”Äiti kielsi kutsumasta sinua synttäreille”
Euroopasta Suomeen muuttanut vanhempi kertoo, kuinka hänen lapsensa ei saa kutsuja kaverisynttäreille:
”Poikaani ei kutsutaa mihinkään synttäreille tai muihin juhliin, paitsi ehkä kaksi kertaa vuodessa.
Itse järjestämme synttärit, halloween-juhlat, ja joskus muitakin pieniä juhlia. Kaikki tulevat mielellään meidän juhliin, mutta poikani ei saa ikinä muilta kutsua. Kun kuulen vanhemmilta, että melkein koko luokka on kutsuttu, tunnen piston sydämessäni kun tajuan, ettei poikaani ole tälläkään kertaa kutsuttu, vaikka tämä lapsi joka kutsui ”melkein koko luokan” on ollut meillä juhlimassa useasti…
Asumme aika pienellä paikkakunnalla, jonne muuttimme kolme vuotta sitten. Tiedän, että poikani on välillä tosi villi, mutta ovathan muutkin lapset (jotka saavat silti kutsut, koska vanhemmat tuntevat toisensa hyvin). Minusta usein tuntuu siltä, että kutsutaan vain ne lapset, joiden vanhempien kanssa ollaan ystäviä. Yksi poika jopa pyysi pojaltani anteeksi, ettei häntä kutsuttu, vaikka lapsi itse halusi kyllä kutsua. Hänen äitinsä oli kieltänyt!
On vähän tälläinen asenne täällä: ”Kyllä meidän lapset voivat käydä heillä juhlimassa, mutta meille ei pääse, koska emme tunne heidän vanhempiaan.” Eli onko tämä kaikki sitten minun syytäni? Pitääkö minun olla muiden vanhempien kaveri, että lapsemme pääsee juhlimaan? Olen kyllä yrittänyt, mutta en halua väkisin olla kenenkään kaveri, ja vaikea näihin kaveriporukoihin on päästä kun olen aika ujo.
Kuva Eric Ward, ylin kuva Charlota Blunarova.
Ne pari kutsua mitä saadaan, tulevat lapsilta, joiden vanhempien kanssa tutustuin vähän paremmin, ja ilmeisesti he antavat sitten luvan kutsua poikani…
Olen tosi surullinen poikani puolesta, kun tuntuu että hänkään ei oikeastaan kuuluu mihinkään kaveriporukkaan. Hänellä on kyllä koulussa leikkikaverit, mutta heti kun koulu loppuu, niin mennään omille teille. Yritän usein kutsua koulukaverit meille ja yleensä he tulevat, mutta toisin päin harvoin onnistuu, ei ole aikaa kahteen viikkoon…
Harmittaa, ettei täällä kutsuta niitä ”uusia lapsia” eikä niitä lapsia, joiden vanhemmista ei tykätä tai joita ei tunneta. Meillä kutsutaan ne lapset, joka omat lapset haluavat kutsua, eikä vain meidän tuttujen lapsia. Minusta vanhempien suhde ei saisi millä lailla vaikuttaa siihen, kenet juhliin kutsutaan! Sen pituinen se.”
Nimim. En ymmärrä miksi
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 60 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Näitä kommenteja lukiessa tulee epätodellinen olo – täällä vedetään jo päätelmiä jotka viittaavat siihen että kirjoittajan lapsessa varmasti on painavat syyt jäädä kutsumatta. Jopa varastelu ja paikkojen rikkominen mainitaan! On tosiaan lukijoilla mielikuvitus lähtenyt laukalle kun eivät taida osata samastua kirjoittajan tilanteeseen.
Itse olen paluumuuttaja Euroopasta, pienehköön kaupunkiin muutin lapseni kanssa, ja täytyy sanoa että melkein kyynel vierähti kun luin tekstin – niin täysin vastaa kirjoittajan kokemus omaa kokemustani.
