Ennen vanhempien ei ajateltu järjestävän lapsille joka päiväksi ohjelmaa. Nykyään se tuntuu välttämättömyydeltä, kirjoittaa tämä äiti joka ei enää jaksaisi olla ohjelmatoimisto:

”Lasten loma-ajat ovat tosi rankkoja. Jatkuvasti pitää olla keksimässä jotain viihdettä ja menoa. Itse olen töissä, joten emme voi olla mökillä tai muualla reissussa, vaan tekemistä päiviin pitää erikseen keksiä.

En millään jaksaisi tämän normaalin arjen pyörityksen päälle rampata uimarannoilla, huvipuistoissa ja museoissa. Aina välillä se onnistuu kyllä, mutta tuntuu että kesällä lapsille pitäisi olla joka päivä viihdettä.

Ei ennen ollut tällaista. Kun itse olin lapsi, kesälomalla painuttiin pihalle ja sisään tultiin vain syömään. Sadepäivänä luettiin sarjakuvia. Silloin oli toki tylsääkin.


Ylin kuva Juliane Liebermann.

Mutta ei meille mitään päivittäistä viihdettä järjestetty. Linnanmäellä ja Serenassa käytiin kerran kesässä. Ehkä Korkeasaaressa myös. Siinä se. Joskus käytiin kotieläintilalla, siis koko lapsuuden aikana ehkä kaksi kertaa. Yhden piknikin muistan.

Ei silloin 90-luvulla kukaan ajatellut että lapsille pitää järjestää ohjelmaa joka päiväksi. Se piti itse keksiä. Juoksimme metsissä ja kaivoimme hiekkalaatikolla päivät pitkät vielä varhaisteineinäkin.

Jos lapsille ei järjestä tekemistä vaikka oman työpäivän päälle vielä he lojuvat sisällä kaikki päivät kännyköiden kanssa. Meneehän se loma niinkin, mutta eihän se hyväksi ole. Suurimmaksi osaksi lomaa pitäisi keksiä jotain tekemistä. Ja nykyään se tuntuu vaativan sen, että vanhempi keksii, järjestää ja menee itse mukaan. Siitä on oikeasti aika paljon työtä.

Minä en millään jaksaisi. En keksi tarpeeksi ohjelmaa eikä oikein voimatkaan riitä pakkailla lapsia ja heidän tavaroitaan päivittäin kaikenmailman uimareissuille ja retkille. Tunnen tästä syyllisyyttä. Kyllä PITÄISI jaksaa. Vaikka en tiedä onko se mitenkään realistinen ajatus edes.

Saako lasten antaa vaan lojua kotona koko loman?”

Nimim. Väsynyt tirehtööri

Onko teillä samanlaisia ongelmia? Miten olette ratkaisseet koululaisten ajanviettopulmat? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

19 vastausta artikkeliin “Onko lapsia pakko viihdyttää?”

  • Tuuli sanoo:

    Kännykkä pois kokonaan, niin viikossa alkaa mielikuvitus palautua. Kun aivot saa dopamiininsa ruudusta, ei niillä ole mitään järjellistä syytä hakea sitä vaikeammalla tavalla muista puuhista. Ja leikit loppuu ennen aikojaan.
    Kokeiltu on ja todeksi havaittu.

    Jos kaverin haluaisi, niin sit pitäisi saada se kaverikin pois kännykältä. Se tuskin onnistuu, koska kavereiden äitien mielestä kännykkä on tosi hyödyllinen ja samalla myös helppo lapsen viihdytin. Kaverin äiti ei ole tajunnut, että joutuu tämän viihdyttimen tuhoja minimoidakseen itse viihdyttämään kesälomalaistaan oman jaksamisensa rajoille.

  • Joo sanoo:

    Ei ole pakko jaksaa. Itse olen sitä mieltä että lapsia ei ole pakko viihdyttää, mutta se, että on lapselle läsnä ja aidosti kiinnostunut lapsesta on tärkeää. Ei niin, että vaikka vanhemmat on kotona, he eivät muuta tee kuin tuskin lapsille. Itse nautin retkistä lasten kanssa, enkä pakkaa turhaa yleensä mukaan. Rennolla asenteella kun menee niin kaikki on mukavampaa, antaa lasten nauttia vaikka rannalla löträämisestä ja itse voi istua hiekalla rauhassa ja katsoa onnellisia lapsia. Onko se tosiaan niin työlästä? Mielestäni työläämpää on istua kotona päivästä toiseen samaa kaavaa toistaen. Lapset tylsistyy ja valittaa ja mikään ei huvita, kun töiden jälkeen vaan istuu sohvalla ja yön jälkeen sama jatkuu.

