Voisitko mitenkään siivota, lapseni?
Kaiholla muistelen sitä kun lapset olivat pieniä. Silloin kelpasi siivoaminen. Rätillä pyyhkiminen, käsin tiskaaminen, murujen lakaiseminen, ne kaikki olivat mahtava leikki, johon lapset ryhtyivät innosta hihkuen. Toista se on nyt!
Siis aivan toista. Vastaus kaikkiin siivouskehotuksiin on joko ”en”, ”en halua” tai en mä mitään kuullut -vaikeneminen.
Olin tietysti skarppi ja varauduin tähän etukäteen. En ole mikään innokas marttakerholainen mitä siivoamiseen tulee, joten yritin näyttää lapsille sellaista mallia, että en nyt varsinaisesti tykkää siivoamisesta, mutta kun sen vaan hoitaa niin sitten on kivempi.
Ei ilmeisesti mennyt läpi, siinä määrin raivokkaasti lapset vihaavat siivoamista.
Yritin varautua myös sillä tavoin, että opettelin käskemään ystävällisesti mutta napakasti sen sijaan että kainosti pyytelisin että sopisiko äidin kultamussukoiden mitenkään siistiä huonettaan edes pikkuisen?
No eipä toiminut sekään. Aivan sama pyytääkö vai käskeekö vai kiljuuko vai puhuuko nätisti: Lapset. Eivät. Halua. Siivota.
Se ei ole vaihtoehto että vain vanhemmat siivoavat. Eikä sekään että koko ruljanssi ulkoistetaan. Astioita ja likapyykkiä ja tavaroita jää pitkin koko ajan ja sotkua syntyy päivittäin niin, että ei voi aina odotella siivoojaa. Joten lastenkin on hoidettava oma osansa.
Mutta voi hyvä ihme miten hankalaa se on!!!
Heti kun siivouksesta kuulee sanankaan, iskee kaamea vessahätä. Vessassa menee puoli tuntia. Jos ei iske vessahätä niin iskee sellainen nälkä että jos ei just nyt saa ruokaa niin kyllä pyörtyy! Kun jompikumpi tai molemmat näistä korteista on käytetty, alistutaan kohtaloon ja ollaan siivoovinaan.
Mitään ei oikeastaan tapahdu, tai ainakaan mitään ei tapahdu kovin nopeasti. Roskia kannetaan roskikseen hyyyviiin hiiiiitaaaastii ja yksi kerrallaan. Samoin toimitaan pyykkien kanssa. Ja kaiken, mikä täytyy viedä paikalleen. Puolet ympäriinsä lojuvasta rojumäärästä jää niille sijoilleen koska äkkiä iskeneen rajoittuneen näkökyvyn takia lapsi ei näe niitä.
Jos lapsen saa tekemään jotain varsinaista siivoustoimenpidettä, sekin tehdään aivan sinne päin. Imurilla törkitään laiskasti sinne tänne ja rätillä pyyhkäistään vähäsen jostain.
Eikä äiti voi muuta kuin sanoa, että mahtava juttu kun siivoat kulta. Sentään lapsi tekee jotain! Ehkä olisi helpompi vaan luovuttaa ja antaa lasten olla siivoamatta. Siihen he varmaan tähtäävätkin!
Nimim. Aina vaan sotkua
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meillä on tepsinyt se, että karkkipäivän karkit/viikkorahan maksu, on vasta huoneiden viikkosiivouksen jälkeen. Ite pidän yllä perusjärjestystä, enkä siivoa kuin joka toinen lauantai. Saa sitten joka toinen viikonloppu keskittyä muuhun. Isot, aikuiset pojat pitää huoneensa suht kunnossa. Nuorimmaisen huoneessa tehdään tupatarkastus, ennen pelikonetta. Kaaoksista on opittu. Ei jaksa sitä älytöntä kaatopaikan ennallistamista🤔
Mun äiti on siivonnut mun huonetta kun olen ollut lapsi ja nuori. Muistan etten sen jälkeen ikinä löytänyt mitään, kun oli ”väärissä paikoissa”. Muistan että kerran äiti siivosi mun huoneen lahjaksi mun tädin kanssa. Aina ilman mua. Muuten varmaan oli huomauttelua ja pyytämistä ja käskemistä. Huone oli pahimmillaan sellainen kamametsä jossa polku keskellä. Ikinä ei mitään haisevia ruokia tms ollut. Kuitenkin, nyt aikuisena, voin kertoa että olisin vain kaivannut että oltais tehty se yhdessä, olisin vaikka 12 vuotiaana tarvinnut vielä jotain tukea silloin kun huone oli pahasti sotkussa. En oppinut siitä mitään että se tehtiin mun puolesta. Tai opin, sen , että siivoamisen jälkeen en löydä mun kamoja.
