Järjetön voi tuntua normaalilta – kokemus lähisuhdeväkivallasta
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Olen kirjoittanut ennenkin tästä aiheesta ja se helpottaa minua. Tuoda oma tarina eteeni luettavaksi ja huomata kuin järjetöntä se oli. Ja kuin järjetön voi olla normaalia.
Tapasin miehen. Rakastuin. Mietin voiko tämä olla tottakaan, niin täydellinen hän oli. Ei se ollutkaan totta. Ensimmäinen kuukausi yhdessä näytti kyllä jo minulle kuin epänormaalia kaikki oli. Hänen luo mennessä ei saanut soittaa ovikelloa. Ei vetää vessanpönttöä tietyn kellonajan jälkeen. Kaapit tuli asettaa kiinni, vaikka niissä oli systeemit ettei ne pamahda. Ulkona leikkivät lapset olivat epänormaaleja, heille piti käydä sanomassa tai huutamassa että ovat hiljaa. Juoksu rapussa sekä pihalla oli ehdottomasti kielletty. Jopa naapureilta.
Kauppajonossa oli aivan normaalia mennä etummaiseksi jos oli vain muutama tavara. Jääkaappini sisältö oli pelkkää roskaa, joita ei tulisi syöttää kenellekkään. Hesburger sentään myi terveysruokaa ihan siedettävällä hinnalla. Joten sitä menikin niin että edelleen ne terveysvaikutukset näkyvät vyötärölläni.
Ruuhka-aikaan oli ihan ok pysäyttää auto keskelle tietä jos puhelin soi. Tai jos minulle, tyhmälle ihmiselle piti selittää jotain tärkeää. Kuten esimerkiksi kryptoista. Tai kuka oli tehnyt musiikin starwarsiin. Tai auton jonkun osan toiminta. Myös jalan anatomia on aihe jotka kaikki tietää. Muun muassa nämä ovat perustietoja jotka kaikki tietää. Aivan kaikki. Paitsi minä. Näistä tyhmyyksistä minua rangaistiin. Milloin pääni oli vessanpöntössä tai milloin makasin alasti lumihangessa. Näitä perus juttuja, tiedättehän te? Perusmeininkiä.
Lapset, yksi kerrallaan jouduin luopumaan. Olihan he nyt ihan väärin kasvatettuja. Hän ymmärsi toki tämän, olihan minulla sivistyksessä niin syvä aukko. Vanhempani olivat aivottomia. Sisaruuksistani puhumattakaan.
Ja kun luulin ettei mikään enää voi pahemmaksi muuttua niin voi kyllä. Aloin jo todella epäillä suhteen normaaliutta. Eihän se sitä toki koskaan ollutkaan. Meille ei saanut tulla enää kukaan. Jos tuli, hänet lähetettiin pois. Jääkaapista ei saanut syödä enää muut kuin hän. Toisinaan sain syödä mutta vain tekemääni ruokaa, en esimerkiksi vanukasta mitä oli viisi kappaletta. Vessassa minun tuli käydä ovi auki ja mielellään vain pari kertaa päivässä. Suihkussa en saanut käydä muuten kuin saunapäivänä, silloinkin nopeaa.
En lopulta enää tiennyt pitikö valvoa vai nukkua. Aina minua rangaistiin. Töihin pääsin jos hänellä oli hyvä päivä. Mutta toki jos sinne pääsin niin palatessani huomasin että se oli virhe. Loppumetreillä iso keittiöveitsi muistutti minua pöydällä siitä kuinka minun olisi tärkeää oppia elämään normaalia elämää, eikä kieroutunutta mitä olin vuosikymmenet elänyt.
Se rakkaussatu ei loppunut kauniisti. Tai ehkä hänen mittapuulla. Ehkäpä se oli se normaali ero. Tästä on jo vuosia. Voisin kirjoittaa elämästämme kirjan tai jopa kaksi. Toivon ettei hän enää koskaan pilaa kenenkään elämää. Tämä on tarina siitä kuin hyvinkin epänormaalista voi tulla normaalia. Tämä oli hetki minun elämästäni. Olen päässyt asiasta yli, eikä äänet kuiski minulle minun vääränlaisesta elämästä. Enkä pelkää enää herääväni aamulla. Enkä herää yölliseen huutooni. Ehkäpä huomenna syön pitkästä aikaa terveellisesti ja suuntaan hesburgerille. Menkääpä tekin!”
