Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen lueskellut kirjoituksia joulusta ja alkoholista. Jokaisessa on käännetty perheen alkoholistiksi isä. Mutta yhtä hyvin se voi olla perheen äiti.

Äitini alkoi juomaan jo ennenkun olin kouluikäinen. Sisarukseni olivat 2- ja 4-vuotiaita. Äiti haki viinaa ja piilotteli pulloja, joi aina salaa. Hän luuli, että kukaan ei tajua. Mutta kyllähän sen kaikki tajusi. Jalka horjui, puhe sammalsi. Tuli paha mieli ja riitaa. Isä yritti ottaa äidin juomista välillä puheeksi mutta äiti kielsi aina kaiken. ”Muutaman saunakaljan join” oli vastaus ja on edelleen, vaikka häntä haettaisiin katkolta tai hän olisi jäänyt kiinni ratista.

Lapsuuden joulut olivat helvettiä. Joko mutsi hillui kotona kännissä tai oli karannut jo muutamaa päivää aiemmin kylille ryyppäämään, eikä kertonut ikinä missä oli. Epätietoisuus oli pahinta. Yritin yhdessä isoäitini kanssa hoitaa joulun niin hyvin kuin pystyin. Vasta illalla itkin. Yhtenä vuonna mutsi oli vetänyt perheen tilin tyhjäksi ennen joulua. Silloin ei saatu lahjoja.

Muistan ensimmäisen joulun, kun äiti oli lopullisesti lähtenyt. Se tyhjyys oli käsin kosketeltavaa ja sen muisteleminen sattuu edelleen. Äiti oli vain lähtenyt, eikä ollut kertonut minne. Vasta vuosien jälkeen hän otti yhteyttä. Tällä hetkellä äitini ei kuulu enää elämääni. Vuosikymmenten ryyppääminen on vienyt terveyden ja tilalle on tullut alkoholismista johtuva dementia. Äitini ei myöskään pysty olemaan ryyppäämättä edes lastenlastensa takia. Eikä hän vieläkään ole pystynyt edes myöntämään, että on juonut alkoholia.

Jos tunnet, että et pysty hallitsemaan juomistasi tai jos läheisesi juominen ahdistaa, hae apua.”

Nimim. Deekun tytär

Apua alkoholin kanssa kamppaileville ja heidän läheisilleen löytyy esimerkiksi täältä:

  • Mielenterveystalon juomisen hallinnan opas kaikille, jotka ovat huolissaan omasta alkoholinkäytöstään
  • A-klinikkasäätiön Lasinen Lapsuus -sivusto tarjoaa tietoa ja tukea vanhempien alkoholinkäytöstä haittoja kokeville
  • Päihdelinkin neuvontapalvelu tarjoaa päihteiden käyttöön ja riippuvuuteen liittyvää verkkoneuvontaa, ja kysyä voi omasta tai läheisen tilanteesta

Kuva Joyce Romero.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

12 vastausta artikkeliin “”Myös äiti voi olla alkoholisti””

  • Pyrry sanoo:

    Mietin kauan että lapsuuteni oli normaali, kaikkien vanhemmathan jossain kohtaa kännissä. Kaikkien vanhemmat yrittää itsemurhaa kännissä, kusee alleen ja pitää toisilleen ainakin juhannuksen, vapun ja uudenvuoden jälkeen mykkäkoulua pari viikkoa. On myös normaalia että äidille auttaa puhtaita vaatteita kun on kussu alleen. Muutin pois kotoa 16v ja en ole katunut hetkeäkään. Noin 22 vuotiaana lopetin välittämisen sinne suuntaan kun isä kuoli syöpään, äitiin ei missä kohtaan muodostunut suhdetta.Samassa taloudessa asuva mummu oli minulle se ainut luotettava aikuinen ja äiti. Äidin pelkkä kosketuskin ällötti, tuli kännissä silittelemään selkää kun leikin nukkuvaa. Kavahdan vieläkin niitä hetkiä kun lapsieni takia tavataan alkoholismista ”parantunutta” äitiäni ja hän koskettaa lapsiani tai kohteliaisuudesta halataan. Kieroitunutta kun oma evakkomummo kasvattaa naisen rooliin ja isänä hänen poikansa joka on kärsinyt sodassa olleen isänsä sotatraumoista koko lapsuuden.

