Pettämiseen ajautuu monesta syystä. Usein syynä on parin väliset kommunikaatiovaikeudet ja väärinkäsitykset. Pettäjälle teko voi olla viimeinen hätähuuto suhteen puolesta, kun ei osaa muutakaan tehdä. Yhdessä voidaan haluta jatkaa, mutta pääseekö pettämisen aiheuttamasta traumasta koskaan eroon, tämä äiti miettii:

”Yhdessä eloa takana monta vuotta. Tehty lapset ja rakennettu yhteistä kotia ja elämää.

Sitten tulee ne ruuhkavuodet. Uraa pitää tehdä ja lapset kasvattaa. Siinä jäi sitten parisuhde jonnekin matkan varrelle. Arki on yhtä suorittamista ja oma paha olo puretaan siihen ihmiseen jonka pitäisi olla se rakkain ja tärkein.

Meillä meni kaksi vuotta niin, että seksin määrän voi laskea yhden käden sormilla. Aina on sänky täynnä ylimääräisiä eikä jaksa valvoa niin myöhään että yhteistä aikaa jäisi. Kahdenkeskinen lomamatkakin oli muka liian uuvuttava, että ei jaksanut peittoa enää heiluttaa.


Ylin kuva Verne Ho.

Sitten alkaa paha olo olla jo niin suuri että kaikki keskustelut hoidetaan kurkku suorana huutamalla. Alkaa olla helpottavaa kun tietää ettei toinen ole illalla kotona. Vai onko se sittenkään niin? Viimeinen vuosi heitetään erokorttia puolin ja toisin. Mielessäni jo jaan tavarat ja sisustan omaa kotia.

Sitten tulee se pommi. Miehellä on suhde toiseen naiseen. Ensimmäinen ajatus on helpotus. Nyt ero on varma. Tästä ei ole paluuta yhteen.

Mutta pitkien keskustelujen jälkeen tajuankin että tämä on miehen hätähuuto. Ne asiat mitkä olisi pitänyt keskustella onkin riidelty eikä asioita ole selvitetty. Mies on saanut kuvan etten halua seksiä, vaikka se on johtunut jatkuvasta kireyden ilmapiiristä. Olen omistautunut liikaa työlle ja lapsille. Puhutaan, valvotaan, itketään yökausia.

Päätetään katsoa hetki eteenpäin. Jopa läheisyys ja seksi on tullut takaisin.

Mutta se viimeinen vuosi on jäänyt pyörimään ajatuksiin. Kaikki miehen myöhäiset kotiintulot ja riidat. Onko tässä enää aihetta yrittää? Voiko pettämisestä päästä yli? Unohtuuko se koskaan?”

Nimim. Rikottu

Pettikö puoliso tai petitkö itse? Miten pääsitte asiasta yli? Onko jatkaminen mahdollista vai ero ainoa vaihtoehto? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

17 vastausta artikkeliin “Voinko ikinä päästä pettämisestä yli?”

  • Tuija Säteri sanoo:

    Suosittelen postauksen kirjoittajalle ja nimimerkille Rikottu lämpimästi uutta kirjaani Pettäminen, salarakkaus ja uskottomuus. Kirjasta voi lukea esim. sivustolla wwww.uskottomuus.fi.

    Kirjan kappaleessa ”Petetyn tarina” kerrotaan petettyjen eroharkinnasta (ja miksi petetyt eroavat/eivät eroa) että miten tästä traumaattisesta kokemuksesta voi toipua.

    Uudesta kirjastani ei ole vielä tehty blogipostauksia. Autan mielelläni, jos haluaisitte Huonoon äitiin tehdä postauksen siitä. Luen Huonoa äitiä myös, kiitos samalla teille hyvistä lukukokemuksista.

  • Liinis-75 sanoo:

    Exäni aloitti suhteen alaisensa kanssa, kun olin raskaana. Vaistosin asian, en vain saanut mitenkään todistettua tai miestä kertomaan. Ja toisaalta halusin uskoa, että kuvittelen vain. No, lapsemme ollessa n. 2kk vanha, vihdoin suhde paljastui. Taistelin itseni kanssa, päätin lapsen takia yrittää. Viisi vuotta elin siinä (omalta puoleltani) tunteettomassa helvetissä, esittäen, että kaikki on jees, kunnes perussairauteni vie minut tämän feikkaamisen tuoman stressin myötä niin huonoon kuntoon, että olin lähellä kuolemaa. Silloin havahduin todellisuuteen ja erosin, ja olen saanut elää elämäni onnellisinta ajanjaksoa viimeiset neljä vuotta!