Te jotka pääsette lastenne kanssa helpolla, älkää tuoko tänne kiillottamaan kansikuvaanne. Se ei auta niitä, joilla on oikeasti haasteellinen lapsi tai jonka lapsi on esimerkiksi erityislapsi syystä tai toisesta. Sellainen oman teennäinen paremmuuden esiin tuonti ei auta heitä, joilla oikeasti on arjessa jatkuvasti haasteita lapsen kanssa syystä tai toisesta. Te, joilla on oikeasti tietoa, ymmärrystä tai kokemusta tällaisesta, niin kuulisin mielelläni hyviä ideoita. Se ei ole idea, että meillä nyt vaan lapset tekee heti kun sanoo…
Tietenkin on myös lapsia, joiden kanssa on vaikeaa. Mutta on myös niitä, joita ei vaan yksinkertaisesti ole opetettu ja kasvatettu. Bonuslapseni on tällainen. Fiksu lapsi, joka pärjää hyvin koulussa ja oppii nopeasti. Harmi, että kumpikin vanhempi keskittyi eron jälkeen olemaan kiva kaveri. Niinpä minä ja samanikäiset lapseni ovat opettaneet toisella kymmenellä olevalle lapselle perustaitoja keittiössä, imuroinnin ja pyykinpesukoneen käytön.
Bonuslapsi luuli saavansa minustakin yhden palvelijan lisää ja käytös oli sen mukaista. En suostunut. Ihan yhtä hyvin isä ja äitikin olisivat voineet opettaa eikä palvella.
Teillä ei välttämättä ole tästä kyse, mutta pakko kuitenkin muistutella muillekin lukijoille… Esim. ADHD tai autismin kirjo eivät millään tavoin sulje pois sitä, etteikö ihminen voisi oppia nopeasti tai olisi fiksu. Oppimisvaikeuksia on vain osalla, mutta muita haasteita (kuten esim. siivoamisen tai muun tylsän voimakas vastenmielisyys) voi olla sitäkin enemmän. Ei ole olemassa stereotyyppistä erityislasta. On tuhoisaa erityispiirteisten itsetunnolle, jos lapsesta asti odotetaan fiksuuden perusteella normaalia/hyvää suoritusta, oletuksella että pystyt jos vain tahdot. Et pysty = olet laiska/saamaton/vastuuton/huonosti kasvatettu. Ei näin.
Meillä 15 v poika autismin kirjolla. Siivoamisessa auttaa, kun teen nipun lappuja. Yhteen lappuun yksi siivouksen vaihe. KERÄÄ PYYKIT LATTIALTA PYYKKIKORIIN. KERÄÄ ROSKAT LATTIALTA ROSKIKSEEN. KERÄÄ LATTIALLA LOJUVAT TAVARAT PAIKOILLEEN, MYÖS SÄNGYN ALTA. VIE MATOT ULOS. Jne. Kun lapun tehtävä on tehty, lapun vpi heittää roskikseen ja siirtyä seuraavaan. Siivous ei tunnu niin suurelta urakalta. Tämän lappusysteemin avulla poika on saanut siivottua sekä onnistumisen kokemuksen. Hän on jopa pari kertaa siivonnut vapaaehtoisesti huoneensa 😊
Meillä kaikki siivoaa. Pienestä pitäen on siivouspäivänä pitänyt ensin kerätä omat lelut pois lattialta. Vähitellen on edellytetty myös muuten huoneen järjestämistä ja vähitellen oman huoneen imurointia. Tähän ei ole päästy huutamalla tai uhkailemalla, vaan esimerkillä. Meillä siivotaan la aamuisin ja se ei ole ollut keskustelu- tai viitsimisasia – se vaan on näin. Teini-ikään tullessa ilman mitään sanoja alkaa teinien huoneissa tapahtua kun kuulevat mun aloittavan siivouksen. Sitten avautuu ovi ja käsi tarttuu imuriin mitään sanomatta.