  • Vera sanoo:

    Pitikö ne kännykät ja pelivehkeet kaikilla herkuilla sitten ostaa ihan pikkupennuille? Tuskin peruskouluikäinen lapsi itse sitä puhelinta kotiin kantoi.

  • Mummu sanoo:

    Minä olen miettinyt, että olenko ollut huono äiti, kun lapseni ovat menneet tuohon rumbaan mukaan. Onko niin, että he haluavat antaa lapsilleen sitä, mitä eivät itse aikoinaan saaneet vai onko kyseessä vain kaverien luomat paineet..

  • Kaisa sanoo:

    Olen itse painiskellut saman syyllisyydentunteen kanssa. Asumme varakkaalla alueella ja lasten ystävät tekevät kesän aikana hulppeita retkiä ympäri Suomea, normioloissa ulkomaillekin. Teen töitä kotoa ja olen koko koulun loman ajan lomalla, miehelläkin on 4 viikkoa lomaa. Mutta vaikka pidämmekin retkeilystä, olemme äärimmäisen saamattomia suunnittelun suhteen. Pihassa riittää aina remontoitavaa ja lomat ovat sille oleellista aikaa. Lisäksi 7v, 11v ja 14v lapsemme ovat iässä, jossa eivät voi edes istua autossa vierekkäin sotimatta, joten yhteiset retket eivät ole herkkua. Tänä kesänä olemme käyneet 3 kertaa paikallisessa kotieläinpuistossa ja kerran Olavinlinnassa. Lisäksi kutsuja synttäreille, rippijuhliin, häihin ja kastetilaisuuksiin on miltein joka viikolle. Se riittää. Me puuhastelemme pihassa ja lapset hääräävät ystäviensä kanssa ympärillä, välillä pelaamme suökapalloa yhdessä, käymme ostarilla tai katsomme leffan. Se riittää. ”Loma on sitä, ettei tarvitse herätä aikaisin iouluun.” sanon lapselle, joka valittaa, kun emme retkeile samalla tavalla kuin hänen ystävänsä perhe. Kun olin lapsi maalla, loma tarkoitti juurikin tätä; sai olla kotona, ei tarvinnut låhteä kouluun ja pääsi kerran kesässä viikoksi mummolaan. Se riitti. Joten olkaamme armollisempia itsellemme…aivan suotta vertaamme irseämme toisiin perheisiin. Kesällä on hyvä huolaista.

  • Muumimamma sanoo:

    En tiedä minkä ikäisistä lapsista kyse, mutta meillä saa ja osaa 5v pakata esim omat uimakamppeet. Meillä pärjätään tietysti tällä hetkellä vielä omalla tavallaan helposti, kun mm tablettia saa käyttää rajallisesti, lastenohjelmia on max tunti per päivä ja neiti 5v nauttii kaikenlaisesta liikkumisesta, (pyöräily, juoksu, trampoliini, skeittailun harjoittelu, uinti, metsässä samoilu…)
    Liikunta kuuluu niihin, joihin panostan mielelläni. Plus että oma kännykkä äänettömälle ja ajatus siihen tenavaan 👌🏻🤭 yhteistä aikaa parhaimmillaan ja hyvin tasoittaa työpäivän päälle 😊
    Aloittajalle vielä sen verran että oman jaksamisen mukaan ❣️❣️

  • Lomalla sanoo:

    Minusta vanhemmat voivat omantunnontuskitta viettää perheensä kanssa sellaisen kesäloman, jonka parhaaksi kokevat. Mutta kuitenkin vanhemmat ovat vastuussa siitä, että lapsillakin on aidosti lomaa arjesta ja järjestetty yhteistä aikaa perheen aikusten kanssa.
    Olennaista on mielestäni se, että kaikki perheenjäsenet, myös lapset kokevat loman olevan lomaa arkirutiineista ja että loma lataa akkuja arkea varten.