  • Untuva sanoo:

    Minua ei ole petetty niin että mies olisi harrastanut seksiä..Haki seuraa netistä muttei koskaan edennyt niin pitkälle(yhden tapaamisen sopi muttei koskaan sille mennyt) Laitoin näille naisille viestiäkin (en syytellyt) Kysyin mikä on heidän suhde mun mieheen ja kiitin heitä tiedoista mitä he antoivat…Itsekkin luulin kaiken silloin olevan hyvin,ei ollut mies oli palasina…Arki oli suorittamista.Kun mies jäi kiinni puhuttiin ja puhuttiin,tapeltiin ja puhuttiin…Nyt vuosi kulunut ja luottoa sekä toisen huomioimista harjoitetaan.Rakasta tuota miestä ja en tiedä joudunko samaan tilanteessa mutta toivon etten.

  • Jälkiviisas sanoo:

    Ei pääse yli, eikä kannata yrittää.
    Exäni petti ekan kerran, kun odotin esikoistani. Halusin antaa anteeksi lapsen tähden. Suhde palasi normaaliin ja jopa seksi oli ihan hyvää mutta taustalla asia kaihersi. En luottanut enään. Ja varmaan vaistoni olivat oikeassa, voin vain arvailla kuinka montaa on yrittänyt iskeä vuosien varrella. 23 vuoden avioliiton jälkeen huomasin selviä merkkejä pettämisestä. Ei kiinnostanut yhtään. Lopulta exä lähti uuden matkaan ja sain huokaista helpotuksesta.
    Uuteen mieheen en ole uskaltanut rakastua. En päästä ketään lähelleni.
    Nyt, jos voisin valita uudelleen, tekisin toisen ratkaisun. Ukko pihalle ensimmäisestä pettämisestä. Kyllä elämä olisi kantanut.

  • Kaikki kääntyy varmasti vielä parhain päin sanoo:

    Myös pettämisestä voi päästä yli. Se tosin vaatii äärimmäistä rehellisyyttä jatkossa, onnistuakseen.
    Mikäli ymmärsin oikein, hätähuuto mieheltä sai sinussakin heräämään suhdetta puoltavia tuntemuksia?
    Viisas mummoni minua elämän poluille neuvoi lapsena ja yksi opeista oli, että eroa ajatellessa istu pöydän ääreen ja kirjoita lapulle hyvät ja huonot puolet. Vaikka lista olisi täynnä huonoja, mutta hyvissä on yksi joka on ylitse muiden. Mieti sitä. Sama päinvastoin. Hyviä voi olla se 40 ja vain yksi huono, mutta jos se yksi huono on ylitsepääsemätön..on vastaus selvä.

    Ruuhkavuodet ja arkistuminen on kovia paloja kelle vain. Vaikka kuinka olisi väsynyt (elän itsekin ruuhkavuosia), hipaisu ohimennessä tms..pitää läheisyyden tunteen yllä, vaikkei peittoa aina jaksaisikaan pöllyyttää. Iho on se joka muistaa, on yksi tärkeimmistä opeista joka olisi jokaisen syytä muistaa.

    Nämä ovat aina kinkkisiä juttuja ja jokaisen pitää tehdä omat päätöksensä. Mikäli molemmat halauavat yhdessä jatkaa, jatkaisin. Mutta se tarkoittaa sitä, ettei mitään saa jättää hampaan koloon ja sinunkin on yritettävä unohtaa tapahtunut. Ja siitä täytyy puhua ja sovittava, että siitä puhutaan aina mikäli mieltä alkaa painamaan, ilman hermostumista.

    Toivottavasti asiat menevät hyvin ja pääsette yli ❤

  • Toiveikas sanoo:

    Voi päästä, mutta aikaa ja itsetutkiskelua se vaatii! Minulle paljastui vuosia sitten että miehelläni oli toinen nainen. Koskaan en ole saanut varmuutta siitä, kuinka intiimi heidän suhteensa kuitenkaan oli. Lopulta se loukkasi enemmän, että hän halusi uskoutua jollekin toiselle ennemmin kuin minulle. Vaikka hän olisi kännissä käynyt jotain toista kokeilemassa ei se olisi ehkä ollut niin loukkaavaa. Mutta vuosien aikana opin tuntemaan itseni paremmin ja tajusin, että vaikka kuinka epäilisin tai olisin maailman paras vaimo, jos on tarkoitettu että he ovat yhdessä niin minä en voi siihen vaikuttaa. Ja vuosien kuluessa tajusin, että mieheni rakastaa minua eikä ketään muuta. Pettämisen takana on aina monia syitä. Oman kasvun juttuja, parisuhteen rakkaudettomuutta tai muita traumoja. Jokainen satuttavakin tapahtuma on kuitenkin mahdollisuus oppia tuntemaan itsensä paremmin. Ilman näitä kokemuksia, en olisi tai emme olisi nyt Me ❤️ Kova tie ja raskas koulu, mutta nyt kannamme siitä hedelmää.

