Voinko ikinä päästä pettämisestä yli?
Pettämiseen ajautuu monesta syystä. Usein syynä on parin väliset kommunikaatiovaikeudet ja väärinkäsitykset. Pettäjälle teko voi olla viimeinen hätähuuto suhteen puolesta, kun ei osaa muutakaan tehdä. Yhdessä voidaan haluta jatkaa, mutta pääseekö pettämisen aiheuttamasta traumasta koskaan eroon, tämä äiti miettii:
”Yhdessä eloa takana monta vuotta. Tehty lapset ja rakennettu yhteistä kotia ja elämää.
Sitten tulee ne ruuhkavuodet. Uraa pitää tehdä ja lapset kasvattaa. Siinä jäi sitten parisuhde jonnekin matkan varrelle. Arki on yhtä suorittamista ja oma paha olo puretaan siihen ihmiseen jonka pitäisi olla se rakkain ja tärkein.
Meillä meni kaksi vuotta niin, että seksin määrän voi laskea yhden käden sormilla. Aina on sänky täynnä ylimääräisiä eikä jaksa valvoa niin myöhään että yhteistä aikaa jäisi. Kahdenkeskinen lomamatkakin oli muka liian uuvuttava, että ei jaksanut peittoa enää heiluttaa.
Sitten alkaa paha olo olla jo niin suuri että kaikki keskustelut hoidetaan kurkku suorana huutamalla. Alkaa olla helpottavaa kun tietää ettei toinen ole illalla kotona. Vai onko se sittenkään niin? Viimeinen vuosi heitetään erokorttia puolin ja toisin. Mielessäni jo jaan tavarat ja sisustan omaa kotia.
Sitten tulee se pommi. Miehellä on suhde toiseen naiseen. Ensimmäinen ajatus on helpotus. Nyt ero on varma. Tästä ei ole paluuta yhteen.
Mutta pitkien keskustelujen jälkeen tajuankin että tämä on miehen hätähuuto. Ne asiat mitkä olisi pitänyt keskustella onkin riidelty eikä asioita ole selvitetty. Mies on saanut kuvan etten halua seksiä, vaikka se on johtunut jatkuvasta kireyden ilmapiiristä. Olen omistautunut liikaa työlle ja lapsille. Puhutaan, valvotaan, itketään yökausia.
Päätetään katsoa hetki eteenpäin. Jopa läheisyys ja seksi on tullut takaisin.
Mutta se viimeinen vuosi on jäänyt pyörimään ajatuksiin. Kaikki miehen myöhäiset kotiintulot ja riidat. Onko tässä enää aihetta yrittää? Voiko pettämisestä päästä yli? Unohtuuko se koskaan?”
Nimim. Rikottu
Pettikö puoliso tai petitkö itse? Miten pääsitte asiasta yli? Onko jatkaminen mahdollista vai ero ainoa vaihtoehto? Kerro kommenteissa!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 50 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Itse en pystynyt elämään pettäjän kanssa vaikka yritin. Ja lopulta pettikin uudestaan. Mun kysymys tosin kuuluu miten tästä pääsee yli? Miehen perään en haikaile, mutta petetyksi tulemisen pelko on niin suuri etten edes kykene uuteen suhteeseen. Erottu on 2,5v sitten. Tämä aihekin ahdistaa. Lisäksi koen itseni arvottomaksi, rumaksi jne, sillä koen että muuten minua ei olisi petetty.