    Itse olen kokenut, että reissut/mökkeily on sopivaa lomailutapa meidän perheelle, sillä reissussa kaikkien on helppo irrottautua arkirutiineista ja sosiaalisesta ympäristöstä: työympäristöstä ja kavereista. Kaikilla perheenjäsenillämme arjessa ylivoimaisesti kuormittavin tekijä ovat sosiaaliset kuviot koulussa ja töissä, joten tärkeintä lomassa on saada niistä totaalinen lepo.

  • Anu sanoo:

    ”Suurimmaksi osaksi lomaa pitäisi keksiä jotain tekemistä. Ja nykyään se tuntuu vaativan sen, että vanhempi keksii, järjestää ja menee itse mukaan.”

    Miten lapset ”nykyään” eroavat lapsista joitakin vuosikymmeniä sitten? Toki tekniikka on edistynyt ja tullut osaksi arkea, mutta jos ”nykyajan lapset” eivät itse keksi tekemistä vaan se vaatii vanhemman osallistumista, on ”vika” todennäköisesti siinä ettei lapsi ole aiemminkaan joutunut tylsistymään ja keksimään itselleen tekemistä.

    Mistä se välttämättömyyden tunne kumpuaa? Tiedätkö etteivät vanhemmat omassakin lapsuudessa miettineet ja järjestäneet ohjelmaa, vai muisteletko/ajatteletko vain niin? Jos lapsien antaisi pari päivää tylsistyä ilman puhelimia ja järjestettyä ohjelmaa, heräisiköhän se mielikuvitus henkiin ja osaisivat sitten hekin juosta pihalla aamusta nukkumaanmenoaikaan asti käyden välillä kotona vain syömässä?

    Jos kaiken tekee aina valmiiksi, ei lapsi opikaan viihdyttämään itseään vaan odottaa jonkun muun keksivän viihdettä. Luovuus elää tylsyydessä, tylsistymistäkin pitää siis välillä osata vaalia. Puhelimet piiloon, ja värikynät, askartelutarvikkeet, sarjakuvat ja lautapelit pöydän kulmalle niin eiköhän siinä tekemistä ala löytymään. Viikonloppuina voi sitten perheenä ravata rannoilla, museoissa ja luontopoluilla, ja käydä vaikka yhdessä poimimassa mansikoita.

  • Välillä mutta ei koko ajan sanoo:

    Kyllähän välillä voi tekemistä heille järkätä, mutta sen mukaan mitä jaksaa. Plus tässä olisi nyt tärkeää vanhempien vuorotella asiassa. Ettei käy niin (kuten lähes aina käy) että äiti hoitaa vielä tämänkin melkein kaiken muun ohessa. Miehet ryhdistäytymään ja keksimään yhteistä ohjelmaa jälkikasvulleen ja itselleen. Ja huom, kun teinit kieltäytyvät kaikesta, sitä ei kannata ihan helpolla uskoa, vaan vängätä hieman – voi yllättyä kun he sittenkin suostuvat mukaan.

  • Kaisa sanoo:

    Mitäänhän ei pidä tehdä mitä ei itse halua tai jaksa. Jokainen saa rakentaa oman arkensa juuri sen näköiseksi kuin haluaa. Itse tykkään kyllä kesällä ”järjestää” välillä ohjelmaa, koska itsekin nautin mm. niistä huvipuisto- ja uintikäynneistä. Minulla on pitkä loma ja näin korona-aikana ei huvita lähteä matkustamaan minnekään erityisesti. Ei edes Suomessa. Nautin kesälomalla omassa kotikaupungissani. Lapsilla täytyy olla mielestäni välillä myös tylsää, siinähän se luovuus kehittyy.

    • Nimetön sanoo:

      Ja piti vielä lisätä, että meillä on vain yksi lapsi eikä enempää ole tulossa. Siksi haluan tarjota hänelle monenlaisia elämyksiä näin lomalla, koska talvella työssäkäydessä ei ehdi touhuta yhdessä niin paljon. 🙂

  • 9 lapsen äiti sanoo:

    Ei tarvitse olla ohjelmatoimisto. Se on vaan niin, että lopetat järjestämisen vaikka kuin seinään. Lapset pitää ”pakottaa” ajattelemaan omilla aivoilla ja olemaan sosiaalisempia, ettei jäädä kotiin makaamaan.