Myös astianpesukoneen tyhjennys ja roskien vienti. Systemaattisesti vaadittu ja pidetty kiinni että tapahtuu. Mieheni joskus haki naapurista lapsen kotin kun oli homma unohtunut. Ei huutoa tai hermostumista, vaan kylmänrauhallisesti haetaan tekemään homma. Helppoa kun oppii pienestä pitäen, vaikeaa vaatia isona jos ei ole ennen vaadittu.
Siis teilläkö kerta riitti? Meillä haetaan lapsi päivittäin aina jostakin tekemään hommansa ja suljetaan kaikista leluista aina netti, vähemmällä ei mikään työ onnistu. Kuinkahan monta vuotta tätä pitää jatkaa, nimittäin kun lapsi kasvaa salskeaksi teinipojaksi, alkaa se naapurista kotiin kantaminen jo olla melkoisen vaikeaa.
Te joilla lapset/teinit ei osallistu siivoamiseen: Oletteko perustelleet heille miksi äiti/vanhemmat eivät ole palvelijoita? Oletteko kertoneet mitä talolle/vaatteille/itselle tapahtuu, jos ei koskaan siivoa? Jos ei auta, oletteko laittaneet rahahanat kiinni? Lopettaneet ostamasta uusia (merkki)vaatteita? Kertoneet palkkaavanne siivoojan, jonka palkka on lapsiin käytettävästä rahasta pois? Sulkeneet wifin ja mobiilidatan? Keinoja on. Niitä pitää uskaltaa käyttää.
Yksi mikä jotenkin toimii, on se, että lasten tarvitsee siivota vain kaikki sellainen, jonka he haluavat säilyttää, ja kerrotaan, että 30 minuutin kuluttua äiti tulee ja lakaisee kaiken lattialta ulkona olevaan moolokkiin, eikä uusia osteta tilalle. Mutta tosiaan jos ei halua siivota, ei tarvitse. Ja lapsilla on jo muutenkin liikaa tavaraa, joten lapsikin on varmaan yhtä mieltä, että kaikki lattialle jäädä voidaan kierrättää. 😂
Nyt oli kuin yks yhteen omasta elämästä. Ei jumalauta millään mene muksujen tavarat omille paikoilleen! Kuopus sentään kiikutti pyykit pyykkikoriin vielä viime kesänä, mut nyt ei kun ei isosiskokaan. Äidin luona kyllä siivotaan kun siellä ollan vaan käymässä… Ja kotona VAAN jos on iskän tyttöystävä tulossa käymään, niin johan on OMAT huoneet siivottu, muttei omat kamat yhteisistä tiloista. Jessus, miten nopeasti romu siirtyy ”yhteisiin” tiloihin! Ja vielä kun meillä on yksi huone varattu leikkihuoneeksi, niin silti kamat vyöryy ihan koko huusholliin.
Pyykkikoriasia on helppo korjata. Peset vain pyykkikorissa olevat vaatteet. Johdonmukaisesti et hae niitä muualta, et kertaakaan! Uskoaksi lapset jossain vaiheessa havahtuvat, ettei ole puhtaita vaatteita. Silloin levittelet käsiä, että voi voi, olet kyllä pessyt pyykit. Tässäkään vaiheessa et mene hakemaan pyykkejä huoneista etkä ala kiireesti pestä niitä, että saavat kaikki heti huomiseksi. Tämä toimi meillä, eikä mennyt oikeastaan edes kovin kauan.
