Euroopasta Suomeen muuttanut vanhempi kertoo, kuinka hänen lapsensa ei saa kutsuja kaverisynttäreille:

”Poikaani ei kutsutaa mihinkään synttäreille tai muihin juhliin, paitsi ehkä kaksi kertaa vuodessa.

Itse järjestämme synttärit, halloween-juhlat, ja joskus muitakin pieniä juhlia. Kaikki tulevat mielellään meidän juhliin, mutta poikani ei saa ikinä muilta kutsua. Kun kuulen vanhemmilta, että melkein koko luokka on kutsuttu, tunnen piston sydämessäni kun tajuan, ettei poikaani ole tälläkään kertaa kutsuttu, vaikka tämä lapsi joka kutsui ”melkein koko luokan” on ollut meillä juhlimassa useasti…

Asumme aika pienellä paikkakunnalla, jonne muuttimme kolme vuotta sitten. Tiedän, että poikani on välillä tosi villi, mutta ovathan muutkin lapset (jotka saavat silti kutsut, koska vanhemmat tuntevat toisensa hyvin). Minusta usein tuntuu siltä, että kutsutaan vain ne lapset, joiden vanhempien kanssa ollaan ystäviä. Yksi poika jopa pyysi pojaltani anteeksi, ettei häntä kutsuttu, vaikka lapsi itse halusi kyllä kutsua. Hänen äitinsä oli kieltänyt!

On vähän tälläinen asenne täällä: ”Kyllä meidän lapset voivat käydä heillä juhlimassa, mutta meille ei pääse, koska emme tunne heidän vanhempiaan.” Eli onko tämä kaikki sitten minun syytäni? Pitääkö minun olla muiden vanhempien kaveri, että lapsemme pääsee juhlimaan? Olen kyllä yrittänyt, mutta en halua väkisin olla kenenkään kaveri, ja vaikea näihin kaveriporukoihin on päästä kun olen aika ujo.

kaksi ilmapalloa vastavalossa
Kuva Eric Ward, ylin kuva Charlota Blunarova.

Ne pari kutsua mitä saadaan, tulevat lapsilta, joiden vanhempien kanssa tutustuin vähän paremmin, ja ilmeisesti he antavat sitten luvan kutsua poikani…

Olen tosi surullinen poikani puolesta, kun tuntuu että hänkään ei oikeastaan kuuluu mihinkään kaveriporukkaan. Hänellä on kyllä koulussa leikkikaverit, mutta heti kun koulu loppuu, niin mennään omille teille. Yritän usein kutsua koulukaverit meille ja yleensä he tulevat, mutta toisin päin harvoin onnistuu, ei ole aikaa kahteen viikkoon…

Harmittaa, ettei täällä kutsuta niitä ”uusia lapsia” eikä niitä lapsia, joiden vanhemmista ei tykätä tai joita ei tunneta. Meillä kutsutaan ne lapset, joka omat lapset haluavat kutsua, eikä vain meidän tuttujen lapsia. Minusta vanhempien suhde ei saisi millä lailla vaikuttaa siihen, kenet juhliin kutsutaan! Sen pituinen se.”

Nimim. En ymmärrä miksi

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 29 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

29 vastausta artikkeliin “”Äiti kielsi kutsumasta sinua synttäreille””

  • ei enää kiitos sanoo:

    tuliko kenellekkään mieleen että ehkä vika on lapsessa kun kutsuille ei pääse?

    Jos kerran on pakko ottaa se ylivilkas riehuja synttäreitä pilaamaan ettei hänelle tule paha mieli on sama kuin lapsien tulisi sietää kiusaamista koulussa,ettei kiusaajalle tulee pahaa mieltä.

    Ihan oikeasti nyt.
    Kannattaa varmaan nostaa kissa pöydälle ja kysyä muilta vanhemmilta miksi oma lapsi ei ole kutsuttu juhliin,sitten selviää se syy.

    Oli syy sitten siinä ettei tunneta toisia vanhempia tai vika omassa jälkikasvussa.
    Sitten enemmän huomiota kotona lapseen niin käytökseenkin tulee muutosta.

    Ei meille kutsuta tai lapset mene sellaisten juhliin jotka tuhoaa sekä riehuu ympäriinsä.
    Meille kutsuttiin lapsen 8v juhliin (Pienellä paikkakunnalla jossa näköjää kaikki ollaan kauheita syrjijiä)
    yksi vilkas mukula koska vanhemmat vaatimalla vaati sitä.