  • Aestas sanoo:

    Mä annoin anteeksi pettämisen ja päätin että en ota sitä koskaan puheeksi kun anteeksi annettu. Mutta pakko sanoa että ei sitä koskaan voi unohtaa, vaikka kaikesta huolimatta luotin mieheeni. Aina se on kuitenkin taka-alalla ajatuksissa omanlaisena vihana… Kunnes sitten paljastui toinen nainen nro 2…. Se 22 vuoden suhde päättyi samantien siihen. Ei ansainnut enään toista anteeksiantoa…

  • Paffe sanoo:

    Näin miehenä näitä pettäviä naisia on tullut valitettavan paljon vastaan. Jotkut ei näe sitä edes ongelmana, vaan se on heille normaalia elämää, kun on vaan yksi jota ”rakastaa”… Esikoiseni äiti joskus seurustelumme alkuaikoina sanoi että oli pettänyt yhtä kumppaniaan. Silloin jo ajattelin, kerran pettäjä niin aina pettäjä. Valitettavasti sekin kävi toteen. Toinen tapaus oli vielä hieman pahempi. Hänen taustansa oli sellainen , että oli pettänyt jokaikistä seurustelukumppaniaan, ja niitäkin oli aika liuta. Hän myös haukkui minut kaikille kavereilleen narsistiksi, ja sai heidät ehkä uskomaankin asian (itse narsistit on aika ovelia tällaisissa). Molemmissa tapauksissa ero on ollut ainoa oikea vaihtoehto. En pysty olemaan sellaisessa suhteessa jossa saa epäillä toosen rehellisyyttä, se vaan rasittaa päätä liikaa. Pettämisessä ei ole mitään järkeä!

  • Saippuaooppera sanoo:

    Onpa ajankohtaista! Lohduttavaa ja samalla surullista, miten moni on saman kokenut. Tätä juuri pohdin, voiko päästä yli yhdessä. Pitääkö minun sietää, sitä kalvavaa epäilystä, mitä selkäni takana voi jälleen tapahtua, kun se nainen on läsnä miehen arjessa joka päivä, työpaikalla. Se oli vain se yksi kerta, kuulemma, mitä kauheimmin seurauksin. On pyydetty anteeksi, pyydetty, voidaanko vielä yrittää, kun itse ensin oli eron laittanut vireille. Saman katon alle olen miehen laskenut palaamaan, mutta ilma on raskasta hengittää. Anteeksiantoa yritän kaivaa ja houkutella esiin, mutta sen saa pysymään piilossa se fakta, että se naikkonen ei ole kadonnut mihinkään vaan voi joka päivä jatkaa vuosia jatkunutta ”liiveihin uimista” ”työn merkeissä”. Sietokyvyn ja omien voimien äärirajoja koetellaan joka päivä…

  • Nyt hyvin. sanoo:

    Kyllä pettämisesä voi päästä yli. Mieheni petti minua usean vuoden ajan, josksin osa niistä tuli julki vasta eropäätöksen jälkeen. Eron syy ei kuitenkaan ollut pettäminen, vaan narsistisen miehen omistushalu, henkinen alistaminen ja nyrkit. En halunnut lasten joutuvan katsomaan ja kuulemaan riitojamme enempää, joten oli parempi erota. Se että mies siinä tilanteessa sai purkaa paineitaan muualla, oli paljon parempi kuin se arki mitä jouduin elämään. Nyt on kaikki hyvin, kolmen lapsen yh:na menee hyvin, vaikka on rahallisesti tiukkaa, mutta enää ei tarvitse pelätä. Asioille tulee uusi perspektiivi. :).