Lapsille voi ostaa omat pyykkikorit omiin huoneisiinsa. Pesevät itse pyykkinsä silloin kun haluavat. Ei meillä teinin mitään supersiistejä ole, mutta en siivoa heidän huoneitaan. Elävät sitten sotkun keskellä, jos eivät siivoa. Huomautan kyllä eli urputan asioista. Urputan jos astiat ei mene koneeseen ym.
Tämä menetelmä on toiminut meilläkin oikein hyvin. ”Äiti ei osaa arvioida mikä tässä lattiaa peittävässä kasassa on pyykkiä ja mikä on vain odottamassa että laitat sen päälle. Enhän minä voi pilata sun pukeutumissuunnitelmia! Pestään vain se joka on korissa”.
Meillä tämä johtaa niin järkyttävään aggreraivareihin ja siihen ettei voi mennä kouluun /harrastuksiin koska Juuri Se Paita Onkin Likaisena Lattialla ja Miksi Sitä Ei Ole KUKAAN Pessyt? että luovutin. Lapsi ei saa vaatteitaan pyykkikoriin, ei sitten millään eikä tunnu mitenkään tajuavan koko pyykkikorin konseptia tai sitä, että vanhemmat eivät maagisesti tiedä mitä pitää pestä.
No sitten teini raivoaa ja jättää menemättä. Ei se sun koulu ja harrastus ole. Teini, kuten kaikki muutkin, on myös vastuussa omista tunteistaan. Ei pidä luovuttaa. Silloin on epäjohdonmukainen ja teini saa viestin, ettei sanomisista tarvitse jatkossakaan välittää.
Meillä 12-vuotiaaseen poikaan ei toimi, koska hän ei juurikaan välitä, mitä päälleen laittaa. Jos ei ole puhtaita, niin sitten laitetaan likaiset, rikkinäiset tai pieneksi jääneet vaatteet. Tuo millaisissa vaatteissa voi astua kotoa ulos on itse asiassa suurempi kädenväännön kohde kuin saada poika keräämään likaiset vaatteet pyykkikoriin. Hänellä on oma kori omassa huoneessa, joten vaatteet on kerätty minuutissa.
Peset vain pyykkikoneessa olevat. Tytär kasasi pyykit ja pyyhkeet lattialle. Perjantai iltana ilmoitin kummallekin että viekää pestävät pesuhuoneeseen, pesen aamulla pyykit. Tytär ei vieny joten jäi pesemättä. Kerran etsi puhdasta paitaansa, ei löytynyt. Alkoi urputtamaan minulle johon totesin että olisiko likavaate kasassa huoneessasi. Paita jäi saamatta, pesin seuraavana lauantaina. Sen jälkeen hommat toimi.
Juuri näin
Silloin kun omat lapset olivat vielä pieniä, eikä siivous ’maistunut’ tai tavarat oli lakaistu sängyn alle, keräsin kaikki lattialta säkkiin. Vein säkin ’roskiin’, mutta oikeesti vaan piiloon varastoon. Perkasin säkin myöhemmin ja sain näin myös rikkinäiset ja muut ’roskat’ karsittu pois ilman kiukuttelua. Palautin tavaroita hiljalleen jonkun ajan kuluttua kaappiin tai laatikoihin. Usein meni hyvän aikaa, kun siivous maistui lapsillekin, kun vaihtoehtona oli äidin siivousmalli. En olisi itsekään raaskinut laittaa kaikkea roskiin, kun uusien ostaminen olisi kuitenkin maksanut liikaa, koska ainahan lattialta löytyy myös ’arvokkaampaa’ tavaraa jota oikeesti tarvitaan.
Minä olen tehnyt myös näin. Oli ihan toimiva.
Ei toiminut meillä kuin vain ihan pienellä. Nykyisin lapsilla on niin paljon tavaraa, että ne vaan unohtaa mitä niillä on joskus ollut pienen ensijärkytyksen jälkeen. (Parhaillaankin autotalissa jo kolmatta vuotta yksi tällainen ”roskasäkki”. Huone oli parin päivän jälkeen samanlainen kaaos eikä ”roskiin” vietyjä rojuja ikinä kaivattu.) Ja ei, en ole itse ostanut sitä rojuvuorta, vaan sukulaiset, kaverit ym.