    Sitten muksu kusi matolle,heitti synttärikakun seinään,avasi synttärisankarin lahjat ja tuhos ties mitä kaikkea.
    Kun vanhemmilta pyydettiin korvausta rikkoutuneesta ikkunasta tuli vastaukseksi: no lapset on lapsia.turhiapa tuollaisia on murehtia.

    Joten anteeksi mutta tuollaiset lapset ei saa uusinta kutsua jos käytös molemmilta on yhtä huonoa.

  • Erityislapsen äiti. sanoo:

    Lapseni kävi erityiskoulua ja koska luokka oli kohtalaisen pieni, synttäreille kutsuttiin koko luokka, kaikilla omat erityiset ongelmansa. Synttäripäivän koittaessa ovelle ilmestyi myös opettaja hieman anteeksi pyydellen että voiko tulla kuokkimaan. Toivotin tervetulleeksi ja selitin ettei tullut edes mieleen kutsua opettajaa jolla on varmasti muutakin tekemistä vapaa-ajallaan. Hän sanoi vaan että yhdellä pojista oli ollut niin vaikea päivä koulussa niin hän halusi tulla vain varmistamaan että me pärjätään. Tämä koskettaa minua vielä vuosienkin jälkeen.

  • Kaverilapsen näkökulma sanoo:

    Kaikki empatia vanhemmille, joiden lapsilla on adhd, käytöshäiriöitä tai jotain muuta. Ne ovat oikeasti hankalia ja esim. päiväkodissa on ammattilaisten tehtävä katsoa, että vilkkaammatkin lapset saavat seuraa ja leikit sujuvat.

    Mutta synttärit yleensä pidetään vapaa-ajalla ja joskus ihmisten omissa kodeissa. Entäpä jos lapsi riehuu ja kiusaa muita, härnää ja yrittää satuttaa kotieläimiä, riehuu ja rikkoo leluja ja kodin irtaimistoa ja synttärisankari pelkää häntä? Onko oikeus vaatia, että tenava vuodesta toiseen kutsutaan pilaamaan muiden synttärit ja kiusaamaan pelottelemaan sankaria tämän omaan kotiin?

    Meidän tytöllä on tällainen ”kaveri”, jonka kanssa leikit sujuvat kyllä päiväkodissa jotenkuten, kun tuon pojan henkilökohtainen avustaja vahtii koko ajan vieressä, mutta kotiin lapsi ei halua tätä poikaa kutsua. Ollaan sitten rajattu, että kutsutaan vain puolet päiväkotikavereista, ettei yksi jää yksinään ulkopuolelle. Silti tämän pojan vanhemmat valittavat, kun heidän lapsensa ei saanut kutsua, jos jostain selviää, että synttärit on. Yhtenä vuonna kutsuttiin tämä poika valituksen jälkeen, no riehui ympäriinsä ja yritti rikkoa paikkoja, esim. hakkasi vessassa käydessään lavuaaria lasten jakkaralla. Seuraavana vuonna vastattiin valitukseen, että poika saa tulla, jos hänen mukanaan tulee aikuinen, joka on paikalla koko ajan ja vahtii lastaan, koska meillä on juhlajärjestelyt siinä pyörimässä eikä niiden lomassa ole resursseja hänen vahtimiseen ja rauhoittamiseen. Tämä ei vanhemmille käynyt, koska muut rauhallisemmat lapset tulevat ilman vanhempia. Ikävä lapsen kannalta, mutta hän ei sitten synttäreille voi tulla. Meidän raja menee siinä, että meidän kotiin ei tule ketään, joka käyttää muita kohtaan väkivaltaa, kiusaa toisia ja rikkoo meidän kotia.

    • Ei voi käsittää sanoo:

      Meillä oli naapurissa erityinen lapsi. Joka kerta meillä käydessä vaati vahtimista joka sekunti, silti sattui näitä ”oho, tämä meni rikki” joka kerta. Jossain vaiheessa sanoin näille vanhemmille, että jatkossa pistän laskun rikotuista tavaroista.
      Tämän jälkeen rupesivat terrorisoimaan seuraavaa naapuria, kun on kuulemma täysin kohtuutonta, että lapsen rikkomia tavaroita pitäisi korvata, kun ei lapsi mitään pahaa tarkoita, kun on ”diagnoosi”. Mielipahaa kuitenkin aiheutti meillä kovasti rahallisen haitan lisäksi.