Paikallisilla on oma porukkansa, ja siihen ei sisään pääse. Lasta ei kutsuta koska vanhempi ei ole ”sisällä” porukassa. Eikä vanhempi sinne pääsekään, koska täällä jo ennallaan olleilla ei ole tarvetta tutustua.
Uskokaa tai älkää tällainen syrjiminen on monelle paluumuuttajalle se syy miksi Suomessa ei kestäkään asua vaan päättää muuttaa takaisin ulkomaille.
Ulkopuolelle jättäminen on vakava asia ja suomalaisilla olisi todella paljon opittavaa tässä asiassa.
Minusta tuossa ei ole havaittavissa mitään suurta vääryyttä ketään kohtaan. Usein töissä käyvät vanhemmat ovat hyvin kiireisiä arjen pyörityksessä, joten töiden ja koulujen jälkeen arkena mennään kotiin hoitamaan kotihommat ja huilaamaan, ei siinä ole mistään uuden luokkakaverin syrjinnästä kyse. Ja juhliin lapset pääsääntöisesti taitavat kyllä kutsua ne kaverit jotka itse haluavat – ei siinä ole kyse mistään hyväntekeväisyydestä, vaikka joskus sitä ehdottaakin lapselle, että kutsutaanpa se tai se lapsi, kun hänellä ei taida olla oikein kavereita…jos siis sellaista on koululla sattunut huomaamaan tai kuullut. Ei meillä ainakaan pidetä mitään koko luokan bileitä vain, jotta kaikki pääsisivät – eihän siinä pysyisi edes paikat ehjänä, ja kuka sellaisessa metelissä ja tungoksessa tykkäisi oikeastaan ollakaan, edes lapsista. Tai jos joku luokkakaveri tiedetään erityisen villiksi ja tottelemattomaksi tai ettei yksinkertaisesti ole sen vertaa käytöstapoja, niin kyllä sitä kotiin kutsumistakin harkitsee, jos vaikka itsellä ei ole erityisesti aikaa, osaamista, halua tai rahaa korjailla kotona paikkoja, jos jotain menee rikki tai pahasti tulee sotkua. Sellaisesta vaan yksinkertaisesti voi tulla kustannusta ja työtä ehkä kovastikin. Eikä ne toisen lapsen vanhemmat varmaan tule sitten sotkettuja tapetteja vaihtamaan tai sohvaa pesemään tms. Kyllä kai vanhemmillakin on sen verran väliä ja päätösvaltaa, ettei sellaista tarvitse järjestää omaan kotiin, mistä seuraa hankaluuksia. Ei siinäkään ole kyse kenenkään syrjimisestä, vaan aikuisen harkinnasta ja omaa kotia koskevasta päätöksenteosta. En edes tunne läheskään kaikkia luokan lapsia ja heidän vanhempiaan, vanhoja tai uusia – liekö sekin syrjimistä! Ja jos aloittaja on ujo eikä siksi tutustu muihin vanhempiin, ei sekään ole toisten syy. Meille ainakin myös riittää oikein hyvin pari synttärikutsua vuodessa – ei ole lapsi valittanut yhtään eikä ole milläänlailla ulkopuolinen tai ihmeissään. Koti ja perhe on se mikä hänelle tarjoaa puitteet ja osallisuuden arjen elämässä, ja synttärikutsut kavereilta on vain tosi hauskoja juttuja silloin tällöin, joita muistellaan pitkään. Ei lasta huoleta yhtään, jos joku luokalla ei häntä kutsu – jopa hänelle on selvää, että näinhän se menee eikä siinä mitään. Ei niitä harmitella kotona, ja ihan normaali arjessa tehdään vaikka äidin kanssa jotain kivaa kuitenkin. Usein lapsi jopa miettii, että lähteekö kaverin synttäreille, vai olisiko tiedossa jotain vielä mieleisempää – vaikka sieniretki metsään tai eväsretki lähirannalle.
