Äiti joutuu joka päivä sellaiseen rääkkiin, että sen rinnalla työpaikan johtaminen on leikintekoa. Sovittelu, maanittelu, houkuttelu ja kiukuttelun sietäminen ovat äitien arkipäivää ja myös työpaikkojen arkipäivää.

Ihan tavallisena aamuna äiti tai miksei isäkin kohtaa seuraavat vaiheet: en tahdo nousta sängystä, en tahdo pukea, en tahdo syödä tätä, tahdon tätä, en tahdo päiväkotiin, mutta tahdon mihin muualle hyvänsä. Kekseliäs vanhempi järjestää pukemiskilpailun, laulaa syömisen tahtiin, ilmeilee ja välillä uhkailee niin kovasti, että saa vaihtaa työvaatteensa uusiin pelkän kotihikoilun takia. Siinä kohtaa kun lapsi on kärrätty turvalliseen päivähoitolaan, vanhemman yksi työpäivä on jo takana.
Mutta väsyykö äiti ja laahustaa työpaikalle notkumaan. Ei tokikaan! Äiti saa uutta virtaa siitä, että pääsee aikuisten ihmisten ilmoille ja tekee tehokkaan työpäivän kotoa opitulla minuuttitahdilla.
Jos työpakalla on ristiriitaa, äiti ratkoo ongelmat kotoa opituilla konsteilla ja hyvin menee! Äitejä johtoryhmiin ja maailma pelastuu, neuvoo Huono Äiti.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Äitijohtaja joka yritykseen”

  • Magge sanoo:

    Höpö löpö, äidit pitävät töissä puhelinpäivystystä kotiin/lapsiin päin jatkuvasti ja ovat pois vähän väliä sairaan tai ”sairaan” lapsen takia.

    Äitijohtaja in your dreams…

  • tiitu sanoo:

    Vaikka ystävänpäivä onkin tais siis juuri sen takia (anoppi lähetti yli-imelän ystävänpäiväkortin vaikka ei pidä minustä yhtään)päiväni ei ollut edes siedettävä. Mutta törmäsin tähän blogiisi ja fb-sivuihin, olen lueskellut juttuja tässä tovin ja jo alkaa helpottamaan… Kiitos päivän pelastamisesta.

    • Huono Äiti sanoo:

      Kiitos! Huonona ihmisenä unohdin koko ystävänpäivän, mutta sattuupas sitä. Mutta eipä mieskään muistanut 😉