      Pitääkö oikeasti sietää mitä tahansa, kun lapsi on ”erityinen”?

      • Yksinäinen äiti ja lapsi sanoo:

        Pitää sietää lasta joka on erityinen! Häb3stä voipuhua erityisenä iha ihan ilman lainausmerkkejä. Meillä on juurikin tälläinen erityislapsi. Hän on 6 vuotias, eikä häntä ole kutsuttu koskaan kaverisynttäreille tai kavetille leikkimään. Vilkkauden ja kielellisen vaikeuden lisäksi lapsen isä on maahanmuuttaja, lapsi tuomitaan usein ennen tutustumista tai viimeistään kun hän turhautuu leikeissä kun ei tule ymmärretyksi tai ei ymmärrä itse leikin sääntöjä
        Suruni on iso lapsen puolesta aina kun hänelle sanotaan ei tai vain käännetään hiljaa selkä. Onneksi hän ei itse ymmärrä miten paljon häntä jätetään ulkopuolelle. Kysyy välillä miksi hän ei saa osallistua pihaleikkiin vaikka muut saavat oallistua. Aikuisen tulee olla esimerkkinä ja näyttää että kaikenlaisten ihmisten kanssa vaan pitää tulla toimeen. Olisitkohan esimerkiksi tuon rikkoutuneiden tavaroiden maksattamisem uhkaamisen sijaista ihan voinut vaikka normaalisti puhua lapsen vanhempien kanssa asiasta? Kertoa että et kertkaikkiaan pärjää heidän lapsensa kanssa ja tavaranne rikkoontuvat. Asia tuskin tulee heille yllätyksenä. Ehkä lapsen vanhemmat voisivat tulla vahtimaan leikkiä tai synttäriin osallistumista. Näin lapsikin saisi osallistuaja tuntea olevansa hyväksytty.

        Meille ainut kaveri on sukulaiseni samaa ikäluokkaa oleva lapsi. Sukulaiseni on sosiaalityöntekijä ja ymmärtää työnsä vuoksi tuskamme ja ohjaa lastaan hyväksymään toisten erityisyyden. Toivoisin kaikilta vanhemmilta samaa hyväksyntää.

        • Ei voi käsittää sanoo:

          No kyllä niistä rikki menneistä tavaroista oli puhetta, mutta eipä tämä äippä juuri mitään siihen sanonut. Kohautti olkaansa, ”aijaa” oli yleisin kommentti. Normaali ihminen jossain vaiheessa alkaisi pohtia miten korvata lapsensa tekemiä tuhoja, mutta ei tuossa perheessä.

          Mä en näe mitään syytä, miksi mun lapsen pitäisi olla tuon hullun lapsen kanssa tekemisissä. Ei tuo lapsi tietenkään ole valinnut olla ylivilkas ja täysin päätön, mutta kyllä jokaisella tulee raja jossain vastaan. Oma lapseni on selkeästi voinut paremmin sen jälkeen, kun tämä erityisempi tapaus ei tullut enää meille. Se riittää mulle kannustimeksi jatkaa samalla tavalla eteenpäin. Ihan kaikkea ei voi sietää, ja on se oman lapsen vointi mulle tärkeämpää, kuin naapurin lapsen”oikeus” tulla meille metelöimään ja rikkomaan kaikki, mitä käteensä saa.

          • ***** sanoo:

            Oikeastiko sinä, aikuinen ihminen, kutsut jotakuta lasta ”hulluksi lapseksi”? :,(

        • Kaverilapsen näkökulma sanoo:

          Niin siis meillä tän tytön päiväkoti”kaverin” vanhemmat nimenomaan kieltäytyivät tulemasta synttäreille tätä erityislastaan vahtimaan. Sanottiin juurikin, että ei ole resursseja pärjätä hänen kanssaan ja että saa tulla jos vanhempi tulee myös, vahtii koko ajan ja estää paikkojen rikkomisen. Mutta kuulemma on viisivuotiaalle noloa? Ja muut vanhemmat myös pääsevät kahville niin hekin ovat mielestään ansainneet omaa aikaa synttärien ajan.