  • Rikkinäinen sanoo:

    Minun suhde oli täydellinen ja kaikki sujui hyvin eikä ollut ongelmia suhteessa. Silti päätti mies pettää kaikesta hyvästä huolimatta , vaikka tiesi millaisia suhteita olin kokenut ennen. Ei siitä vaan näin kahdenkaan vuoden jälkeen ole yli päässyt. Unohda en ikinä. Asian kanssa en ole oppinut elämään vaikka yhdessä jatkettiin ja edelleen yhdessä. Kokoaika se kalvaa ja tulee kausia ettei voi olla miettimättä ollenkaan asiaa. En tiedä miten asia on muutaman vuoden päästä enkä voi tietää jaksanko elää tälläisessä epävarmuudessa ja huonossa olossa kuinka kauan. Mies on kovin yrittänyt tehdä kaikkensa että minulla olisi kaikki hyvin ja voisimme jatkaa onnellista elämäämme mutta en ole siihen vieläkään kyennyt.

  • JokuRaja sanoo:

    Lähdin omasta 17 vuoden suhteestani viime syksynä. Mieheni petti aikanaan ensimmäisen kerran puolen vuoden yhdessäolon jälkeen. Silloin olin nuori ja naiivi ja ajattelin että eihän tätä kaikkea voi heittää hukkaan parin pusun takia. Sitten tuli toinen kerta kun ensimmäinen lapsi oli syntynyt..kolmas kerta, lapsia oli kaksi. Lopulta itsekin hairahdin muutama vuosi sitten toisen miehen syliin. Oma kokemukseni on että ei se siitä. Ruuhkavuodet on koettelevia ja parisuhteessa puuminen ja avun pyytäminen olisi tärkeää.
    Itse lähdin koska koin että niin paljon oli jo rikottu ettei sitä enään ehjäksi saa.

  • Petetty äiti sanoo:

    Odotin ensimmäistä lastani, kun jo pian aavistelin että jotain on pielessä. Hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää tuli ero, niin kylmää kyytiä kun vain voi tulla. Jäin tuuliajolle ja vatsa sen kun kasvoi. Elämäni kamalimmat kuukaudet. Piankin minulle selvisi tämä toinen nainen. Lapsi syntyi, minä löysin kodin. Mies vannoikin lapsen synnyttyä muuttumistaan ja vannoi perheen puolesta. Minä suostuin. Suostuin, en antanut anteeksi, enkä unohtanut. Lupasin itselleni mennä eteenpäin ja keskittyä uuteen alkuun. Syitä eroon oli ollut paljon, suurin niistä olin Minä, minun sanomikseni, minun tekemiseni, niinkin pienet teot, että tikulla silmään, jos tohtisi.
    Elämä jatkui, minäkin jatkoin mieheni kanssa. Entiset kauhun kuukaudet ja yksinäinen odottaminen olivat muuttaneet minut, se vanha minä kuoli sinne tien poskeen, josta löysin miehen auton, naisen talon läheltä… jatkoin eteenpäin, mutta en ollut enää se joka joskus olin. Vannoin joskus ikuista rakkautta, kuolisin hänen vuokseen… en enää. Minulla oli lapsi, miehen vuoksi, joka minua, vuoksi en kuolisi koskaan. En sanonut tätä ääneen. Rakastin kyllä ja lupasin rakastaa hautaan asti.
    Toinen lapsi syntyi. Jo sen odotuksen aikaan aavistelin miehen pettävän jälleen, totuutta en kuullut ja rukouksista ja pyynnöistä huolimatta löyhä hirsi on ilmeisesti se mitä lasten äiti ansaitsee. Pettäminen oli ilmeistä ja olin aina yksin päivät ja illat, yöllä hän nukkui sohvalla, jos ei seksiä halunnut.
    Nuorin lapsi oli alle kahden kun ero tuli. Käsky lähteä oli selvä. Tiesin toisesta naisesta vaikkei minulle mitään myönnetty.
    Minä lähdin. Otin tavarani, lapseni ja ostin kodin. Lähdin ikuisiksi ajoiksi. Minun ei tarvinnut itkeä. Minä tiesin saavani vapauden. Ja sainkin. En antanut anteeksi, enkä voi ymmärtää. En lämmennyt pyyntöihin palata taas yhteen, en lämpeä vieläkään. Minä olin vapaa miettimästä missä ja kenen kanssa hän oli. Minun kiduttamiseni päättyi sinä päivänä kun uusi kotini ovi avautui. Minä lupasin rakastaa ja rakastankin, jo lastenkin takia. Mutta en koskaan kuolisi hänen vuokseen, en koskaan kunnioita, enkä näe häntä enää ihmisenä joka joskus oli minulle tärkein ja arvokkain ja minun maailmani. Hän tuhosi meidät, hän tuhosi jotain minusta. Hän sai uuden mahdollisuuden ja petti minut uudelleen. Nyt säälin häntä, mutta en sääli hänen uutta kumppaniaan jota nyt petetään. Hymyilen heille, enkä ystävällisyydestä vaan, koska olen kiitollinen että minä pelastuin ja saan mahdollisuuden eheytyä ja olla onnellinen. Vika ei ollutkaan minussa, se oli heissä. Yksinäisyytenikin päättyi siihen kun lähdin vaikka uutta miestä ei ole, suru on pois vaikka muistot ovat surua täynnä.
    Pettämisestä voi päästä yli, mutta pettäjästä kun pääsee yli, on vapaa löytämään jonkun joka rakastaa ihan oikeasti. Jos en löydä, sekin on parempi kuin kumppani joka pettää.

