Eikö teilläkään synttärikakku näytä siltä kuin ylläolevassa kuvassa… Et ole ainoa!!!

Miksi nykyään tavallisten vanhempien pitäisi pystyä luomaan kondiittoritason synttärikakkuja? Ja miksi me edes yritetään?? Tässä erään vanhemman kertomus siitä, kuinka kakunteko ei mennyt kuten piti…

”Lastenkemut… Nuo saakelin sokeriöveripippalot!

Joka jumalan kerta kaamea stressi siitä halvatun kakusta. Mikä on teema ja miten sen kerkee tekemään, kun on naimisissa työmaan kanssa. Äkkiseltään vilkasen jotain kakkupuljun sivua, okei, Ryhmähau ja yksisarviskakut alkaen 80 euroa sen kokonen, josta mummot ja papat saisi edes yhden kohtuullisen siivun. Ja paskat! Tehdään itse!

Ensin väännän tuplavuoron töissä, jotta saan vapaaksi sen himoitun synttärikekkeripäivän. Aloitan hyvissä ajoin työvuoron jälkeen kyhäämään kaikki muut tarjottavat ja jätän kakun koristelut sinne kemupäivään.

No ensin vatkaan kerman ja kappas saakeli, melkein voiksi meni, vaikka on vispikermaa ja on olevinaan kaikki vaniljakreemihauheetkin. Värjätään kermakin siniseksi, jotta saadaan saakelin Elsakakku Elsaväreillä. No pursotinsysteemi leviää, kerma menee mitensattuu, kakkukuva on käyrä ku vanha meisseli. Lopulta se tasoittuu, mutta Anna ja Elsa näyttää viikon ryyppyputken vetäneiltä daameilta valuvien meikkien kera. Eli päin helkattia meni sekin.

Kuva Dani Lurie CC.


Ylin kuva Raychan.

Miten se saakelin kakku pursotetaan nätisti?! Heitin menemään koko pursotusvehkeet! Hittoon koko synttärikakkuteemat!! Seuraavan kerran ostan jotain pullavaa ja tungen kouraan sellaset.”

Nimim. Kakkustressi

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Haluatko sinäkin jakaa arkisen kommelluksen tai sattumuksen? Lähetä tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

2 vastausta artikkeliin “”Hiivatin synttärikakut, miksi edes yritin?!””

  • Juhlahumua sanoo:

    Mun kokemuksen mukaan lapset ei aina edes syö kakkua.

    Meillä on useampi lapsi, ja alkuun ekoilla synttäreillä homma meni överiksi. Tarjottavaa oli jos jonkinlaista vaikka lapsi vieraita oli se… kolme. Hupsista.

    Tästä opin, että liikaa ei kannata panostaa.

    Vuosien varrella olen myös ymmärtänyt, että jos kakku menee pilalle, ei kannata jäädä murehtimaan. Yhtä hyvin voi tarjota jäätelöä (uppoaa yleensä loistavasti) tai vaikka vohveleita.

    Aina joukosta löytyy myös joku, joka ei tykkää mansikasta, kokiksesta, banaanista kakun välissä tai just noista sipseistä. No niin. Okei. Sitten ei tykkää, asia kunnossa. Pari sorttia riittää silti, syö kuka syö.

    Ylipäätään synttäreiden kanssa kannattaa muistaa rento asenne. Tavallinen kakku riittää. Lapsen mielestä yksinkertainenkin voi olla kaunis.

    Meillä Frozen- teema on toteutettu joskus leikkaamalla lumihiutalemuotilla sokerimassasta kuvioita ja leikkaamalla vaaleansininen ympyrä samasta aineesta kakun keskelle. Normaalit pursotukset. Niitä voi halutessaan harjoitella vaikka leivinpaperille.

    Isompiin juhliin (ristiäiset ym) tilaan nykyään aina valmista. Kiinnostus leipomiseen olisi, aikaa ja energiaa ei ja kiireessä kaikki menee kuitenkin päin prinkkalaa.

  • Let them eat cake sanoo:

    Ne marketin prinsessakakut sun muut Saa luvan kelvata. Halpaa ja niissä on sokeria. Voihan siihen iskeä päälle vielä jonkun lelun ja kuitata sillä tuunauksen. Mulla on suvussa kobdiittori kyllä mutta ei sitä aina kehtaa orjuuttaa hoitamaan toisten kestejä.