Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Tilanne on mennyt niin pitkälle että suojellakseen lasta pitää lukita teräaseet ja lääkkeet jne, jotta hän ei epätoivoisena tekisi jotain päättymätöntä.

Sun lapsi on voinut olla juuri se joka haukkuu toisen lapsen vaatteita ja ulkonäköä, jättää kaikesta ulkopuolelle, nauraa ivallisesti monta vuotta. Tai sun lapsi voi olla se jonka viet viikottain terapiaan jotta hän selviytyy siitä mitä on joutunut kokemaan.

Eskarissa se oli vielä iloinen tarmoa täynnä, odotti koulunalkua innoissaan! Tieto parhaan kaverin kanssa samalle luokalle pääsystä oli riemastuttavaa.

Mutta jo ekan viikon jälkeen hän tulee pettyneenä kotiin ”Eetu jätti mut taas yksin välitunnilla”. Lohdutan sanoen että ehkä häntä jännittää ja vain unohti kuka on paras kaveri. Hän unohtaa mielipahan kun Eetu soittaa ja kysyy leikkimään.

Kuva Egor Myznik. Ylin kuva Olesya Yemets.

Tätä jatkuu pari vuotta, sitten se muuttuu. Uudet housut on saksittu pilalle, saan selville että kaverit nauraa ja haukkuu. Olen jatkuvasti viikottain ja jopa päivittäin yhteydessä opettajan. ”No me selvitetään”. Sitten kun sitä on soudettu jo taas pari vuotta lisää, tulee eka kerta kun henkinen väkivalta ei enää riitä. Käydään porukalla hakkaamassa ja siinä katkeaa viimeinen nuora. Hän vaihtaa koulua, aloittaa terapian ja saa uusia kavereita. Uudessa koulussa puututaan pieniinkin asioihin ja kiusaaminen on hyvin vähäistä.

Mutta tämä ei riitä vanhoille kiusaajille, he viestittelevät somen kautta edelleen kiusatakseen. Loppujen lopuksi suoranainen vainoaminen johtaa siihen että pieni mieli murtuu ja yrittää löytää pakokeinon tappamalla itsensä. Nyt meillä käydään terapiassa monta kertaa viikossa ja kaikki vaarallinen on lukkojen takana, ja lapsi ei saa jäädä yksin.

Hän huutaa että toivoo kiusaajien kuolevan, hän huutaa että ei jaksa enää.

Miksi me edelleen sallitaan tämä yhteiskunnan toiminta jossa lasten väkivalta leimataan kiusaamiseksi ja jossa uhri on aina se joka joutuu pakenemaan ja kärsimään? Miksi tekijät eivät voisi joutua vastuuseen? Miksi tekijät eivät voisi saada asianmukaisesti rangaistusta?

Mitä jos tulee se päivä kun hän ei enää herää?”

Nimim. Viesti Sinulle

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

18 vastausta artikkeliin “Äidin hätähuuto: kiusaaminen murtaa pienen mielen”

  • Sitten se loppuu sanoo:

    Mielestäni ei auta enää muu kun ohjeistaa käymään kiusaajan päälle ja opettamaan lyömään niin että kerralla kunnolla sattuu. Jos ei auta se, niin järjestää joku muu sen tekemään. Ei mitään sympatioita kiusaajia kohtaan !!

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Kiusaamiseen ei auta kuin väkivalta. Kiusaaja tulee pahoinpidellä niin pahasti, ettei hän enää koskaan kiusaa ketään. Se on ainoa toimiva ratkaisu, koska Suomessa kiusaajia vain koulun taholta enabloidaan kiusaamaan lisää ja lisää.

    • Huhhuh sanoo:

      Väkivalta ei ole koskaan ratkaisu mihinkään. Se synnyttää vain lisää väkivaltaa. Tiedän tapauksia, joissa näin reagoineet joutuvat erotetuiksi yms. Silloin se kiusaaminen ainakin jää huomiotta kun huomio kääntyykin puolustajan tekemisiin. Rikosilmoitus ja yhteys joka ikiseen tahoon, mitä keksii.

  • Kiusaajien hyysäysmaa sanoo:

    Ihan samaa meneillään edelleen. Tytär neljännellä luokalla ja kiusaamistilanteessa hän joutuu lähtemään luokasta. Ja häntä on kehotettu muuttumaan että häntä ei enää kiusattaisi. Hän antaa samalla mitalla haukkujille takaisin ja siksi hän joutuu kärsimään vaikka koko tilannetta ei tapahtuisi, jos häntä ei kiusattaisi. Sylkykuppeja tuolla lailla kasvatetaan ja vahva itsetuntoinen tyttö itkee kun hän aiheuttaa itse kiusaamistilanteet ja hän on huono.

