Kaikki äidit eivät ole hyviä äitejä
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Aina sanotaan, että jokainen on paras äiti lapselleen. Mielestäni tuo on typerä sanonta. Tottakai jokainen äiti on paras äiti lapselleen, koska on biologisesti ainoa äiti. Se ei silti tarkoita, että jokainen äiti olisi hyvä äiti. Sellainen äiti, joka ei kykene huolehtimaan edes itsestään, ei pysty myöskään huolehtimaan lapsestaan, eikä näin ollen täytä hyvän äidin määritelmää. Joskus adoptioäiti tai äitipuoli on parempi äiti lapselle, kuin lapsen biologinen äiti.
Itse olen ollut lapsipuolelleni enemmän äiti, kuin oikea äiti on koskaan kyennyt olemaan. Alkoholi, lääkkeet ja äitiys kun eivät ole kovinkaan hyvä yhtälö. Äiti, joka asettaa itsensä ja omat halunsa lapsensa edelle ei ole hyvä äiti. Äiti, joka asettaa lapsensa fyysiseen ja psyykkiseen vaaraan ei ole hyvä äiti. Äiti, joka jo kohdussa kasvavan lapsensa vaarantaa päihteillä, ei ole hyvä äiti.
Typerää tässä on se, että äitipuolena hoidan äitiyttä ja toimin lapselle roolimallina, tukena ja turvana. Teen kaikkea sitä, mitä äidin pitäisi. Silti lapsi on aina lojaali äidilleen. Hän sanoo äidilleen ne sanat, jotka tietää äitinsä haluavan kuulla: ”Olet maailman paras äiti”. Vaikka oikeasti lapsikin jo osaa toisaalla sanoa, ettei äitinsä oikeastaan ole hyvä äiti.”
Nimim. Onko jokainen äiti hyvä äiti?
Mitä mieltä sinä olet, onko jokainen äiti aina se paras äiti lapselleen? Keskustellaan kommenteissa!
Arikkelikuva Trym Nilsen.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jokaisella on vain yksi äiti. Hyvä tai paha. Turha häntä on kadehtia. Mutta onnellinen se lapsi, joka pitää äitiään hyvänä äitinä. Ehkäpä hän oppii arvostamaan myös itseään.
Kaikki äidit ei ole hyviä äitejä, mutta kaikilla on erityinen paikka lapsen sydämmessä mitä kukaan muu ei voi täyttää.
Olen itsekin äitipuoli. (Olen myös biologinen äiti.) Bonuslapseni äiti on mukava ja tavallinen, tulemme hyvin toimeen. Siltikin äitipuolena oleminen on kasvattanut minua ihmisenä todella paljon ja kasvattaa edelleen. Miten helposti sitä pahoittaa mielensä, kun lapsi valitsee biologiset vanhempansa ihailun kohteiksi ”aina vain”. Mutta se on luonnollista. Sillä ei ole tekemistä sinun ja lapsen välien kanssa, vaan lapsen halusta olla yhteydessä omaan biologiseen vanhempaan. Äitipuolen rooli on hieman samanlainen kuin sijaisäidin rooli. On käsiteltävä omia epävarmuuksia ja kunnioitettava lapsen tarvetta kokea se oma äiti maailman parhaaksi. Oman biologisen äidin rakkaus on lapselle erityisen tärkeää, koska sitä kautta hän arvottaa myös omaa itseään.
Yhdy lapsesi kehuihin, kun hän kertoo biologisesta äidistä ja vakuuta, että sinulle on ookoo että lapsi rakastaa omaa äitiään. Jos hän tietää, että äidillä on vaikeuksia hän varmasti haluaa todistella äidin ihanuutta entistä enemmän. Lapset ovat fiksuja. Hän rakastaa sinua myös. Äitipuolen on hyväksyttävä, ettei rakkaus ole täysin samanlaista kuin biologisen lapsen osalta. Mutta se ei haittaa! Rakkautta on monenlaista.
En tiedä miten teillä tämä asia menee, mutta juttua lukiessa mietin – Todella tiukan paikan tullen, keneltä lapsi pyytää apua sinulta vai biologiselta äidiltään.. Kuka on lapsen turva? Veikkaan että sinä. Rooli voi tuntua epäreilulta, kun ”kunniaa” saa se joka ei sitä niin ansaitsisi ja omaksi tehtäväksi jää huolenpito. Mutta mieti asiaa lapsen älä biologisen äidin kannalta. Lapsellesi on tärkeää että biologinen äiti on ”maailman paras”. Kokemuksesta tiedän että äidin työ on helpompi kuin äitipuolen työ. Tsemppiä! Olet arvokas!
