Olenko itsekäs, kun en halua olla äiti mieheni lapsille?
”Rakastan omaa puolisoani aivan älyttömästi, hän on elämäni tukipilari.
Hänellä on kolme lasta edellisestä suhteesta, kaksi koululaista ja yksi päiväkodin aloittanut. Minä en ole koskaan ollut se henkilö joka olisi nuoresta saakka haaveillut lapsista ja perheestä. Lapset ei vaan ole minun juttuni. Ääneen sanottuna kuulostan kamalalta.
En vihaa lapsia, mutta minusta ei löydy myöskään sitä leikkivää hauskaa uusperheaikuista, jota puolisoni varmaan toivoisi minun olevan. Koen tuottavani pettymyksen puolisolleni, kun en olekaan se iloinen ja positiivinen uusiovanhempi.
Ymmärrän että lasten ollessa meillä he saavat vanhemmaltaan sen huomion ja aikaa, jonka ansaitsevat. Ongelmaksi tuleekin oma paikkani uusioperheessä. Se, että toinen haluaa minun olevan jatkuvasti läsnä. Haluaa että teen jotain lasten kanssa.
Olen hiljainen luonne, enkä koe oloani mukavaksi tai luonnolliseksi jos joudun tekemään ns. tahtomattani jotain lasten kanssa. En halua olla lapsille vanhempi, vaan lasten biologisen vanhemman puoliso.
Tämä tekee minusta itsekkään…
Vaikka minä siivoan, teen ruuat, autan lasten läksyissä, pesen heidän pyykit siinä missä omatkin ja puutun lasten välisiin kinasteluihin. Juttelen ja olen lasten kanssa, välitän jokaisesta todella paljon.
Ylin kuva Menglong Bao.
Kuitenkin olen saanut palautetta, että olemukseni on ”vittu mitä paskaa” ja että vihaan lapsia. Koen että minulla ei ole reaalista paikkaa omassa kodissani silloin, kun lapset ovat meillä. En myöskään pysty puhumaan asiasta puolisoni kanssa, koska hän saa asian käännettyä niin, että olen ainoa jonka täytyisi muuttaa toimintaansa tai olemustaan.
Kyse on elämästäni ja ihmisestä, jota rakastan enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan, joten koen roikkuvani kahden elämän välissä: uusperheen ja parisuhteen.”
Nimim. Millainen uusioperhe?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 36 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Näillä miehen kommenteilla on vain yksi tarkoitus. Laittaa nainen paikalleen kotipiiaksi ja äitipuoleksi, kannattelemaan arkea silloin kun olisi isän vuoro. Ennen kuin huomaatkaan, vastaat lasten arjesta ja mies viilettää omillaan. Miksi mies ei tee ruokia lapsille? Pese heidän pyykkinsä?
Teet oikein riittävästi! Tekeekö lasten isä mitään?
Mistä nämä miehen kommentit kumpuavat? Hänen toiveistaan vai jostain mitä lapset ovat sanoneet? En kyllä jäisi parisuhteeseen jossa minua arvosteltaisiin noin julmasti ja samalla hyvin epämääräisesti.
Ei ole mitään syytä miksi sinun pitäisi olla jatkuvasti läsnä. Kunhan lasten isä on, silloin kun lapset ovat hänellä.
Lasten näkökulmasta olet yksi perheen aikuisista. Sun pitää selvittää asia kumppanisi kanssa-eihän sun tarvi olla äiti tai vanhempi, mut fakta on että sinä olet aikuinen, sitten perheessä on lapsia joilla on lasten tarpeet. Se jos välttelet olemasta heille normaali aikuinen joka ottaa heidät huomioon niinkuin nyt lapset otetetaan, on heitä kohtaan väkivaltaa. Miehen sulle kuvittelemaan rooliin sun ei tietenkään tarvitse taipua, mutta siihen kyllä että oot samassa tilassa olevien lasten kanssa heille turvallinen aikuinen ja annat jonkinlaisen suhteen rakentua teidän välille. Jos ei onnistu, niin ethän sä voi lasten kanssa asua ainakaan. Lapsille on tärkeää että kodissa on turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri. Kyseessä on heidän koti ja ainutlaatuinen lapsuus. Mietipää mitkä jäljet heidän elämään jättää jos kodissa pyöri joku itsekeskeinen aikuisteini joka välttelee heitä. Tulee mieleen että ehkä kuitenkin olet mustasukkainen joko kumppanistasi tai olet itse jäänyt vaille huomiota lapsena ja haluat kumppanisi kompensoivan sen-jolloin lapset on uhka sun omille lapsen tarpeille? Kannattaa miettiä sitäkin että jos suhteesi kestää, lapsista voi tulla sulle ja susta heille tärkeä elämänmittainen ihmissuhde. Siis jotain kaunista, lisää rakkautta jne. Jos jatkatte yhdessä, kannattaa puhua noista asioista ja sinun mennä terapiaan tutustumaan omiin vaille jäämisiisi ettet pilaa lasten lapsuutta.
Lapset ovat isä viikolla isän vastuulla, ei sinun. Voit olla se turvallinen aikuinen, mutta ei sun tarvi olla muuta.