Onko lapsia pakko viihdyttää?
Ennen vanhempien ei ajateltu järjestävän lapsille joka päiväksi ohjelmaa. Nykyään se tuntuu välttämättömyydeltä, kirjoittaa tämä äiti joka ei enää jaksaisi olla ohjelmatoimisto:
”Lasten loma-ajat ovat tosi rankkoja. Jatkuvasti pitää olla keksimässä jotain viihdettä ja menoa. Itse olen töissä, joten emme voi olla mökillä tai muualla reissussa, vaan tekemistä päiviin pitää erikseen keksiä.
En millään jaksaisi tämän normaalin arjen pyörityksen päälle rampata uimarannoilla, huvipuistoissa ja museoissa. Aina välillä se onnistuu kyllä, mutta tuntuu että kesällä lapsille pitäisi olla joka päivä viihdettä.
Ei ennen ollut tällaista. Kun itse olin lapsi, kesälomalla painuttiin pihalle ja sisään tultiin vain syömään. Sadepäivänä luettiin sarjakuvia. Silloin oli toki tylsääkin.
Ylin kuva Juliane Liebermann.
Mutta ei meille mitään päivittäistä viihdettä järjestetty. Linnanmäellä ja Serenassa käytiin kerran kesässä. Ehkä Korkeasaaressa myös. Siinä se. Joskus käytiin kotieläintilalla, siis koko lapsuuden aikana ehkä kaksi kertaa. Yhden piknikin muistan.
Ei silloin 90-luvulla kukaan ajatellut että lapsille pitää järjestää ohjelmaa joka päiväksi. Se piti itse keksiä. Juoksimme metsissä ja kaivoimme hiekkalaatikolla päivät pitkät vielä varhaisteineinäkin.
Jos lapsille ei järjestä tekemistä vaikka oman työpäivän päälle vielä he lojuvat sisällä kaikki päivät kännyköiden kanssa. Meneehän se loma niinkin, mutta eihän se hyväksi ole. Suurimmaksi osaksi lomaa pitäisi keksiä jotain tekemistä. Ja nykyään se tuntuu vaativan sen, että vanhempi keksii, järjestää ja menee itse mukaan. Siitä on oikeasti aika paljon työtä.
Minä en millään jaksaisi. En keksi tarpeeksi ohjelmaa eikä oikein voimatkaan riitä pakkailla lapsia ja heidän tavaroitaan päivittäin kaikenmailman uimareissuille ja retkille. Tunnen tästä syyllisyyttä. Kyllä PITÄISI jaksaa. Vaikka en tiedä onko se mitenkään realistinen ajatus edes.
Saako lasten antaa vaan lojua kotona koko loman?”
Nimim. Väsynyt tirehtööri
Onko teillä samanlaisia ongelmia? Miten olette ratkaisseet koululaisten ajanviettopulmat? Kerro kommenteissa!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 30 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vanhaa tekstiä kommentoin, mutta oli pakko. Tämä juuri on meidän yhteiskunnassa ongelmana! Ihan hirvittävää tekstiä osalta vastaajista ja näkee kyllä miten vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat kasvaneet ihan övereihin mittasuhteisiin. Vanhemman ei kuulu olla ohjelmatoimisto. Ruutuaika puhelimeen ja kun aika loppuu niin lapsi/nuori keksii tekemistä ihan itse. Läsnä pitää olla ja yhdessä tehdä ilman että aikuinen on itse esim puhelimella jatkuvasti. Se ei kuitenkaan tarkoita että lapsi on kuin tyhjä taulu, johon pitää jatkuvasti olla lisäämässä jotain opetuksen tai huvin merkeissä unohtaen omat tarpeet.