Epäonnistunut äitikin on jonkun lapsi. Ihminen joka ansaitsee tulla rakastetuksi. Eikö se ole lapselta eikä myöskään sinulta pois, jos äiti ja lapsi rakastavat toisiaan.
Itse olen toista kertaa uusioperheen ”äitipuoli” ja voin sanoa että kyllä biologisilla äideillä voisi olla parantamisen varaa eikä keskittyä siihen että ”kuka bitch se nyt mun lasta kasvattaa” Aikaisemmassa suhteessa hoidin kaiken, kuskaamiset kouluun, harrastuksiin yms ja en ikinä kiitosta saanut. Toisaalta kaksikielisenä olen miettinyt sanaa äitipuoli kun englannin kielessä step mom ja foster mom ovat aivan eri asioita ja suomen kielessä yksi ja sama, kait, äitipuoli? Step mom eli äiti joka ”astuu” äidin rooliin ja asuu perheessä on äiti silloin ja foster mom ”sijais äiti ”jonne lapset on sijoitettu. Eikö se nyt ole tärkeintä että lapsella on se turvallinen aikuinen jolle puhua, tai sanoittaa tunteitaan, oli se sitten biologinen vanhempi tai ei ja kaikki me ollaan, toivon ainakin niin, niitä turvallisia äitejä lapsille jotka ei oo mitään pahaa tehneet ja valinneet vanhempiaan.
Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen. Itse kasvoin alkoholisoituneen ja masentuneen äitini kanssa, vielä näin 40-vuotiaana En vaihtaisi häntä kehenkään. En tiedä paljonko masennus aiheutti ja paljonko alkoholi, mutta minun äitini oli aina kotona ja hyvin harvoin toiminta kuntoinen laittamaan ruokaa tai muutenkaan huolehtimaan minusta. Silti hän opetti minulle useita tärkeitä asioita, meillä oli lupa tehdä virheitä kunhan pyysi anteeksi, parhaansa tekeminen riitti aina, mun ei koskaan tarvinnut tulla tyhjään kotiin tai odottaa vanhempia töistä ja paljon muuta mitä en osaa sanoiksi pukea. Äitini oli elämäni rakkain henkilö, niin kauan kuin elinpäiviä riitti, vaikka hän ei varmasti yhdenkään ulkopuolisen silmin ollut hyvä äiti.
Tämä❤️
Ei ole sinulta pois vaikka lapsi sanoo biologista äitiään hyväksi. Lapsen maailmassa hän voi oikeasti olla hyvä lapsen mielestä vaikka ei pysty turvaamaan lapsen tarpeita. Suhde on lapselle tärkeää ja toivottavasti pystytte lapsen näkökulmasta tukemaan äiti-lapsi suhdetta vaikka äiti onkin huono. Onneksi lapsella on isä ja sinä äitipuoli, jotka turvaavat lapsen tarpeet.
Mutta,sen äitipuolen olisi hyvä alunperinkin ymmärtää,ettei perheessä ole lapsille äitiä,ja siihen tarpeeseen hän istahtaa kuin mummeli kiikkuun.
On lasten etu,mitä useammalta taholta perusturva tulee. Bioäitiäkin kummastuttaa,jos äitipuoli ei tahdokaan äitiyttä millään tavalla,ottaa hoitaakseen,vaikka on tiennyt tilanteen. Jos isälle sitten käy ikäviä,kenelle lapset,kun ei ole kuin yksi virallinen huoltaja ollut?
Bioäiti ei välttämättä ole Markku, alkkis,eikä kyvytön. Äiti voi vain olla köyhä,niin pahoin että ainoa koti on ollut siellä miehen talossa,ja kun sitä kotia ei enää ole,niin miten lapsia näkisi tai hoitaisi.
Kun luukun löytää,onkin hupsista,lapset vakiintuneesti,isällä muka. Vaikka onkin arkisesta tullut vuosia noita omiaan hoidettua.
Ei katkeruutta. Muistoja vain. Äitipuolen bioäitikin sitten luotti,ilahtui hänestä. Eikä kaikki mennytkään,niin,lapset etteivät edelleen yhteyttä aikuisiakin omaan äitiinsä.
Tämä on vain tarina,mutta siinä ei ole vieläkään onnellista loppua. Ei yhtään tiedossa,kuka ottaa llapsenlasren tullen mummin tittelin. Ei tiedossa,pitääkö lasten lopulta tapella omaisuudesta jonkun kanssa.