😁 Meillä teini siivoaa oman huoneensa, jos siivoaa. Enhän minä siellä elä, joten päättäköön itse omasta elintilastaan. Jos teinin tavaroita on minun siivouspäivänäni jossain muualla, kuin hänen huoneessaan, niin yksinkertaisesti kippaan ne hänen ovesta sisäpuolelle. Mitä muuhun kotiin tulee, niin teini saa rahaa vain siivoamalla. Ja hoitaa kyllä homman aina oikein kiitettävästi ja huomattavan halvalla. Meillä homma hoituu näin minun kriteerieni mukaan ihan tarpeeksi hyvin 🙂
Juurikin tossa muksun huonetta ” raivo-siivotessa ” mietin, että mihinkähän kehtais laittaa aloituksen aiheesta 😃
Kuinka pitkä aika on kohtuullinen aika pyytää lasta siivoamaan jälkensä ja sitten heittää kaikki roskiin jos pyyntö / käsky ei edes lahjonnalla / uhakailulla toteudu???
Tässä ainakin viisi päivää pyysin 6 veetä keräämään kynät ja piirustuspaperit lattialta ( ei sis puhuta yhdestä kahdesta!!)
Tänään alkoi vielä lällättää naaman edessä, niin hermo meni ja raivosiivosin huoneesta 2 Ikea kassillista tavaraa roskiin, sen kummemmin katsomatta mitä sinne meni..
Lapsi ei meinaan tehnyt edes pientä aloitetta tai elettä, että olisi voinut edes yrityksestä kehua hieman.
Nyt olen hirviö ja maailman huonoin äiti!!
Sinne meni joululahjaksi saadut kynät ja kaikki muut kivat jutut, koska sen jälkeen kun ensimmäisen kerran pyysin siivoamaan, kun se olisi ollut vielä helppoa, on tavaroiden päälle kertynyt lisää tavaraa ja lisää tavaraa….
Seinät sotkettu jollain maalin tapaisella jotka luojan kiitos lähtivät pois pyyhkimällä ja hieletä levitetty yön aikana pitkin asuntoa wc:stä lähtien. ( oli varastanut kielloista huolimatta kirjahyllystä yöllä!!! )
Nyt sitten iloisen taputtelee tuolla käsiään, kun istuu keskellä juuri siivottua huonetta.
Ei ole telkkaria, ei kännykkää, ei piirustus vehkeitä, mutta kivaa tuntuu silti olevan kun ei tarvinnut itse kättään liikuttaa.
Itsellä nyt huono fiilis ja ketuttaa, että heitin kaikki pois, mutta pakko se joku roti olla!!
Sun ja lapsen suhde ei ole kunnossa. Vähennä käskemistä, tee lapsen kanssa asioita ja juttele hänen kanssaan. Lapset on ihmisiä, eikä mitään kasvatuskohteita. Jos suhde on kunnossa, lapsi haluaa tehdä häneltä pyydetyt asiat. Vai onko lapsellasi adhd esin ettei vaan saa aloitettua tekemistä tai ei hahmota mitä pitäisi tehdä? Siihen auttaa yhdessä tekeminen ja paikan päällä ohjeistaminen.
Tuon ikäisellä on vielä toiminnanohjauksessa paljon opittavaa. Lapsi ei välttämättä oikeasti käsitä mitä pitää tehdä jos käsket vain siivoamaan huoneen.
Joskus tilanne vaatii sitä että aikuinen pysähtyy hetkeksi, ohjeistaa lasta tarkasti ja on läsnä sen tavaroiden siivouksen ajan. Tyyliin ”kerää kynät sängynjalan luota ja pistä ne tänne”, ”onko tuolla pöydän alla pyyhekumi tai kyniä?”. Varsinkin jos tälläinen ei oo ollut käytäntönä, voi vaatia jonkin verran toistoa että alkaa auttamaan. Loppujen lopuksi sitä aikuisen aktiivista aikaa menee vähemmän tuohon kuin siihen että koko loppulapsuuden joutuu raivosiivoamaan kun keittää yli.