”En nauti lomasta lasteni kanssa”
”No niin, nyt se on sanottu ääneen. Minulla on kaksi ala-aste ikäistä lasta. Ihan tavallisia, energisiä, ihania ja niin rakkaita lapsia. Loma on pitkä ja itse yrittäjänä vietän nyt ekaa kertaa edes jonkinlaista lomaa.
Mitä toivon oikein lomalta? Toivon hitaita aamuja. Pitkiä kävelylenkkejä. Ystävän terassilla istumista valkkaria siemaillen. Musiikkitapahtumia. Veneilyä. Yksin saunomista rantasaunassa.
Tuntuu pahalta myöntää, että lomailu lasten kanssa ei ole listani yläpäässä. Tuntuu enemmän velvollisuudelta järjestää heille ohjelmaa. Suoraan sanottuna tekisi mieli antaa heidän katsoa tv:tä koko päivän, mutta tiedän ettei se ole heille hyväksi.
Valitettavasti he eivät ole vielä niin isoja, että menisivät omia menojaan, vaan tekemistä on keksittävä ja siinä on oltava organisaattorina. Onneksi mies tuntuu nauttivan enemmän lasten seurasta ja jaksaa puuhailla heidän kanssaan. Itselle perheen pyöräretket, yhteiset leivontahetket, majan rakennus, lautapelit ja askartelutuokiot tuntuvat enemmän rasittavilta, kuin iloiselta yhdessä tekemiseltä.
Tiedän, ettei lapsille koko ajan tarvitse järjestää jotain ohjelmaa, mutta tunnen olevani huono äiti kun lempilomailuni koostuu kaikesta muusta paitsi siitä perheen yhteisestä laatuajasta. Onko kohtalotovereita?”
Nimim. Virallisesti huono äiti myös lomalla!
Artikkelikuva Kristina Flour.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Sinulla on varmasti kohtalotovereita. Pulma tuntuu olevan juuri se, että lasten kanssa pitäisi puuhata koko ajan jotain kokeakseen itsensä hyväksi vanhemmaksi. Oloa ei helpota se, jos toinen vanhempi on itse aurinko lasten kanssa. Siinä tuntee itsensä helposti menninkäiseksi, joka haluaa möristä rauhassa peiton alla ja leikkiä nukkuvaa koko päivän😄 Voisitko sopia lomalla, että pääset tiettyinä päivinä tekemään omia juttuja ja miehesi taas omia. Teette lasten kanssa asioita, mutta rytmität päivää niin, että otat hetken itsellesi ja miehesi pitää huolen, ettei sinua häiritä silloin jos lapset eivät sitä tahdo ymmärtää. Aikuinen tarvitsee omaa aikaa mikä on inhimillistä. Se ei tee sinusta huonoa äitiä. Jostain syystä tänä päivänä vanhemmalta vaaditaan liikaa ja sitten ihmetellään kun aikuinen väsyy. Jos sinua syyllistetään, koita olla välittämättä. Ihmiset katsovat asioita omasta näkökulmasta, mikä ei ole koskaan juuri samanlainen kuin sinun. Siksi on tärkeintä, että kuuntelet omaa oloasi ja toimit sen mukaan. Jos joku sanoo että haluaa olla jokaisen sekunnin lastensa kanssa ja nauttii siitä aina, niin hyvä hänelle. Sinun ei tarvitse kokea samoin. Se on ihan eri asia jos joisit salaa ja tunkisit lapset aina jollekin hoitoon. Se että tuot asian esiin kertoo jo siitä, että sinä koet huonoa omaa tuntoa ja välität. Paljon jaksamista sinne ja ihania hetkiä itsellesi♥️
Vaikuttaa siltä, että olet todella väsynyt ja silloin sinun pitäisi saada tehdä juuri niitä asioita, mitkä tuottavat sinulle hyvää oloa. Sen jälkeen luulisin, että lasten kanssa vietetty aikakin olisi mielekästä.
Nykymaailmassa unohtuu se asia, että mikähän ei ole kuin ennen, niin suorastaan ärsyttää se vertaus aina ”ennen sitä ja tätä”, kun se tulee syyllistävästi.
Kun kaikki ymmärtäisi sen, että perheitä, lapsia, äitejä, isejä ja mummuja on erilaisia. Jos joku asia onnistuu sun perheessä, niin ei välttämättä naapurilla..
Mieheni on juurikin tätä mieltä. Täällä olemme Kreikassa ja hänellä naama näkkärillä. Ei kiinnosta uima-altaalla olo lapsen kanssa, eikä mikään muukaan. On todella paha mieli lapsen puolesta, mutta myös oma loma menee tässä pilalle.
Omien lasten isä on ollut pahimmillaan juurikin tuollainen ja välillä vieläkin.
