Euroopasta Suomeen muuttanut vanhempi kertoo, kuinka hänen lapsensa ei saa kutsuja kaverisynttäreille:

”Poikaani ei kutsutaa mihinkään synttäreille tai muihin juhliin, paitsi ehkä kaksi kertaa vuodessa.

Itse järjestämme synttärit, halloween-juhlat, ja joskus muitakin pieniä juhlia. Kaikki tulevat mielellään meidän juhliin, mutta poikani ei saa ikinä muilta kutsua. Kun kuulen vanhemmilta, että melkein koko luokka on kutsuttu, tunnen piston sydämessäni kun tajuan, ettei poikaani ole tälläkään kertaa kutsuttu, vaikka tämä lapsi joka kutsui ”melkein koko luokan” on ollut meillä juhlimassa useasti…

Asumme aika pienellä paikkakunnalla, jonne muuttimme kolme vuotta sitten. Tiedän, että poikani on välillä tosi villi, mutta ovathan muutkin lapset (jotka saavat silti kutsut, koska vanhemmat tuntevat toisensa hyvin). Minusta usein tuntuu siltä, että kutsutaan vain ne lapset, joiden vanhempien kanssa ollaan ystäviä. Yksi poika jopa pyysi pojaltani anteeksi, ettei häntä kutsuttu, vaikka lapsi itse halusi kyllä kutsua. Hänen äitinsä oli kieltänyt!

On vähän tälläinen asenne täällä: ”Kyllä meidän lapset voivat käydä heillä juhlimassa, mutta meille ei pääse, koska emme tunne heidän vanhempiaan.” Eli onko tämä kaikki sitten minun syytäni? Pitääkö minun olla muiden vanhempien kaveri, että lapsemme pääsee juhlimaan? Olen kyllä yrittänyt, mutta en halua väkisin olla kenenkään kaveri, ja vaikea näihin kaveriporukoihin on päästä kun olen aika ujo.

kaksi ilmapalloa vastavalossa
Kuva Eric Ward, ylin kuva Charlota Blunarova.

Ne pari kutsua mitä saadaan, tulevat lapsilta, joiden vanhempien kanssa tutustuin vähän paremmin, ja ilmeisesti he antavat sitten luvan kutsua poikani…

Olen tosi surullinen poikani puolesta, kun tuntuu että hänkään ei oikeastaan kuuluu mihinkään kaveriporukkaan. Hänellä on kyllä koulussa leikkikaverit, mutta heti kun koulu loppuu, niin mennään omille teille. Yritän usein kutsua koulukaverit meille ja yleensä he tulevat, mutta toisin päin harvoin onnistuu, ei ole aikaa kahteen viikkoon…

Harmittaa, ettei täällä kutsuta niitä ”uusia lapsia” eikä niitä lapsia, joiden vanhemmista ei tykätä tai joita ei tunneta. Meillä kutsutaan ne lapset, joka omat lapset haluavat kutsua, eikä vain meidän tuttujen lapsia. Minusta vanhempien suhde ei saisi millä lailla vaikuttaa siihen, kenet juhliin kutsutaan! Sen pituinen se.”

Nimim. En ymmärrä miksi

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 vastausta artikkeliin “”Äiti kielsi kutsumasta sinua synttäreille””

  • Iso jo sanoo:

    Muutaman vuoden päästä lapset viettävät aikaansa kenen kanssa tahtovat. Silloin ongelma poistuu.

    Kun itse olin lapsi, kutsuin aina synttäreilleni kaikki luokan tytöt. Ja kaikki tulivat. Itse sain kutsuja vain harvoilta kavereilta. Silloin vanhemmat rajoittivat kutsuttavien määrää ja yleensä jäin ulkopuolelle, mutta niin jäivät ne pari hyvää ystäväänikin. Itse en siksi rajaa omien lasten synttäreille kutsuttavia. En kuitenkaan ole lapsuudestani katkera. Asiaa ei kannata harmitella lapselle liikaa, vaan kertoa että jotkut vanhemmat toimivat näin.

  • Emelie sanoo:

    Kuulostaa todella kurjalta. Haluksia sekä äidille että lapsellekin!

    Asumme myös itse pienellä paikkakunnalla, puhutaan siis alle 50 oppilaan alakoulusta. Luokilla on vähän lapsia, joten vaikka koko luokka on helppo kutsua synttäreille.

    Tuota linjaa täällä aika pitkälti mukaillaankin, onneksi.

    Ratkaisua en kyllä osaa ehdottaa. Ei lasten ystävyys pitäisi olla vanhempien kaveruudesta kiinni, ja toisaalta samallahan sitä voi tutustua vaikka ihan pintapuolisesti.

    Onko lapsella kavereita arkena?

  • eevia sanoo:

    heippis

    Ole vain sinnikäs vaikka moinen rasittaa.. Ei meidänkään poika ole löytänyt sitä bestistä koulusta eikä häntäkään kutsuttu ennen mihinkään mutta sitähän ei poikani tiedä koska minä otin härkää sarvista ja aloin kutsua useamman kerran viikossa hänen luokkakavereita meille. Juhliinkin kutsutaan suurin osa porukasta ja eräs toi pikkusiskonsakkin mukana 😂 Niin kyllä kylään tulevat kun haen koulusta suoraan tänne niin vanhemmat joko noutavat tai kuskaan lapsen iltaruuan jälkeen kotiinsa. Palvelu siis pelaa.

    Aikani kun olen tätä nyt tehnyt niin eivät ole olleet kehdanneet poikaani olla kutsumatta juhliin kun varmaan luulevat ilmaisen lapsenhoidon loppuvan. No samapa tuo miksi mutta nyt melkein 2vuotta myöhemmin poika osallistuu lähes kaikkiin juhliin, kaverit pyytävät häntä joskus kylään ja yhden pojan äidin kanssa sovittiin että mennään yhdessä salille jossa on leikkipaikka jossa pojat voivat yhdessä viettää aikaa.

    Itse myös muutin pienelle paikkakunnalle siis ulkopuolisena enkä ole oikein löytänyt tuttavuuksia mutta otin tästä pojan luokkaan integroimisesta projektin.

    Onhan tuo homma, mutta usko pois olet hyvällä alulla.

    älä luovuta..