Onko pettämistä jos mesessä lirkuttelee toiselle , kotona juo humalaan…? Eräänä iltana oli taas ottanut hyvät, puhelin kilahteli koko ajan… tabletti jäi auki olohuoneeseen ja lähti makkariin yötoimilleen, ihmettelin kun koko ajan pärisee ja ois jo muka nukkumassa, katsoin meseviestin ”haaveissako oot mun” viestiä pukkas ”tavataanko huomenna”…lähdin makkariin ja istu siinä viestittelemässä… Aamusta ei tiennyt mitään, asia on lakaistu maton alle, viestit poistettu…Asia vaivaa minua edelleen, 4 vuotta mennyt, en haluaisi erota (yksi pettäminen jo edellisestä avioliitosta takana)
8 vuoden parisuhteen jälkeen mies petti ensin henkisesti ja lopulta fyysisesti. Ikinä ei myöntänyt tekojaan, vaikka todisteet olivat hänen naamansa edessä. Terapiaa kokeiltiin, ei puhunut siellä mitään, otti marttyyriasenteen ja kaikki vika olikin itsessä. Yritin lasten takia kerätä itseni kasaan parin vuoden ajan siinä suhteessa, mutta koska asiasta ei saanut ikinä puhuakaan, jäi se kalvamaan ja lopulta alkoi sama pettämiskierre uudestaan. Isä ei lapsillekaan mikään hyvä ollut, niin lopulta päätös oli helppo, vaikka turvakodin numero pikavalikossa lähdinkin.
Vieläkin itsetunto palasina, mutta nyt rinnalla ihana mies, joka alusta asti ymmärtänyt rikkonaisuuteni ja on lapsillenisähahmo, jota heillä ei aiemmin ole ollut.
Olin naimisissa vuorotyö pienet lapset tolkuton väsy, ei tehnyt mieli kuin kerran viikossa, sain siitä moitetta. Todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta johon sain lääkkeen 2kk sen jälkeen vireys nousi halut lisääntyi, sain moitteita kun tekikin liikaa mieli (3-4krt viikossa).
14v jälkeen alkoi vaan hälytyskellot soida. Kysyin asiaa ”ollaan kavereita harrastuksesta” muista harrastusporukan naisista ei minulla kellot soinu. Koitin luottaa, koitin puhua. Kunnes 6kk ekojen hälykellojen jälkeen jäi kiinni pettämisestä, tunnusti koska ystävämme oli nähnyt ja hän ei ollut kotona kun yötöistä palasin ja myönsi et on ihastunut toiseen, olin ollut siihen asti hänen ainoansa.
Puhuttiin, sanoi et haluu pitää meidän perheen. 12h myöhemmin ilmoitti ettei voikkaan toista pitää vain kaverina. Kuukauden odotin päätöstä, koitin puhua ”ei tää puhumalla ratkea. Haluaisin molemmat” hän sanoi, kerroin että molemmat saa vain jos toinen jää kaveriksi ja minä se en tule olemaan. hän ramppasi toisen luona lähes päivittäin ”auttamassa” ja viestitteli tälle tauotta, pyysi naisen meidän kotiin, minulta salaa, kun olin poissa ”mattoja pesemään” vaikka poikamme oli kotona, jonka vuoksi sain tietää. Eräänä päivänä ”yhtäkkiä” lähti ja jätti mut kertoo lapsille.
Nykyään ollaan puheväleissä ja asiat toimii hyvin, hän naimisissa (menivät heti kun eromme astui voimaan) ja minä suhteessa jossa koen elämäni ensimmäistä kertaa että mua arvostetaan ja kunnioitetaan ja koen olevani onnellisempi kuin koskaan ennen edes exän kanssa. Tätä ennen olin suhteessa jossa petettiin kun ”olen niin masentunut en voinut sille mitään” oli miehen selitys kun kysyin pitääkö saamani viesti, jossa joju nainen sanoo teillä olleen viikonloppu suhde, paikkaansa, annoin mahdollisuudrn, luotin mutta ei siitä enää suhdetta tullut ja pistin itseni etusijalle lopulta js hybä niin.
Pitkään kesti että pystyin luottamaan miehiin uudelleen. Nyt elämä on parempaa kuin koskaan ennen
Moni asia ois voinu hoitua paremminkin, mutta lopulta näin on paras, ainakin itselleni.
Annoin vastaavassa tilanteessa anteeksi ja jopa lähes unohdan jo asian. Meillä tämä kannatti.
Annoin liian monta kertaa anteeksi, mutta koskaan en unohtanut. Melkein 20 vuoden suhde peruistui täysin epäluottamukseen. Tänä päivänä uudessa suhteessa se olisi kerrasta poikki. Erosta kohta 10 vuotta ja nyt voi sanoa, että uskon myös, että suhde voi olla täysin tasavertainen ja luottamus 100%.