Älä pahoita omaa mieltäsi, mene ja ole lapsen kanssa ja anna miehesi olla itsekseen. Voihan olla että sen vapaapäivän jälkeen, on mieskin levännyt ja osallistuu perheen tekemisiin mielellään.
Turhaan pahoittaa omaa mieltänsä toisen kiukuttelun vuoksi. Loppujen lopuksi, kuka teistä menettää eniten, jos pidätte lapsen kanssa hauskaa kaksin…
Aika aikaansa kutakin. Hitaita aamujakin vielä tulee.
Yritä, ettet näytä lapsille tympääntymistäsi. Minun bonuslapseni äiti halusi tehdä kaikkea muuta kuin lomailla lapsensa kanssa. Sydämeni oli särkyä, kun bonuslapsi kysyi minulta, että miten minä jaksan lomailla hänen kanssaan ja pidänkö siitä. Ihmetteli asiaa, koska ”äiti ei pidä siitä, että roikun mukana.”
Erityislapsen äitinä haluaisin myös lomailla ja ottaa pitkiä rauhallisia aamuja, niitä kun ei ole ollut 16 vuoteen, mutta kun vaan ei voi. Lapseni kuitenkin ovat jo niin isoja, että keksisivät puuhaa itsekseenkin, mutta erityistä ei vaan voi jättää, kun on täysin autettava. Avustajat lomilla samoin tilapäishoidot. Kädet mustelmilla ja kipeinä, nostan, pissatan, laitan ruokaa, siivoan ja pyykkään. Mitään muuta tässä ei kerkiä. No ehkäpä 10 vuoden päästä jo tämäkin vaihe on ohi ja voi nauttia.
Eräs tuttavani sanoi:” Ei vanhempien tarvi leipoa lasten kanssa hiekkakakkuja, vaan järjestää lapsille mahdollisuus leipoa hiekkakakkuja tuevallisessa ympäristössä”.
Olen mummuikäinen ja ymmärrän nykyvanhempien uupumuksen, liikaa omassa päässä olevia vaatimuksia äitiyden ja naiseusen suvteen.
Relaa, hanki vaikka kesätyötä vailla oleva nuori leikittämään lapsiasi ja lähde miehesi tai ystävättäresi kanssa lenkille yms.
Hyvät vanhemma ovat RIITTÄVÄN hyviä vanhempia.
Lomaile omalla tavallasi, mutta järjestä lapsille lomas kotiympäridtässä.
Lapsetkin väsyy jatkuvaan tarhassa/päikysdä oloon
Komppaan edellisiä, välillä voi sitä telkkua katsella. Tee jotain itsekses ja myös perheen kanssa. Jotkut tarvii enemmän omaa tilaa, ollaan erilaisia, eikä siinä oo mitään pahaa. Itse tarviin aikaa omien ajatusten kanssa esim. käyn yksin lenkillä. Sitten jaksan taas muita.
Meillä myös aika kombo perheenä: mulla ja toisella lapsista on ADHD, mulla myös aspergerpiirteitä. Toinen lapsi on lievästi autismikirjolla ja lisäksi hänellä on Tourette. Puolisolla ei diagnooseja, mutta hattuni syön, jos ei ole ADHD myös hänellä. Kaikilla meistä jossain määrin aistien kanssa ali- ja yliherkkyyksiä. Toiset käy kauhealla kierroksilla ja joku ei jaksa sitä. Lomat on välillä aika Tetristä, että edes jotenkin toimii tää paketti.
Kaikki tykätään musiikista, jokaisella on omat kuulokkeet, joiden kanssa nollaudutaan myös. Joskus tuntuu siltä, että vois vaan huutaa. Ja joskus taas onkin superihanaa.
Niin jotenkin tuntuu, että halutaan lomaa omasta elämästä ihan niin kuin kokonaisuudessaan…toivottavasti tulet joskus nauttimaan lastesi seurasta, koska ovathan nekin perhettä.
Noo mut joku muu hoitaa.
Mä alan ehkä vasta vähän nauttia lomista kouluikäisten lasteni kanssa🙈. Kaksi isompaa on jo aikuisia, heidän kanssaan ei kovin monesti matkusteltu (koska olin yh), he olivat myös ”helpompia”, rauhallisia lapsia. Kaksi nuorempaa ovat eri maata, pieninä täysin ei-puheella-ohjattavia. Vain fyysinen estäminen auttaa, eivät odota, eivät jonota. Itse en jaksa kotona kökkiä (vuosikausia), kotona hoidin töiden ohella näitä 4v. Lomille piti välillä päästä ja kyllähän se on ollut tosi raskasta, lomasta toipumiseen on mennyt pahimmillaan viikko.. Nyt tosiaan on viimeiset lomat olleet ihan kivoja, kun molemmat osaa jo ravintolassa ja muuallakin hetken odottaa (kuopus menee ekalle syksyllä).
