Tiedät varmasti aamuvirkut ja iltavirkut? Olet kenties jompaa kumpaa itsekin?

Mutta mitäs jos kumpikaan näistä rytmeistä ei tunnu omalta?

Aamuvirkkua alkaa väsyttää jo alkuillasta, ja hän herää kenties jo viideltä pirteänä touhuamaan. Iltavirkku jaksaa valvoa – tai ”jaksaa valvoa” on väärin sanottu, sillä valvominen ei vaadi iltavirkulta jaksamista. Sen sijaan aamulla ylös sängystä vääntäytyminen vaatii!

Jos nämä eivät tunnu tutuilta, niin syynä on kenties se, että tutkijat ovat löytäneet uusia rytmejä! Joukossamme elää myös päikkäröijiä ja iltapäiväihmisiä!

Mitäs nämä termit sitten meinaavat?

Siinä missä aamuvirkku kokee, että aamut ovat elämän parasta aikaa, ja iltavirkut nauttivat illoista, pitävät iltapäiväihmiset, tai olisiko sitten oikea termi ”päivävirkut” eniten iltapäivistä. He ovat virkeimmillään puolesta päivästä iltaan.

Päikkäröijät taas nimensä mukaisesti kaipaavat päiväunia 11 ja 15 välillä.

Hhhhmm tuota hetkinen…

…onkohan mahdollista, että ihminen on yhtä aikaa sekä aamuvirkku, iltavirkku, päivävirkku että päikkäröijä?


Ylin kuva Twinsfisch.

Kun miettii tyypillistä perheellisen vuorokautta, sehän menee niin että kukaan ei kysy oletko aamuvirkku, vaan herättää sinut varpailla suussa tai kiskomalla silmäluomea auki (”äiti herääääää!”) joskus varhaisaamun tunteina.

Päivän siinä edetessä lisääntyy sekä virkeys että väsymys, kun ensin se aamukohme katoaa ja sitten alkaa jo uudestaan iltapäivän edetessä uuvuttaa. Varsinkin aterian jälkeen alkavat silmät lumpsahdella kiinni.

Mutta toisin kuin voisi kuvitella, illan koittaessa ei tule nukkumatti ja vie, vaan virkeys lisääntyy. Selitys on yksinkertainen, silloin nimittäin saa edes pikkiriikkisen hetken omaa aikaa edes suunnilleen hiljaisessa kodissa. Aamulla kuvio alkaa taas alusta!

Tämä johtaa siihen, että sitä ei ole oikeastaan aamuvirkku tai iltavirkku, tai oikeastaan minkään ajan virkku, vaan jatkuvasti vähän pöllämystyneen väsynyt, joka tinkii unista niin päivisin kuin iltaisinkin – mutta toisaalta on valmis nukahtamaan sohvalle ja kuolaamaan sohvatyynyille suunnilleen mihin aikaan vuorokaudesta tahansa!

Noh, tutkijat olivat kuitenkin sitä mieltä, että meiltä ihmisiltä löytyy neljä erilaista rytmiä.

Yhteiskunnassa pidetään yleensä parhaana aamuvirkkuutta, mutta se ei ole mitenkään parempi rytmi kuin muut. Se on ainoastaan helpompi siksi, että asiat tapahtuvat aamupainotteisesti. Iltapäivällä nokosia ottavia paheksutaan usein heitäkin, vaikka siinäkään rytmissä ei ole mitään vikaa.

Olipa sinun rytmisi mikä tahansa, kannattaa yrittää pyrkiä nukkumaan mahdollisuuksien mukaan oman rytmin mukaisesti. Omaa kronotyyppiään kun ei voi muuttaa, eikä aamuvirkku opetella iltavirkuksi tai toisin päin. Turha siis syyllistää itseään tai toisia luontaisen rytmin takia.

Ja hei, sitten kannattaa oikeasti yrittää nukkua silloin kun nukkumaan pystyy! Ei-minkään-ajan-virkku- tai en-ole-ollut-virkeä-kuuteen-vuoteen-ei varsinaisesti ole mikään tavoiteltava tila! (Kokemusta on!)

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.