    Aamupalan jälkeen lapset olis ja vaikka ovet lukkoon, sanoo, että nähdään seur silloin ja silloin. Pian ne oppii, kun on selvittänyt syyt ja seuraukset.

    Lopetat vaan järjestämisen ja pidät siitä kiinni.

  • En suostu nykyaikaistumaan sanoo:

    Oon pohtinut ihan samaa. Lapset vielä suht pieniä joten keskenään eivät voi olla. Meinaa mennä tappeluksi jos ei olla vahtimassa kokoajan. Jos itselläni olis vastaava tilanne keksisin ehkä pelin ”elä viikko minun lapsuuttani”. Käytännössä viikko ilman kännykkää. Omassa pihapiirissä onneksi on lapsia jotka osaa ja muistaa vielä niitä ”vanhoja” kunnon leikkejä. Pihassa paljon lapsia, joten pelit vie mukavasti mennessään kun porukkaa niihin löytyy.

  • Tanja sanoo:

    Sama ongelma täällä. Nuorimmainen on onneksi vielä tarhassa, minun ollessa töissä. Koululainen sen sijaan vaatii sitä tekemisen järjestämistä joka päiväksi. Tytön koulukavereiden vanhempien kanssa on jonkinlainen ”vuoroin vieraissa” systeemi. Yksi otti mukaan rannalle minunkin tenavan omansa seuraksi, ja sai pestä mattonsa rauhassa. Toinen lähetti meille omansa iltapäiväksi, että sai hetken hengähtää jne. Mummot on nakitettu mukaan, ja tyttö kävi kitkemässä, ja kastelemassa kukkapenkkejä mummojen luona. Silti tuntuu että taidan laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja huokasta syvään kun koulu alkaa.

  • Meilläkinontylsää sanoo:

    Minusta lapsilla kuuluu olla tylsää välillä, se kehittää mielikuvistusta ja oma-aloitteisuutta. 🙂 Meilläkin osallistutaan kotiaskareisiin ja puhelimen käytölle on edellytyksenä muutaman tunnin ulkoilut. Puhelimen ja TV:n käyttöä rajoitetaan pariin tuntiin päivässä. Puhelin saa päivystää keittiön pöydän päällä, ei lapsen kädessä. Toki en tiedä toimisiko enää teinin kanssa tällainen. Mekin käydään linnanmäellä ja kuumina päivinä uimassa mutta suurimmaksi osaksi kotona. Kotona en keksi valmista tekemistä vaan lapset saavat keskenään viihdyttää itseään.

  • monen äiti sanoo:

    Silloin kun olen töissä on meilläkin lapsille kotityölista. Illalla käyn mielellään heidän kanssaan esimerkiksi uimassa, joskus on kaveri kylässä, joskus pyöräillään tms. pientä. Isommat keksii yleensä itse tekemistä kavereidensa kanssa. Nyt kun olen lomalla lasten kanssa, teen normaalit kotihommat, lapset saa nukkua pidempään, joka päivä vien heitä uimaan tai retkille, koska nautin siitä itsekin ja se rikkoo normaalit rutiinit. Esim. iltauinti illankähmässä, ei sitä pysty töiden ja koulun aikaan tekemään. Kun nauttii itse niin lapsetkin nauttivat ja esim.riitely jää vähemmälle.

  • Päivän lista sanoo:

    Meillä ollut vuosia käytössä lapsille ”päivän lista” kotihommista (ulko-ja sisähommia), jotka tehtävä vanhempien töissä ollessa. Kun nämä tehty, niin lipun ajan saa käyttää miten haluaa. Tästä tullut tykätty juttu, joskus jos unohtanut tehdä, ovat jopa soitelleet töihin, että mitäs hommia pitää tänään tehdä 🙂 Lapsi kokee tässä mm. että hänen tekemisiään arvostetaan, kun hänelle annetaan vastuuta ja sitten myös iltaisin vanhemmilla on lapsille enemmän aikaa, kun tietyt hommat on jo tehty, eikä jää kaikki vanhemmille. Myös lapsen oma ”vapaa-aika” on tuntunut lapsesta paremmalle, ansaitulle, kun on pitänyt ensin töitä tehdä. Ei tule kitinöitä ja kinastelujakaan niin helposti. Ja tietty päivän listan lopussa aina jokin kiva tsemppauslause päivään sekä hymiöt tms 😉