Lanseeraahan lomapäivien leffa-aamut -konsepti. Lapsetkin tykkää hitaista aamuista. Me aina katsellaan pyjamat päällä brunssia syöden ikkunasta kun muut palailee aamun puistoreissuilta kotiin. Sitten miehen kanssa lukujärjestys kehiin, johon molemmille on sovittu omat vapaatuokiot, oli ne sitten sänkyaamuja, lenkkejä tai kokonaisia päiviä. Niiden voimalla jaksaa hoitaa omat vuoronsa. Vähän aikuiseksi kasvamista toivoisin sinulle.
Kolmen lapsen äitinä joista kaks on erityisiä voin sanoa että lomat tuntuu siltä että oon väsyneempi kuin ikinä ja tarvisin tupla määrän lomaa siitä palautumiseen.. Mua ei kuormita lasten kanssa touhuaminen mut meillä on oltava rutiinit samat joka päivä ja retket yms muut reissut aiheuttavat usean päivän ongelmat kuormittumisen takia.. Mutta koska lapset haluavat myös kokea muitakin kuin pihan ja lähi uimarannan niin se on kestettävä.. En halua että he muistavat ettei koskaan käyty missään
Ohhoh… sitä se elämä vaan on. Olen kuullut sanonnan ’sun rasittavat arkes on sun lapsesi lapsuus’ että vittu mietipä sitte kun hän menee omia menojaan. Ja muistelee vähän isompana ’ joo äiti oli kesät aina naama näkkärillä ku olis halunnu vaan viettää omaa aikaa mut sen täyty olla meijän kanssa.
Eiks kukaan osaa asettua enää lapsen asemaan?
No näytähän esimerkkiä uhrilammas
No, meillä mies ei nauti tuosta. Hänen toiveensa onkin, että lapsi on päiväkodissa läpi kesän, ja perheen yhteistä lomaa olisi se yksi viikko. Jos on enemmän, kaikki ohjelma lapsen viihdyttämiseen pitää tulla minulta. Hän hoitaa lomalla kaikenlaista kotityötä yms omia projekteja, joihin ei kuulu lapsen kanssa puuhailu.
Olen sitten ihan huoletta välillä antanut hänelle avannut överisti ruutuaikaa, mutta kompensoinut sitä sillä, että on sitten muuta intensiivistä yhdessäoloa päivän aikana.
Lapset eivät mene siitä rikki että istutat heidät telkun ääreen lomalla vaikka sen rauhallisen aamun ajaksi.
Heität nyt lomalla unholaan tuon äitiyden ylisuorittamisen ja annat lasten oppia vähän lasten viihdemaailmaakin. Muuten eivät ymmärrä mistä kaverit puhuvat kun ovat ainoat, jotka eivät ole telkkua katsoneet.
Oletkohan uupunut? Minusta kuulostaa aika luonnollisilta tunteilta, kuulostaa että todella olet rauhoittumisen ja oman ajan tarpeessa. Ymmärrän sinua. Kehottaisin tutkimaan vointiasi. Oletko liian väsynyt?
Et varmaan ole yksin. Toisaalta onko arki sitten liian rankkaa. Kouluikäisten lasten kanssa on mielestäni kiva käydä elokuvissa, heille voi antaa pieniä askareitakin, viedä uimaan, huvipuistoihin, mökkeillä. Pelata korttia iltaisin, joskus lapset voi vaan viihtyä ulkona pitkiäkin aikoja keskenäänkin . Se aika tulee tosi nopeaan kun niitä ei enää juuri nää. Kesällä myös esim jalkapalloharrastus rytmittää kivasti arkea. Pitää osata ottaa oma aika jostain.
Eihän elämän tarvitse olla joko-tai. Eikö lapset voi istuttaa telkkarin ääreen edes niiden hitaiden aamujen tai pitkän kävelylenkin ajaksi, ja sen jälkeen sitten akut vähän latautuneempana pelata lautapeliä? Ystävän kanssa terassillekin joutanee mainiosti iltana tai parina, jos isä huolehtii lapsista. Ja eikö lapsilla ole kavereita? Omani viiletti kesäisin päivät pitkät kavereiden kanssa, ei siinä paljon vanhempia ohjelmatoimistoksi tarvittu. Myös kesälomareissut, jotka suunnitellaan ”jokaiselle jotakin” -periaatteella, ovat yleensä koko perheen kivoja ja rentouttavia.
Lapsille on leirejä ainakin kesäkuussa yleensä. Voisi laittaa lapsen leirille
Et ole ainoa. Unelmalomassani mies ja lapset katoaisivat kuukaudeksi jonnekin kuuta kiertävälle radalle ja minä saisin olla y k s i n kotona kuukauden ilman, että kukaan vaatii minulta mitään.
Juuri näin! Mikään jokaiselle jotakin -loma ei todellakaan ole lomaa. Kyllä se lasten kanssa valitettavasti on joko tai, niin rakkaita kun ne ovatkin.