan. Pakko myöntää, että välillä toivon hänen löytävän jonkun toisen, jotta voisin hyvillä mielin muuttaa sitten pois. Mutta toistaiseksi ainakaan ei ole mitään viitteitä toisesta naisesta, vaikka itsestäni tuntuu, että seksinpuutteen vuoksi mies olisi jo saattanut muualla käydäkin. Hän nimittäin korostaa aina, että seksi on hänelle tärkeää ja nykyinen kerta viikkoon on liki sama kuin ei ollenkaan. Ja jos mieheni oikeasti haluaa lisää lapsia niin toivon, että hän niitä saisi ja olenkin sen hänelle sanonut muutamaan kertaan. Mutta mieheni mielestä meillä on kaikki ihan hyvin.

Nyt olen jo muutaman kuukauden ajan miettinyt päivittäin, että siedänkö tätä tilannetta siihen saakka, että lapset ovat isompia ja saadaan lainaa maksettua niin, että minulle ei jää siitä mitään maksettavaa osituksen jälkeen?

Tienhaarassa

Kuva Jon Tyson.

Oma turhautumiseni tähän kaikkeen näkyy jo siinä, että minulla on välillä pinna tosi kireällä ja täytän varmasti v*ttumaisen naisen kriteerit. Mutta haluaisin muutosta!! Haluan käydä salilla, haluan pyöräillä, haluan alkaa nukkumaan ilman ahdistavaa tunnetta siitä, että kohta tullaan kourimaan, haluan syödä uunilohta ilman, että joku yökkää teatraalisesti vieressä! Haluan olla hyväntuulinen! Ja olen varmasti huono äiti tätä ajatellessani, mutta lasten yhteishuoltajuus ja viikko-viikko asuminen ei olisi lainkaan huono juttu minun näkökulmasta. Joka toinen viikko voisin tehdä omia juttujani ja joka toinen viikko voisin touhuta energisenä yhdessä lasteni kanssa!

Ehkä suurin pelkoni on kuitenkin tuo taloudellisen tilanteen romahtaminen ja mielelläni kuulisin kertomuksia avioerotilanteista ja taloudellisesta selviämisestä.”

Nimim. Mietteliäs

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 31 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

31 vastausta artikkeliin “Kauanko kärvistellä onnettomassa suhteessa?”

  • Yhdessä 20v sanoo:

    Päällimmäinen ongelma tuossa on se että sinun tarpeesi ja toiveesi eivät toteudu. Mies hallitsee selkeästi koko elämää. Mitä tapahtuisi jos sanoisit että menet kuntosalille, hoidatko lapset? Mitä tapahtuisi jos sanoisit, että et ole ehtinyt pestä hänen pyykkejään?
    Sinun on aika nousta sieltä ylös ja pitää pääsi omissa asioissa. Joustavuutta tietysti pitää olla mutta sulle kaatuu nyt ihan kaikki. Siksi et jaksa olla vaimo. Se on tosi ymmärrettävää.
    Sinä itse siis mahdollistat miehesi toiminnan. Muutos lähtee siitä että alat pitämään pääsi.