Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen yksinäinen. Kaipaan ystävää, jolle voisi kertoa niin ilot kuin surut. Joitain kavereita on, mutta ei ketään sellaista, jolle uskaltaisin uskoutua ja luottaa.

Elämä on ollut aika julmaa. Liian moni on käyttänyt hyväksi monella eri tapaa. Niin läheiset kuin ihmiset, joiden ajattelin olevan ystäviä. Jopa ammatti-ihmiset ovat kohdelleet huonosti – pahimmillaan niin huonosti, että sain ptsd-diagnoosin ja ammatti-ihminen menetti kaikki ammattioikeutensa. Silloinkin jäin hyvin yksin ja jouduin myös itse maksamaan terapiani, jotta toipuisin. Ei ollut enää voimavaroja lähteä hakemaan potilasvakuutuskeskuksesta korvauksia (se on järjettömän haastava prosessi).

Puoliso ja lasten isä hylkäsi toisen naisen takia silloin kun olin heikoimmillani. Naisen, jonka olin kuvitellut olevan hyvä ystäväni. Pirstoutui sekin kuvitelma. Hylkäsi myös lapset, mikä on sanoinkuvaamattoman julmaa lasta kohtaan. En uskalla enää luottaa. Joskus olen kertonut jotain kipeitä asioita ja sitten ne tulevatkin takaisin muuntuneina omiin korviini. Ei ole kauaa, kun viimeksi kävi näin ja se ”kaveri” on nyt entinen. Juoruilu on julmaa sen kohteelle ja juttu muuttuu niin kuin ”rikkinäisessä puhelimessa”.

Toivoisin ystävän tai ystäviä, joiden avulla voisi kokea korjaavia kokemuksia ystävyydestä. Haluaisin olla se ystävä, jolle voi kertoa niin hyvät kuin huonommatkin asiat luottamuksella. Tiedän, että vain kokeilemalla luottaa voi saada niitä korjaavia kokemuksia, mutta en kestä enää yhtäkään rikkomista. Parisuhdetta en voi edes kuvitella nykypäivän maailmassa, jossa ”hoidot” vaihtuvat lennosta.”

Nimim. Yksinäinen lopun elämäänsä? 

Artikkelikuva Edu Grande.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

7 vastausta artikkeliin “”Ei ole ketään kehen luottaa””

  • Hjenna sanoo:

    Minua hieman aina hämmentää tällaiset tarinat, että kaikki on aina pettäneet eikä keneenkään voi luottaa. Että miksi sellaisia ihmissuhteita kasaantuu toisille ihmisille? Onko jotain mikä saa sinut ns. huomaamattasi hakeutumaan ”huonoon” seuraan. Itsellä ei ole juurikaan tuollaisia kokemuksia. Parisuhteessa on petetty, mutta se ei vaikuttanut yleiseen luottamukseen.

    • Anculi sanoo:

      Niin, sinullahan kokemusta ei tästä ole. Sehän on hyvä juttu. Vähän turha koko kommenttisi

  • Nimetön sanoo:

    Kuulostat kyllä niin raskaalta ihmiseltä että en yhtään ihmettele miksei niitä ystäviä ole.

  • Laura sanoo:

    Mikään lisenssiterapeutti en ole tai virheetön totuuden torvi joka aina tekisi oikeat sana valinnat mutta ihan normi lätinä seuraa ilman draamaa. Omaa taakkaa myös, joskin ei samaa mutta ehkei tarvitsekkaan.
    Jos haluat juttu seuraa tai ihan vaan hyvän mielen ystävää niin silloin olen oikea tapaus.
    Mun roskaposti osotteen uskallan tänne laittaa 8631470@gmail.com sitä kautta annan oikean 🙂

  • Petetty sanoo:

    Ymmärrän sinua täysin. Minulla lähes samanlainen tarina. Luottamus mennyt läheisimpiin ihmisiinkin. En tiedä uskallanko enää koskaan luottaa….

  • Nimetön sanoo:

    Hei, minulle voi AINA laittaa viestiä luottamuksellisesti. Koitan keksiä jonkun mailin, jonka voisin tänne julkisesti laittaa. En ehkä voi olla ystävä, mutta voin luvata, että en koskaan kerro sinun asioita kellekään muulle. Jos siis haluat jutella, niin vastaa tähän viestiin? Sitten kehitän jonkun sähköpostin, jonka voin tänne jakaa 🙂

  • Vanhanaikainen sanoo:

    No itse olen jo monta vuotta sitten tullut siihen tulokseen että ei kenenkään voi luottaa! Enkä todella aio ikinä kokeilla enää, enkä enää oikeastaan kaipaakkaan sellaista. Juu olen naimisissa mutta en luota mieheenkään sataa prosenttia…