”Olen sairaslomalla keskivaikean masennuksen vuoksi. Tähän tilanteeseen on tultu vuosien saatossa. Olen sellaista tyyppiä, joka painaa eteenpäin vaikka läpi harmaan kiven… ”Vie mennessäs, tuo tullessas ja kuse kulkeissas…”, sopii minuun kuin nenä päähän.

Mies tehnyt reissu hommia koko ikänsä. Monia viikkoja pois kerrallaan kotoa. Ei siinä mitään, se on hänen työnsä. Minä olen sovittanut työt, lasten hoidon yms. niin että kun olen lähes aina yksin niin kaikki tulee kuitenkin hoidettua ja arki rullaa. Kun mies työrupeaman jälkeen on vapaalla kotona niin minulla on neljä lasta. Näin on ollut kohta 25 vuotta. Miehellä raskas työ niin pitää saada levätä kunnolla. Jep! Entäs minä? Käyn päivätyössä, käyn kaupassa, hoidan kodin ja lapset, kaikki lasten palaverit koululla (nuorimman enää), jään sairaslomalle kun lapset kipeinä (ovat nyt jo niin isoja ettei enää tarvitse), maksan laskut… Hoidan aivan kaiken. Aina.

Monesti puhunut tästä miehelle, mutta hän uhriutuu ja kittaa kaljaa. En edes tiedä, että miksi olen tässä suhteessa. Tai no varmaan siksi, että mies on kaiken lisäksi vielä narsisti ja kusipää. Mustasukkainen. Uhannut tehdä mun elämästä helvettiä, jos edes puhun erosta. Pelon takia olen tässä edelleen.

No nyt kun olen sairaslomalla niin mies vähättelee väsymystäni. Haukkuu kun en jaksa entiseen tapaan touhuta. Olen kaiken tämän arjen pyörityksen keskellä opiskellut kaksi uutta ammattia aikuisiällä, joista viimeisimmän sain päätökseen keväällä 2021. Työn ohella tottakai ettei yhtään helpommalla pääsisi.

Kesällä tuli sitten stoppi. En jaksanut enää mitään. Jäin sairaslomalle.

Kunhan tästä kuopasta nousen niin otan itseni huomioon entistä enemmän. Hoidan mielenterveyttäni ja nautin pienistäkin asioista ihan rauhassa. Kaikki tämä on mahdollista vain niin, että parisuhde päättyy. Se taistelu pelottaa, mutta se on käytävä.”

Nimim. KatkiPuhkiPoikki-82

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

6 vastausta artikkeliin “Katki, puhki, poikki”

  • Walleriina sanoo:

    On tapauksia ja tapauksia.
    Tuntematta sinua, sanon yleisesti, että älä kuulu niiden idioottien naisten joukkoon, jotka samalla viikolla erotessaan tinderistä nappaavat uuden mul *un ja parin kuukauden päästä taas sama kierre.

    Juuri katketakseni nauran eräälle tuntemalleni tytölle, joka ei osaa päivääkään aikuisuutta yksinään elää. Siihen tarvitaan uusi mies ja sen lompakko.

    • Nimetön sanoo:

      Mitä omasta elämästäsi puuttuu kun olet noin kateelllnen jollekin tuntemallesi tytölle?

      • * sanoo:

        Tuskin puuttuu kummemmin kuin itsestäsi tai muilta, mutta järkeä on kyllä sen verran pitää osata elää hetkessäkin järki päässä vastuullisesti. Jotkut eivät osaa. Typerykset hyppivät viikossa uusiin suhteisiin, useimmiten lapsista välittämättä. Muutaman kk välein on uusi isäpuoliehdokas sängyssä ja taaperoikäiset katselevat sitä uuttanormaalia menoa. Naurattaisi, ellei pienet olisi kärsimässä. Siinä puuttuu aika paljon korvien välistä jollakin. Näihin ihmissuhdepyörityksiin ei millään tasolla lapsia valmistella kun ”äidillä” on omat tarpeet päällimmäisenä. Tämä se on se huono äiti. Ei pienintäkään yritystä olla kasvattaja ja vanhempi.

  • Äiti 74 sanoo:

    Seuraavalla työreissulla otat lapset ja lähdet, vaikka sitten turvakodin kautta.

  • Valeria sanoo:

    Saman olen läpikäynyt. Tai käyn edelleen. Olen ihanassa uudessa parisuhteessa, mutta pelkään et jotenkin saan pilattua tämänkin. Vaikka edellisten pitkien suhteiden päättyminen ei ole ollut pelkästään minusta johtuvaa (pahoinpitelyä, vähättelyä, epärehellisyyttä) koen silti et se johtuu minusta. Toivon, että saan nämä menneisyyden möröt karistettua jotta voisin nauttia tästä suhteesta täysillä. Ero oli vaikea päätös, tein sitä neljä vuotta, mutta hetkeäkään en ole katunut. Vaikea ja haastava tie, mutta se on käytävä läpi jotta voi saada tilalle jotain paljon parempaa. Tsemppiä meille kaikille oman tiensä kulkijoille!

  • Mamma sanoo:

    Olin vastaavassa tilanteessa (ilman lisäopiskeluja) muutama vuosi sitten ja kun lähdin tuohon ”viimeiseen taisteluun” olin niin loppu että en kestänyt enää mitään. Nyt parin vuoden jälkeen elämä on jo paljon helpompaa, lapset sopeutuivat hyvin ja olivat jopa jo eroa toivoneet. Raskasta on ollut, mutta silti päätöksen jälkeen henkisesti paljon helpompaa.

    Kukaan muu ei voi tehdä päätöksiä toisen puolesta mutta kun raja tulee vastaan, tiedät sen tulleen. Voimia tilanteeseen!