          Joo kiitos ei. Tällainen joustamattomuus ei ainakaan helpota saamaan sille lapselle kavereita. Jos joku tulee vähän vastaan niin ollaan että ei käy kun mulle kuu taivaalta kun mulla on oikeus. No meilläkin on oikeus päättää, että meidän kotia ei rikota, meidän kissaa ei härnätä eikä meidän lasta kavereineen tulla tänne meidän kotiin lyömään ja kiusaamaan.

  • Äitix2 sanoo:

    Heti, kun kaverisynttärit tulivat ajankohtaisiksi, pidin huolen, että jokainen luokkalainen tyttö saa kutsun. Näin myös vaivaa vanhempien yhteystietojen selvittelyssä, jotta kaikille olisi reilua päästä mukaan.

  • Huoli järjettömän Iso sanoo:

    Voi jestas, kuinka tutulta kuulostaa! Pieni, ahdasmielinen paikkakunta, jonne muuttaminen oli Iso Virhe… Lapsemme kärsinyt kiusaamisesta/syrjimisestä vuosikaudet ja nyt hän on psykiatrisessa hoidossa 😭.

  • kahden äiti sanoo:

    Itse olen kyllä kutsunut niitä lapsia, joiden vanhempia en tunne – siinähän sitä vähän niitä vanhempia näkee ja saa usein yhteystiedot. Tällä tavalla on tullut päiväkotikaverien vanhemmat nimeltä ja naamalta tutuiksi. Mutta koko ryhmää en kutsu, koska synttärit on meillä kotona eikä siitä tule mitään 18-20 lapsen porukalla.

    On kyllä hyvä tuntea lasten kaverit ja heidän vanhemmat edes vähän alaluokilla ainakin, kun kaverisuhteissa voi tarvita vähän vanhemman apua ja joskus joutuu kyselemään ne vanhemmat läpi, että löytää jostain sen oman lapsensa jonka kännykkä unohtui äänettömälle tai akku loppui..

  • ADHDnäiti sanoo:

    Itselläni on 6,5-vuotias ADHD-lapsi, joka on ollut kolme vuotta päiväkodissa. Ikinä ei ole saanut kutsua kaverisynttäreille.
    Pikkusisaruksensa on ”normaali lapsi” ja saa kutsuja.
    Todella rankkaa selittää esikoiselle, miksi hän ei saa kutsuja.
    Välillä ajattelen, että onneksi korona tuli väliin, niin saatiin edes hetken tauko tähän toisen kokemaan epäreiluuteen.

    • Sydän karrella sanoo:

      Tuo tuska on niin tuttu! Meillä on kaksi poikaa (teinejä jo), joista vanhemmalla Downin syndrooma. On aina ollut niin raastavaa katsoa, kun vain nuorempaa kaverit hakevat ulos ja kutsuvat esim. Synttäreille. Nyt vanhempana isoveli aina sanookin, että hänkin haluaa lähteä kaupungille/elokuviin/pyöräilemään tai minne pikkuveli kavereineen onkin lähdössä. On todella vaikea keksiä, miten sanoa häntä loukkaamatta, ettei hän voi lähteä mukaan (taitojensa puolesta useimmiten voisi, mutta ei ”sovi porukkaan”).

      • Nimetön sanoo:

        Minkä tähden te kiellätte lasta lähtemästä sillä perusteella ettei sovi porukkaan? Antakaa mennä vain, pienempi sisarus voi vähän pitää aluksi puolia ja voi olla lapsilla kivaakim.

        • Järki käteen nyt sanoo:

          Näiden muiden lasten mielipiteistä viis? Tuosta pakollisesta riippakivestä todennäköisesti seuraa se, ettei se terve lapsikaan ole kohta tervetullut porukkaan, vaan saa tyytyä sisaruksensa seuraan. Tasan ei mene nallekarkit elämässä.

        • Pikkusisko sanoo:

          Erityislapsen sisaruksena toivoisin, ettei yhtäkään sisarusta painostettaisi toimimaan erityislapsen tukihenkilönä sen enempää kuin tämä itse haluaa. On ihan riittävän rankkaa, että perheen elämä toimii enemmän tai vähemmän erityislapsen ehdoilla, ei voi olla niin että sisarukselle pitää antaa tilaa myös omissa kaverisuhteissa.