  • alkoholistin ei-haluttu tytär sanoo:

    Makaan sängyssä nyt 25.12. ja vietin taas joulun alkoholistiäitini kanssa, vaikka koko juhla olisi ehkä nautinnollisempi missä tahansa muualla. Ehkä, sillä äiti ei ole koskaan ollut joulua yksin ja en uskalla sitä hänelle tehdä.

    Äitini alkoi juomaan rajusti, kun olin 7-vuotias. Olin aina kotona yksin, ruokaa ei ollut ja ryyppyreissut kestivät päivistä viikkoihin. Välillä menin mummolle.

    Äiti ei koskaan juonut jouluna, mutta välillä hän oli krapulassa. Joulut olivat silti ahdistavia rahanpuutteen, kodin kaaoksen ja yleisen kärttyisän tunnelman vuoksi. Niin kuin muutkin päivät joulun lisäksi.

    Nyt kutsun 23-vuotiaana aikuisen äitini luokseni velvollisuuden tunnosta. Minä olen se joka paistaa kinkun, koristelee kuusen ja emännöi toista. Alkoholistiäiti höpöttää yksinäisyyttään minulle 24/7 ja on lievästi dementoitunut. Tuo vuosia vanhoja asioita esille ja voivottelee sitä miten asiat menivät. Itkee, jos vastaan suoraan ja kärkkäästi.

    Onneksi kohta tämä juhla on ohi ja alkoholistiäiti lähtee yksin kotiinsa. Tuska ei lopu siihen, velvollisuudentunnosta ja säälistä olen koko ajan kuormittunut toisen elämästä, vaikka omanikin on rempallaan.

    Milloin tämä muuttuu? Jos vain uskaltaisin katkaista välit. Jos vain alkoholistiäiti kuolisi pois.

    • Tytär sanoo:

      Se muuttuu kun uskallat tehdä muutoksen. Eihän vaihtoehtoja ole vain kaksi: välien katkaiseminen ja äidin monipäiväinen kestitseminen. Voit vaikka ensi jouluna lähteämatkalle ja nähdä äitiäsi aatonaattona.

  • Tytär täälläkin sanoo:

    Sama tarina. Tosin sosiaaliviranomaiset työnsi vanhana dementoituneen, väkivaltaisen alkoholistiäidin syliini: ”kyllähän sinä nyt äitisi hoidat” – tämä vaikka olin yh ja asuin eri paikkakunnalla. Autoin minkä pystyin mutta eeeei, en ollut valmis jättämään työtäni ja ottamaan sitä hullua meille asumaan.
    Paljon sain taistella vastaan niitä odotuksia.

  • Alkoholistin tytär sanoo:

    Kiitos kirjoituksesta.
    Olen itsekin alkoholistiäidin tytär.

    Äitini alkoi käyttää alkoholia epänormaalisti viimeistään kun olin 7v.

    Ei juonut rahoja tms, mutta meillä oli kotona outo tunnelma.

    Alkoi loukkaamaan itseään kännissä kun olin yläaste/lukioikäinen.
    Tajusin vasta äidin olevan alkoholisti kun hän joutui maksan pettämisen takia sairaalaan kun olin 23v.
    Äiti kuoli muutamaa vuotta myöhemmin maksakirroosiin.
    Ennen sitä meno paheni : ajeli kännissä, sai potkut, joutui useita kertoja sairaalaan.

    Lapsenlapset olivat tärkeitä, saivat paljon lahjoja jne, mutta hoitoon ei voinut koskaan, koskaan jättää. Harvakseltaan nähtiin muutenkin.