Näin aikuisena lapsipuolena voin omakohtaisena kokemuksena kertoa ettei vastaava tilanne ole lapsen näkökulmasta niin mustavalkoista. Oma äitini, jonka kanssa asuin lapsuuteni, teki paljon tuhoa alkoholiriippuvuudellaan, henkisellä väkivallallaan ja laiminlyönneillään.
Alakouluikäisenä tukeuduin perheen ulkopuoliseen luotettavaan aikuiseen, naapuriimme, joka piti huolen siitä että sain ruokaa joka päivä, opin kantamaan oman vastuuni kotitehtävistä, hoivasi kun olin sairaana jne. Rakastin, arvostin ja kunnioitin tätä naapuria ja pidin (ja rakastan, arvostan, kunnioitan ja pidän yhä) häntä hyvän äidin esikuvana. Silti en ikinä olisi vaihtanut omaa äitiäni häneen tai kehenkään muuhunkaan.
Teini-iässä asuin isäni kanssa ja elämääni astui mukaan äitipuoli. Omien alkuvaikeuksiemme jälkeen olemme löytäneet läheisyyden ja yhteyden. Hän on se jonka mielipiteellä on merkitystä kun pohdin elämän isoja kysymyksiä, oma äitini ei ole millään tasolla luotettuni. Lapsilleni äitipuoleni on ”se oikea” mummo ja äitini se jonka luona käydään pari kertaa vuodessa koska verivelvoittaa.
Minulla on siis elämässäni kaksikin ei-biologista ”äitiä” joita rakastan ja joiden ansiosta minä ja lapseni olemme saaneet monia hyviä asioita elämiimme, asioita joita oma alkolisoitunut ja henkisesti epävakaa äitini olisi omalla käytöksellään tuhonnut ilman näitä korjaavia ”äiti”-suhteita. Ja silti en mistään hinnasta vaihtaisi äitiä, sillä ilman omaa biologista äitiäni en olisi saanut sitä hyvää, kuten rakkautta kirjoihin, elokuviin ja hyvään ruokaan, mitä hän välitti minulle, sillä myös oikeasti huonolla äidillä voi olla jotain hyvää annettavana. Sanoisin siis, että lapsen sydämeen voi mahtua monta ”parasta äitiä” ja onnekas on se lapsi jolla on elämässään korjaavia ja korvaavia aikuissuhteita varsinkin silloin kun oman vanhemman vanhemmuus ei riitä kattamaan kaikkia lapsen tarpeita. Älä siis luovuta tai tunne katkeruutta, olet todennäköisesti se johon lapsi luottaa nyt ja tulevaisuudessa. Ja sitä arvokkaampaa kunnianosoitusta ei kai kukaan aikuinen voi toivoa, kuin lapsen luottamusta?
Kaikki äidit eivät ole hyviä äitejä. Piste.
On väärin, jos lapsi kokee pakkoa sanoa äitiä hyväksi, vaikka ei ole.
Mutta sinä et voi muuta kuin olla hyvä äitipuoli.
Sinä et ehkä aina ole ollut äitipuoli, ehkä on ollut aika kun äiti on osannut olla äiti. Kyllä sellainen kantaa myös. Monelle lapselle oma vanhempi on tärkeä vaikka he olisivatkin sairaita tai poissaolevia. Ja se on ihan sallittua, kyseessä ei ole kilpailu. Se että lapsi ajattelee hyvää äidistään ei tarkoita sitä ettetkö sinäkin olisi tärkeä.
Moni huumeriippuvainen ja alkoholisti nähdään itsekkäinä, minä ajattelen että he tarvitsevat riippuvuuttaan johonkin. Jokin syvä trauma jota he lääkitsevät koska eivät muuten selviäisi.
Kyllä lapsi tietää kuka on häntä varten läsnä, älä huoli..
Samaa läpikäyvänä äitipuolena sanon: ole edelleen se vahva aikuinen. Olet tärkeämpi sille lapselle kuin vielä tiedätkään. Pidät yllä tasapainoa ja normaaliutta lapsen elämässä ja vahvistat häntä,. Pidä sylissä,kehu, halaa. Olet todella tärkeä turvallinen aikuinen. Asiat muuttuvat kyllä. Lapsi ei ole ikuisesti lapsi
Voihan äiti silti olla lapselle rakas js hyvä omalla tavallaan…
Ei kai se ole keneltäkään pois jos lapsi sanoo äidilleen tämän olevan paras äiti. Lapsella on ilmeisesti jonkinlainen yhteys ja tunneside myös biologiseen äitiin…
Voihan äitipuoli olla se paras äitipuoli lapselle