    • Sorry, not sorry sanoo:

      Mä kutsuin lapsen ylivilkkaan kaverin synttäreille. Kitisi koko ajan, klähmi tarjoiluja ja ihan pokkana pisti puoliksi syödyn karkin takaisin tarjoilukipooon. Useamman kerran. Vessassa pisti hanan täysille, kädellä esti veden virtauksen, kiva suihkukaivo, kikatti tämä lapsukainen. Kun vessa oli jotakuinkin luututtu kattoa myöden, näin kun tämä kullannuppu sylki toista vierasta naamaan, kun tämä käski tätä vilkkaampaa lasta lopettamaan karjumisen. Siinä vaiheessa loppui mun myötätunto ja huumorintaju, ja soitin lapsen äidille, että nyt olisi hyvä hetki hakea jälkikasvunsa pois. Illalla mun lapsi itki, miksi ”Milla” pilasi synttärit.

      Olen kai paha ihminen, kun tuon episodin jälkeen ei tuota tyttöä meille kutsuta synttäreille, mieluummin ei ollenkaan. Kannustan myös lapsiani leikkimään jonkun muun kaverin kanssa.

      Miksi mun pitäisi sietää tuollaista kotonani? On se harmi, ettei kaikki voi olla kavereita keskenään, mutta ihan kaikkea ei tarvitse sietää, ettei joku mulle vieras lapsi pahoita mieltään. Yksi kokemus tästä riittää

      • ADHDnäiti sanoo:

        Ymmärrän tosi hyvin, että pelottaa (etenkin huonon kokemuksen jälkeen) kutsua erityislasta syntymäpäiville.

        Oma ADHD-lapseni tuntuu varmasti muiden aikuisten mielestä holtittomalta ja pelkäävät ehkä tämmöistä kokemusta.

        Kun tilanne on tuollainen, ei se enää lapsenkaan mielestä ole mukava, kun kontrolli on mennyt.

        Itseasiassa en halua lastani ajaa tuohon tilanteeseen, vaan toivoisin ehdottamasti pääseväni lapseni mukaan syntymäpäiville auttamaan häntä tilanteen kontrolloinnissa, ettei tuollaisia asioita tapahdu.

        Lapsi ei voi oppia, ellei hän saa tilaisuutta.

        Voi kuinka toivoisin, että lapseni olisi normaali ja minä saisin olla tuoööaiben normaalin lapsen äiti, joka saa tilaisuuden päättää, katsooko erityislapsen perhettä alaviistoon onnellisena normaaleista lapsistaan.

  • Esmeralda sanoo:

    Pienillä paikkakunnilla on tällaista ahasmielisyyttä usein. Muuttakaa Helsinkiin, täällä ketään ei kiinnosta kenen vanhempien lasten kanssa omat leikkivät❤

    • Olisiko noin? sanoo:

      Ihanko oikeasti perseilevät ylivilkkaat terroristinalut ovat pk-seudulla toivottua seuraa?

  • Mamma Norjasta sanoo:

    Todella inhottavaa pienelle 🙁
    Meillä täällä norjassa täytyy kutsua päiväkoti ryhmästä kaikki tai ei ketään ja tällä säännöllä vältellään sitä ettei kukaan jäisi yksin. En oöe varma onko sama koulussa, sillä itselläni ei ole kouluikäistä lasta. Olen kuitenkin ymmärtänyt tutuilta ja kollegoilta, että ainakin ensimmäisillä alaluokilla olisi vielä tällänen sääntö 😀

    • Ei vaan kykene. sanoo:

      Koulu tai päiväkoti ei voi määritellä sitä, ketä kotiini kutsun.

      Meillä on tilava okt, mutta ei mulla ole niin paljoa tilaa, että saisin istumapaikan yli 20 lapselle. Nostan hattua niille, jotka tuollaisen lapsilauman kotiinsa synttäreille kutsuvat.

    • Ninnu sanoo:

      No ketään Norjassakaan ei voi velvoittaa kutsumaan koko päiväkotiryhmää kotiinsa..hyviä ehdotuksia voi toki antaa…mutta siellä asuessani ja muuttaessani uudelle paikkakunnalle alakouluikäisten lasten kanssa koin todella hienoksi että, koulussa ”velvoitettiin” jokainen vanhempi järjestämään yhteistä tekemistä n.viidelle lapselle ja heidän vanhemmilleen vuorotellen..opettajat olivat siis jakaneet valmiiksi ryhmät, jotka vaihtui puolivuosittain…näin oli helppo tutustua ja oppia tuntemaan lapsia ja heidän vanhempiaan..