    Alkoholistin lapsen osa on h*lvetin raskas osa. Vaikka ei saisi turpaan, ruokaa olisi (vaikkakin välillä palanutta/pilaantunutta), vaatteita ja kivoja tavaroita olisi…

    En koe tätä mitenkään kasvattavana kokemuksena, että ilman tätä en olisi minä, ilman tätä en olisi näin vahva jne…
    Perseestä koko juttu.

    Onneksi hyviäkin hetkiä oli.

    • Anki sanoo:

      Meiltä puuttui se ruokakin välillä, ja väkivaltaa oli paljon. Sisareni ei jaksanut, päätyi lopulta itsemurhaan.

      Ei, en ajattele minäkään, että kiitos kokemuksesta, tämä teki minusta minut.

  • Nimetön sanoo:

    Tuttu juttu. Oma äitini ei juonut vielä minun ollessa lapsi. Mutta kaikki lastenlapset ovat saaneet siitä osansa. Ja me lapset tietysti. Piina jatkuu nyt isän kuoleman jälkeen pahempana. Pari aivoinfarktia vielä siinä lisämausteena. Ikää 81 mutta pystyy itse viinaa hakemaan vaikkei lakanoita pysty vaihtamaan sänkyyn. Kyllä pistää vihaksi.

  • Deekun tytär sanoo:

    Alkoholistiäidin jättämä stigma on jotain todella, todella karua. Se näkyy myös tässä, FBn puolella ei ole yhtään kommenttia vaikka aihe koskettaa monia

  • Deekun aikuinen tytär sanoo:

    Kyllä, äitikin voi olla alkoholisti. Meillä myös näin. Onneksi jyrkkä luisu alkoi vasta kun me lapset olemme olleet aikuisia ja asuneet omillamme. Äiti lopulta menehtyi äkisti nykkuessaan maaliskuussa 2017 alkoholin aiheuttamiin komplikaatioihin.

  • NaapurinIrina sanoo:

    Kiitos kun kirjoitit omasta kokemuksestasi. Totuus on, ettei päihderiippuvainen koskaan voi olla juomatta muiden vuoksi. Ei kumppanin, ei lapsen, ei lastenlasten. Alkoholismi tai muu päihderiippuvuus ei johdu siitä, että ihminen olisi ilkeä, eikä välitä läheisistään. Yleensä hän välittää enemmän kuin keskivertoihminen. Hän vaan on riippuvainen ja kaikki muu jää riippuvuuden alle. Usein syyllistetään riippuvaista, vaikka todellisuudessa hän ei sitä valinnut. Kukaan meistä ei tiedä tuleeko riippuvaiseksi. Jokainen, joka ottaa lasin viiniä rentoutumiseen tai saunaoluen voi tulla riippuvaiseksi. Mutta kaikki eivät tule. Mitä enemmän tästä puhutaan, sen varmemmin häpeän stigma hiljalleen poistuu. Addikti itse, no.. pelastakaa itsenne, sillä te ette voi pelastaa häntä.

    • Anki sanoo:

      Addikti ei pääse irti ilman omaa motivaatiota. Jotkut löytää motivaation lapsistaan, jotkut ei. En sääli vanhempaani jolle me emme riittäneet motivaatioksi edes raitistumisen yrittämiseen.

      • SiSiT sanoo:

        Olet oikeassa.
        Olen joskus ollut apuna ihmiselle joka sanoi että hän haluaa irti alkoholista, mutta pikkuhiljaa tuli ilmi että motivaatio oli liian heikko.
        Ohjasimme häntä hoitoon.
        Mikään ei auttanut.
        Hän kuoli kotitapaturmaan, alkoholi edesauttoi.

        Mutta olen nähnyt kuinka oikealla tavalla motivoitunut ihminen, joka oikeanlaisella avulla kiipesi ylös siitä kuopasta.
        Hän on yhä raittiina.
        Hänellä on vahva motivaatio yhä ja suuri suru siitä että mitä surua hän on aiheuttanut ympärilleen juomisellaan.