Nimim. M
Sinulle, joka elät väkivaltaisessa suhteessa, hae apua:
– Hätätilanteessa soita 112
– Turvakotien yhteystiedot löydät täältä. Turvakotiin voit mennä taksilla, vaikka joutuisit lähtemään ilman rahaa.
– Nollalinjan puhelinpäivystys on ilmainen auttava puhelin, jonne voit soittaa mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä. Nollalinja auttaa naisia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa sekä kaikkia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa läheisessä ihmissuhteessaan. P. 080 005 005.
– Tietoa lähisuhdeväkivallasta Rikosuhripäivystyksen sivuilla.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen elänyt jo 18 vuotta hyvässä suhteessa. Kuitenkin näen yhä painajaisia elämästä ennen nykyisyyttä. Onneksi ei lapsia syntynyt tuohon suhteeseen. Huomaan yhä käytöksessäni jälkiä entisestä elämästä, mutta ehkä vielä joskus olen lopulta päässäyt eroon kaikesta paskasta.
Olen monta vuotta ohjannut Narsismin uhrien tuen vertaisryhmää ja tässä tarinassa on paljon tuttua. Kannattaa etsiä tietoa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja muistaa, että vertaistukea on saatavilla. Yleensä muutakin tukea tarvitaan, oikeastaan kaikki tuki mitä vain on mahdollista saada. Nämä ihmiset jättävät jälkeensä ankarat henkiset vauriot, usein myös taloudelliset, jopa fyysiset, eivätkä malta jättää uhriaan rauhaan vaikka tämä onnistuisikin heidät jättämään. Hyvä että olet päässyt tästä ihmisestä eroon. He eivät parane eivätkä muutu, ainoa järkevä teko on poistua paikalta ja katkaista kaikki mahdolliset yhteydet.
Pääsin itsekin hallitsevan ja väkivaltaisen psykopaatin kynsistä. Koen päässeeni yli suhteesta. Aikaa siitä on jo kymmenen vuotta.
En vaan pääse yli siitä, miten mies pilasi lasteni lapsuuden ja osalla jopa loppuelämän. He olisivat terveitä fyysisesti ja psyykkisesti ilman tätä miestä.
Tiedän miten nämä miehet toimivat. Tiedän etten ole syyllinen, vaan hän. Tiedän myös että valitsin miehen puolisokseni, isäpuoleksi ja isäksi lapsilleni. Hän myös tiesi paremmin miten kasvattaa, miten ystäväni ja sukuni ovat huonoa seuraa… Jos en tehnyt mitä hän halusi, hän kosti sen lapsilleni. Myöhemmin selvisi, että hän teki paljon muutakin ja oli väkivaltainen ihan omaksi ilokseen. Kun kukaan ei uskalla puhua ja on ansassa, ulkopuoliset eivät voi auttaa.
On hyvin vaikeaa katsoa asioita taaksepäin ja tietää jälkiviisaana että olisi pitänyt viheltää peli poikki alkumetreillä.
Jotenkin olen sanaton….ja elän melkein samanlaista elämää juuri tällä hetkellâ…..
Onneksi pääsit pois, olen sanaton ❤️. Ei tämmöistä pysty edes kuvittelemaan. Jos olisit puhunut jollakin, tuskin olisivat uskoneet. Ei ihmisen mieli pysty käsittelemään noin järjettömiä juttuja. Onnellista elämää sinulle ❤️
Itse asiassa kyllä varmasti uskoo. Minuakin uskottiin, kun olen kertonut samankaltaisesta elämästä. Tuollaisia suhteita on nähty esim. Lastensuojelussa ja turvakodeissa. Toki niitä vähättelijöitäkin löytyy, mutta kokemus on, että kyllä uskotaan.
Voin jollain tavalla samaistua kirjoitukseesi. Meillä ei ihan noin pahasti asiat olleet. Toivon sinulle ihanaa elämää ja rakkautta.