  • karhuäiti sanoo:

    Kylläpä on kurja ja niin epäreilu tilanne kaikin puolin!
    Mietin vain kiinnostaisiko poikaasi/ onko paikkakunnalla mitään harrastusmahdollisuuksia missä voisi tutustua muihin lapsiin, ei välttämättä just niihin luokkavereihin?

    Toinen miettimisen arvoinen asia olisi esimerkiksi pojan luokkakuvaa tutkimalla miettiä olisiko luokalla jotain muuta lasta tai lapsia joka on ”ulkopuolinen” tai ei kutsuta minnekään? Voisi häntä/heitä leikkimään kutsumalla saada ystäviä?

  • Iso jo sanoo:

    Muutaman vuoden päästä lapset viettävät aikaansa kenen kanssa tahtovat. Silloin ongelma poistuu.

    Kun itse olin lapsi, kutsuin aina synttäreilleni kaikki luokan tytöt. Ja kaikki tulivat. Itse sain kutsuja vain harvoilta kavereilta. Silloin vanhemmat rajoittivat kutsuttavien määrää ja yleensä jäin ulkopuolelle, mutta niin jäivät ne pari hyvää ystäväänikin. Itse en siksi rajaa omien lasten synttäreille kutsuttavia. En kuitenkaan ole lapsuudestani katkera. Asiaa ei kannata harmitella lapselle liikaa, vaan kertoa että jotkut vanhemmat toimivat näin.

    • Pelastakaa lapset sanoo:

      Ei se ole niin yksinkertaista vaikka lapsi kasvaisi! Ei kaikilla ole isompanakaan ystäviä, moni on kaveriporukassa se varakaveri, jonka kanssa ollaan vain jos muita ei ole. Tai ei edes ole mitään kaveriporukkaa. Ei niitä kavereita yhtäkkiä välttämättä siunaannu niin että voisi vain valita kenen kanssa hengailee. Teininä minä olin esimerkiksi tosi paljon yksin, kun parhaat kaverit alkoi seurustella ja minä en. Omista lapsista toisella on yksi hyvä vapaa-ajan kaveri ja onneksi harrastuksessa tapaa muitakin, toisella muutama hyvä kaveri mutta hän on surullinen kun ei ole omaa ihan parasta kaveria.

  • Emelie sanoo:

    Kuulostaa todella kurjalta. Haluksia sekä äidille että lapsellekin!

    Asumme myös itse pienellä paikkakunnalla, puhutaan siis alle 50 oppilaan alakoulusta. Luokilla on vähän lapsia, joten vaikka koko luokka on helppo kutsua synttäreille.

    Tuota linjaa täällä aika pitkälti mukaillaankin, onneksi.

    Ratkaisua en kyllä osaa ehdottaa. Ei lasten ystävyys pitäisi olla vanhempien kaveruudesta kiinni, ja toisaalta samallahan sitä voi tutustua vaikka ihan pintapuolisesti.

    Onko lapsella kavereita arkena?

  • eevia sanoo:

    heippis

    Ole vain sinnikäs vaikka moinen rasittaa.. Ei meidänkään poika ole löytänyt sitä bestistä koulusta eikä häntäkään kutsuttu ennen mihinkään mutta sitähän ei poikani tiedä koska minä otin härkää sarvista ja aloin kutsua useamman kerran viikossa hänen luokkakavereita meille. Juhliinkin kutsutaan suurin osa porukasta ja eräs toi pikkusiskonsakkin mukana 😂 Niin kyllä kylään tulevat kun haen koulusta suoraan tänne niin vanhemmat joko noutavat tai kuskaan lapsen iltaruuan jälkeen kotiinsa. Palvelu siis pelaa.

    Aikani kun olen tätä nyt tehnyt niin eivät ole olleet kehdanneet poikaani olla kutsumatta juhliin kun varmaan luulevat ilmaisen lapsenhoidon loppuvan. No samapa tuo miksi mutta nyt melkein 2vuotta myöhemmin poika osallistuu lähes kaikkiin juhliin, kaverit pyytävät häntä joskus kylään ja yhden pojan äidin kanssa sovittiin että mennään yhdessä salille jossa on leikkipaikka jossa pojat voivat yhdessä viettää aikaa.

    Itse myös muutin pienelle paikkakunnalle siis ulkopuolisena enkä ole oikein löytänyt tuttavuuksia mutta otin tästä pojan luokkaan integroimisesta projektin.

    Onhan tuo homma, mutta usko pois olet hyvällä alulla.

    älä luovuta..