Kuulostaa kummalliselta. Itse en olisi päästänyt lapsiani kenenkään kotiin, jos olisi epäilyttänyt, mutta meille perheen lapsi olisi tietenkin voinut tulla. Omat lapseni ovat aikuisia mutta olen joskus kieltänyt kutsumasta lapsia, jotka ovat käyttäytyneet erityisen huonosti, riehuneet eli olleet tottelemattomia tai eivät koskaan kutsu omaa lastani synttäreilleen. Yleensä lapset kyllä saivat kutsua ketkä halusivat eli nämä olivat joitain poikkeuksia.
Jos poikasi on villi eikä tottele vieraita aikuisia, ymmärrän hyvin että kutsu jää saamatta. Mitä jos ottaisit asian puheeksi äitien/isien kanssa ja sanoisit että lapset tykkäävät olla teillä ja tulet mielelläsi poikasi mukana synttäreille varmistamaan että poikasi käyttäytyy hyvin. Ehkä poika itsekin oppii säätelemään käytöstään ja pääsee myöhemmin juhliin ilman äitiään. Pojalle voi sanoa että käytöksen vuoksi ei tule kutsuja. Jos kyse on adhd:sta tai vastaavasta, kertoisin sen muille vanhemmille ja hankkisin lapselle lääkityksen, mistä olisi apua myös synttäreillä.
Haluaisin itse kutsua lapsia, joita ei paljon kutsuta, mutta en tiedä, keitä he ovat. Meidän lapsemme saavat kutsuja melko hyvin, joten en tiedä, onko joku lapsi, joka ei saa. Mikähän tätä ongelmaa toisi paremmin näkyville? Ehkä kutsuja saamaton lapsi ei vain ole kovin monen hyvä kaveri? Voisiko kaveritaitoja jotenkin kehittää? Varhaiskasvattajat ja opettajat voisivat myös keksiä keinon siihen, miten synttärikutsut hoidettaisiin, niin että he voisivat vinkata paremmin sellaisille vanhemmille kutsuttavia, jotka haluaisivat kutsua näitä väliinputoajia. Uskon siihen, että moni haluaa, mutta mistäs sitten sitä tietää, kuka ei koskaan saa kutsuja? Kuka se kissan hännän nostaa ellei kissa itse – kuten vanha sanonta kuuluu. Vanhemmat itse aktiivisesti edistämään lastensa hätää!!
Mun mielestä on epäreilua lapselle, jos hänen synttäreilleen kutsutaan näitä ”ei-toivottuja” jos lapsi vastustaa ideaa. Synttärit on kerran vuodessa, ja mun lapset saavat ihan kutsua ketä haluavat. Tietenkin pidän huolen, että ei tule tilannetta, että kutsutaan koko luokka paitsi Simo. Lasten synttärit on mun mielestä väärä paikka maailmanparannukselle.
Törkeätä. Meillä kans aina ollut kaikki lapset ja usein en edes ole nähnyt vanhempia ollenkaan.
Todella surullista. Toivottavasti asiat muuttuu parempaan.
Lapsien ollessa pieniä kutsuin aina koko luokan ja tarhakaverit , siitä huolimatta tykkäsin tai en lapsen vanhemmista tai lapsesta.
Asunto pysyi ehjänä ja tekemistä oli.
Myös molemmat ADHD lapset on kutsuttu toisten synttäreille.
Vanhemmalla iällä saivat itse sitten päättää ketä kutsutaan ja järjestetäänkö juhlat vai ei.
Nykyisin kuulen kehuja lapsieni käytöstavoista että osaavat käyttäytyä ja on jäänyt mieleen kuinka osaavat olla ihmisten ilmoilla.
Kasvatus ei mennyt siis tässä kohtaa pieleen, ja muistoja jäi näistä hyvässä mielessä.
Valvonta on juhlissa kaiken kulmakivi, eräs poika kiusasi toista , ja häntä komennettiin ja seillä seurauksella että soitti äitinsä hakemaan koska meillä ei hyväksytä toisen alistamis leikkejä tai kiusaamista.
Eipä silti vanhempi valittanut asiasta, ilmeisesti tiesi lapsensa , koska sanoi soita jos et viihdy hakemaan.