”Vauva tippui sängystä…

Puoli vuotta, melkein seitsemän kuukautta olen pitänyt lastani kuin kukkaa kämmennellä. Ettei nyt vaa sattuis mitään!

Kunnes eräänä aamuna, niin kuin muinakin aamuina otin vielä pikku torkut, kun vauva leikkii iloisesti vierellä. Yhtäkkiä kuului kops ja vauva itkee maassa.

Olin kuullut monille vanhemmille käyneen saman, mutta silti se oli hetken pahin painajainen. Ensin itkin järkytyksestä, ei kai lapselle käynyt mitään vakavempaa, tutkin kehon ja tarkkailet reaktioita. Lapsi rauhottui aika pian, vaikka se tuntui ikuisuudelta, ja itse jatkoin vain itkemistä.

Ilmoitin puolisolle tapahtuneesta: Nyt on maailman huonoimman äidin titteli ansaittu, kun lapsi tippui sängystä, koska väsymys vei voiton. Varmuuden vuoksi lähdin päivystykseen tarkistamaan, ettei ole sisäisiä vammoja. Mietin kuinka edes kehtaan kertoa, etten varsinaisesti nähnyt lapsen putoavan, mutta kuulin sen kyllä…

Parin tunnin jälkeen tilanne ok, seuraile lapsen tilaa vielä kuutisen tuntia ja anna Panadolia särkyyn, oli ohje. Kaikki hyvin.

Illalla saavuin kotiin ja tajusin, että kohta on aika laittaa lapsi yöunille. Lapsi nukahti omaan sänkyynsä, mutta itse en saanut unta. Pelkäsin tilanteen toistuvan, mietin miten seuraava yö hoituu, etten nukahda lapsen kanssa aikuisten sänkyyn, ja loppujen lopuksi mietin katastrojeja maailman ääriin ja mietin miten pystyt suojelemaan lasta miltään!

sylissä nukkuva vauva
Kuva Sharon McCutcheon.

Aamulla heräsin taas väsyneenä, olinhan herännyt jo kahdesti yöllä. Vauva ei suostukaan nukahtamaan pinnasänkyyn ja jätin hänet sinne leikkimään, mutta eilisen takia olin sitä mieltä, että minun tuurillani juuri tänään lapsi oppii ottamaan pinnasängyn laidasta kiinni ja nostaa itsensä laidan yli ja tippuu alas! Joten hyvästi unet…

Syyllisyyden tunne on suuri, mutta eilen, kun kerroin tästä ystävilleni, niin kieltämättä joka toiselle oli sattunut sama vahinko ja jokainen on tuntenut itsensä maailman huonoimmaksi äidiksi sillä hetkellä.

Tämän sattuessa omalle kohdalle, muista hengittää, tarkista vauriot ja käy tarvittaessa päivystyksessä. Päivystyksessä voi käydä myös oman mielenrauhan takia.”

Nimim. Bungy

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Älä moiti itseäsi äiti, et ole ainoa jolle on käynyt näin…”

  • Mango sanoo:

    Ajattelin aina, että minä en ainakaan ole ”sellainen” äiti, jonka lapsi tippuu sängystä/hoitopöydältä/sylistä/sohvalta. Ensin tippui sängyltä ollessaan 8kk, sitten sylistä ollessaan 10kk. Sitä vain tapahtuu, vaikka kuinka varoisit ja skarppaisit. Se on elämää. Move on.

  • Mairanne sanoo:

    Joka toinen kertoo vauvan pudonneen sängystä. Joka toinen ei vaan kehtaa myöntää sitä…