  • Hannah64 sanoo:

    Kiusaajia on joka paikassa. Koulussa, työssä, somessa, kaikkialla. Ihmisistä on tullut tunteettomia ääliöitä, empatiakyky täysin kadonnut. Kiusaaja voi olla koulussa myös opettaja! Töissä esimies tai kollega kaivavat jalkojen alta maata yhteistuumin! Ilkeitä ihmisiä riittää kyllä.
    Ja varsin usein kiusattu on henkilö, jonka on pakko oman terveyden ja mielenrauhan vuoksi areenalta poistua häviäjänä. Koota itsetunnon muruset, jos pääsee terapiaan, auttaako sekään? Jos olisin tällä hetkellä nuori ja miettisin lapsen saamista, luultavasti jäisin vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Maailma on niin paha.

  • Ihmettelijä sanoo:

    Rikosilmoitus, vie asiaa eteenpäin kunnes joku reagoi. Pistä rehtori vastuuseen, vaadi tapaamista vanhempien kanssa. Tuo kevytnimitys ”kiusaaminen” pitäisi todellakin vaihtaa kouluväkivalta sanaan koska sitä se on. Itse olen ollut aina valmiudessa kotikouluun jos jotain tällaista tulee, en epäröi hetkeäkään ottaa lapsia kotiin opetukseen jos koulussa on häiriintynyt ilmapiiri. Tässä maassa on ihan ok henkisesti kiduttaa muita ihmisiä, mikälie sotatrauma/ geenivirhe. Toki pitää muistaa jaaritella kaikki kivakoulu, meillä ei kiusata/ suvaitsevaisuus jargonit päälle..

  • 3n äiti sanoo:

    Valitettavasti kaikkia opettajia eikä rehtoreita edes kiinnosta selvittää kiusaamistapauksia. Tuohan se enemmän työtä ja hyvän koulun maine kärsii kun ikävistä asioista aletaan puhua ääneen.
    Lisäksi halutaan sinisilmäisesti uskoa hyvään kun todellisuudessa tarvittaisiin suoraselkäistä toimintaa ja kuria. Ymmärretään liikaa kiusaajaa ja kiusattu unohdetaan täysin.
    Olen todella pettynyt tämän päivän koulumaailmaan, eivätkä opettajat muelestäni tarvitse senttiäkään lisää palkkaa.

  • Äiti myös sanoo:

    Sattuu ihan hirveästi tämän jutun lukeminen! Ja kiusaaminen on niin yleistä. Olen todella pahoillani, että tämä lapsi on joutunut kärsimään näin paljon. Halauksia ja voimia.

  • Helinäkeiju sanoo:

    Minä saan kiittää lapseni opettajaa hän otti kovat keinot käyttöön kun tyttäreni kiusaaminen ei loppunut. Kutsui poliisit kouluun ja oli yhteydessä vanhempiin. Kiusaaja vaihtoi koulua.
    Harmi vaan, että nyt monet vanhemmatkin ovat työpaikkakiusaaja. Antavat huonon mallin lapsilleen. Minusta yhteiskunta menee huonompaan suuntaan.

  • Kouluväkivalta jättää ikuisen arven sanoo:

    Mua itkettää kun luen tätä juttua. Mää oon jo monta vuotta puhunu, kuinka pitäisi puhua kouluväkivallasta, samoin kuin työpaikkakiusaamisesta. Se voi pahimmillaan tuhota ihmisen elämän ja saada toivomaan omaa tai näiden henkilöiden kuolemaa. Ikävä kyllä näin on. Vanhempana voit yrittää tehdä kaikkesi, mutta silti on vaikeaa saada suojeltua omaa lastaan. Joskus saatat väsyneenä itsekin ajatella ikäviä asioita näistä väkivallan harjoittajista. Kun mietin tätä asiaa, minua itkettää ja ahdistaa, miksi tätä ei saada loppumaan, varsinkin kun tänä päivänä ollaan muka niin suvaitsevaisia ja kaikki hyväksytään, vai hyväksytäänkö? Minua on kohdeltu sekä henkisesti että fyysisesti väkivalloin koulussa, myös molemmille lapsilleni on tehty niin. Toinen on jo aikuinen ja toinen hyvää vauhtia aikuistumassa. Me kaikki olemme saaneet arpemme. Vanhin lapseni viihtyy yksin eikä halua asua lähelläkään lapsuuden seutuja. Toinen lapseni halusi jo eka luokalla tappaa itsensä, koska häntä kiusattiin niin pahasti, onneksi hänen kiusaajana muutti muualle ja pahin kiusaaminen loppui, ja hänellä on paljon ystäviä. Ja minä. Luulin, että selvisin ihan hyvin, mutta itsetuntoni ei ole kovin hyvä ja en luota ihmisiin. Meni monta vuotta, että pystyin istumaan Selin ihmisiin. Toivon, että lapsesi selviytyy ja jaksaa elää, sillä elämässä on myös hyviä asioita. Itse tein vanhimman lapsen kohdalla muutama n rikosilmoituksen, mutta ei niitä otettu kovin tosissaan. Ehkä niillä oli kuitenkin se vaikutus, että näiden väkivallan tekijöiden vanhemmat puuttuivat lastensa tekemisiin ja väkivalta väheni. Tsemppiä!