Se, että lapselle tyrkätään luuri käteen ilman aikarajaa on yleistä. Se aikuinen joka sitä tekee ei yleensä kestä että lapsella on tylsää, haluaa tämän sivuun tai ei jaksa riidellä puhelimen käytöstä. Eli kun vaaditaan lasten viihdyttämistä itseltään ja ehkä muilta myös, ei sitten jaksetakaan ja annetaan ne luurit käteen jotta omatunto voisi vähän paremmin. Nyt vanhemmat prkl!!! Maalaisjärki käyttöön! Kestäkää lasten pettymystä ja nurinaa. Kun on tehty yhdessä, lapsi voi sen jälkeen tehdä itse YKSIN. Aikuinen voi mennä vaikka sohvalle, katsoa töllöä ja syödä sipsiä ja suklaata, eikä kukaan saa tuntiin tai kahteen häiritä ilman todellista syytä. Huiii, mitä! Voiko niin tehdä?!?! Kyllä voi ja pitää voida. Oman hetken jälkeen voi vaikka laittaa iltapalaa yhdessä ja jutella antaen lapselle huomiota ja läheisyyttä. Ja aikuisen omana ajan mitoittaminen on lapsen ikään sidottua, joten jos joku nyt yrittää vetää draaman siitä, että tässä kannustetaan kaksi vuotiasta olemaan yksin huoneessaan kaksi tuntia ilman että saa puhua vanhemmalle tämän katsoessa telkasta ex onnellisiä, niin ei, sitä en tässä tarkoita.
Ihanaa että lasten kanssa viihdytään ja heidän kanssa halutaan viettää aikaa mutta nyt haloo! Jos vanhempi tuottaa väsymystä liiallisesta viihdyttämisestä, niin ei siinä aleta jeesustelemaan että kyllä minä nyt ainakin nautin kohtua ja kupeita myöden joka autaan sekunnista. Se vain syyllistää, ihan kun kirjoittaja ei tietäisi lasten kasvavan nopeasti ja lasten tarvitsevan myös läsnäoloa.
Voidaanko antaa ihmisille täällä tukea eikä kiillottaa omaa kruunua.
Mitä lapset sitten arkena tekee? Eikö ole mitään puuhaa, harrastuksia? En tarkoita tässä mitään ohjattuja harrastuksia, vaan ihan vapaa-ajan tekemistä.
Vaikka en samaistu aloittajan ajatuksiin, ymmärrän kyllä. Eihän sitä aina muutenkaan työpäivien jälkeen ole virkeimmillään, ja on totta, että järjestelytkin voi verottaa.
Itse nautin lasten kanssa olemisesta ja siitä, että saan viedä heitä touhuilemaan eri asioita.
Kuitenkaan joka päivä ei mennä mihinkään. Yhdessä tekemistä voi keksiä kotonakin.
En tiedä lastesi ikiä tai mieltymyksiä, mutta miten olisi ihan kotipihan piknik, lettujen paistoa, pihapelejä, juttelua?
Me ollaan käyty tänä kesänä paljon rannalla. Mukaan juomista ja pientä evästä, uimavaatteet ja iloinen mieli. Ei vaadi sen kummempaa.
Huvipuisto tai vaikka vesipuisto on isompien kanssa kiva, kun ei ihan koko ajan tarvi hengittää niskaan. Itse voit istuskella mukavasti vaikka badenbadenilla 🙂
Voisitko ajatella, että retket lasten kanssa on elämää ei pakkoa.
Moni aikuinenkin tykkää tehdä jotain kivaa työpäivän jälkeen. Laita vähän evästä koriin ja menette retkelle lähipuistoon. Ei ole vaikeaa eikä raskasta.
Moni aikuinenkin tykkää lojua puhelimella ja koneella. Tottakai lapset tekevät samaa, kun eivät tiedä paremmasta.
Jaksan viihdyttää lapsiani. Lapset ovat vain hetken pieniä. Se aika menee niin nopeasti että mielelläni nautin täysillä heidän seurastaan. Tänäkin kesänä olemme käyneet useissa huvipuistoissa sekä koti- että ulkomailla ja uima-rannoilla, maauimalassa jne. Ihanaa lepoa itsellekin kun katsoo nauttivia lapsia.
Höpö höpö!
Ei todellakaan aikuisen työ ole olla mikään viihdytys keskus. Lapsi oppii siihen mihin opetat.
On tärkeää, että lapsi oppii itse keksimään itselleen tekemistä. Jos joku tekee sen koko ajan hänen puolestaan. Hän ei tule isonakaan keksimän tekemistä.
Puhelimen voi kylmästi ottaa pois.
Kyllä muutaman päivän kuluttua keksii jo itse itselleen tekemistä.
Kaikki ruudut on semmoisia, että liika jumitus niillä vie kekseliäisyyden.