    • Kouluväkivalta jättää ikuisen arven sanoo:

      Piti siis sanoa että työpaikkakiusaamisestakin pitäisi puhua työpaikkaväkivaltana

  • Yhden kiusatun äiti sanoo:

    Omalla kohdalla myöhäistä, mutta olen näitä asioita pohtinut paljon. Vaikka asioista puhutaan niin tuntuu ettei mitään tapahdu kuitenkaan. mielestäni ainoa ratkaisu on tehdä rikos- ja lastensuojelu ilmoituksia kiusaajista niin kauan, että alkaa tapahtumaan.
    Asiat ei muutu niin kauan, kun kiusatut vaan on lastensuojelun asiakkaina ja käyvät terapiassa.

  • Silmänlumetta koko kiva koulu sanoo:

    Ikävä kokemus siitä miten lasten kiusaamisjutuissakin vaikuttaa vanhempien asema. Opettajat pokkuroi rikkaita ja vaikutusvaltaisia vanhempia eivätkä todellakaan ole puolueettomia.

    • Helinäkeiju sanoo:

      Kyllä. Olenkin miettinyt, että koulun lappuun pitää kirjoittaa ammatti niin laittaisinko vaikka poliisi tai lääkäri. Tähän asti olen jättänyt tyhjäksi, kun katson ettei ammattini kuulu heille

  • Suski sanoo:

    Olen niiiin samaa mieltä tuossa, että ne kiusaajat eivät ikinä saa rangaistusta tekemisistään! Joku jälki-istunto tai kasvatuskeskustelu on ihan sama näille tyypeille.. Mutta ne ovat koulun ainoat keinot puuttua. Keskustelu, keskustelu ja keskustelu tyypin kanssa ketä ei voisi vähempää kiinnostaa.
    Miksi kiusaajaa ei lähetetä terapiaan? Hän olisi se, joka sen tarpeessa olisi, jos tahtoo, että hänestä tulee hyvä, tuottava aikuinen joskus!
    Kiusatut ovat edelleen todella huonossa tilanteessa täällä. En tiedä, mitä asialle voisi tehdä. Jos jollain olisi joku hyvä idea, niitä varmaan päättävät elimet ottavat vastaan!
    Tsemppiä kirjoittajalle, kamala tilanne teillä!

  • Sydämeen sattuu sanoo:

    Haluaisin joskus kuulla, mitä näiden kiusaajien vanhemmat miettivät? Miten he voivat elää sen kanssa, että heidän oma lapsensa kiusaa? Näitä kiusattujen hätähuutoja näkee paljon, mutta aina jää se toinen puoli kuulematta. Miksi ihmeessä kiusaajan vanhempi ei tee mitään? Itse teroitin omalle lapselleni pienestä pitäen, että kiusaamisen suhteen on nollatoleranssi. Monta muuta hölmöilyä voi vielä mennä läpi sormien, mutta kiusaaminen ei ikinä.

    • Wyyti sanoo:

      Olen alakoulussa ohjaajana töissä, ja ikävä kyllä, yleensä näiden vanhemmat eivät voisi vähempää välittää. Ei omista lapsistaan (miksiköhän kiusaavat??) saati sitten muiden.

    • JJK sanoo:

      Jotkut vanhemmat eivät vaan usko että heidän pikkuinen muka kiusaisi muita. Minun peruskoulussa oli tällaisia vanhempia.
      Kyseinen kiusaaja/häiritsijä käyttäytyi koulussa tosi huonosti, mutta kotona taas kuin pikku enkeli. Joten lapsen vanhemmat eivät uskoneet, kun opettajat soittelivat lähes päivittäen jopa.