  • Ei aina lopullista sanoo:

    Meidän avoliitto päättyi miehen pettämiseen. Ero oli ihan hirveä, luulin kuolevani siihen paikkaan. Kaksi vuotta myöhemmin palasimme yhteen, molemmat viisaampina ja vahvempina. Otettiin opiksemme virheistä ja osataan nykyään tehdä asiat toisin. Molemmat. Kaikella on tarkoitus, meillä vaati vähän kovemman polun, että löydettiin lopulta yhteinen sävel.

  • MYY sanoo:

    Aviomieheni petti…liian monta kertaa…lupasi ja vannoi, että ei enää… Pienet lapset ja halu pitää perhe koossa, niin annoin kerta toisensa jälkeen anteeksi, mutta en voinut unohtaa… Sitten tuli se kerta, kun ei enää voinut antaa anteeksi kun se sana oli kokenut inflaation ja ei merkinnyt mulle enää mitään. Ero tuli. Uuden puolison menneisyys ollut kanssa aika värikäs, mutta ei se tarkoita, että se jatkuisi…joskus voi tiikerikin päästä raidoistaan. Valitettavasti itselle on turmiollisesta menneisyydestä jäänyt mörkö ja välillä jään epäilemään asioita, vaikka tiedän, että syytä ei ole.

  • Epäluuloinen sanoo:

    Kaksi edellistä exää petti.. jo ekasta jäi kamala skeptisyys miehiä kohtaan, eikä ne seuraavan naikkoset helpottaneet tilannetta ollenkaan.. 9 vuotta kerettiin olla tuon jälkimmäisen kanssa yhdessä, noin vuoden välein jostain aina ilmestyi naispuolinen ”vaan kaveri” jonka kanssa piti illat viestitellä, kysellä laskettelureissuille (joka minulle myytiin poikien reissuna, akat ei tuu mukaan..), ja loppujen lopuksi sählyturnausreissulta löytyi Se-Reetta jonka vuoksi sitten loppujen lopuksi erottiin.. tuosta paskasta suhteesta jäi minulle ihana, nyt 6v. lapsi, joka näkee isäänsä muutaman kerran vuodessa.. nykyisen miehen kanssa äärettömän paha luottamuspula, kun tuntuu että kaikki pettää jokaisen tilaisuuden tullen.. en tiedä pääsenkö koskaan yli, ikääkin itsellä vasta 28..

  • Ellu sanoo:

    Petän. Näin on alkanut yhtäkkiä käymään. En koe 25v kestäneessä parisuhteessani enää muuta kuin taloudellista riippuvuutta, koska olen sotkenut raha-asiani jollakin asteella.
    Ikinä ei ole kosketeltu, hellitty arjen keskellä. Miehelleni se on ollut vierasta. Kyllästyin seksiin, joka toimi miehen paineiden poistona. Lopetin sen. Nyt olen kokenut uskomattoman hyviä seksikokemuksia, kosketusta, hellittelyä, huomiointia viimeiset kuukaudet. Aina olen ollut sitä mieltä, ettei satunnainen seksi tai suhde ole maailmanloppu. En voi kuitenkaan odottaa samaa suhtautumista toiselta osapuolelta. Pelkään, jos jostain syystä palaisin vanhaan. En halua.
    Mieheni on hyvä mies. Ainoa mikä minua huolettaa, on se, etten koe mitään omantunnon tuskia teoistani. Jopa hakeudun niihin. Ero olisi minulle mieluisa ratkaisu, mies ei ymmärrä puheitani. Hänestä kaikki on tosi hyvin.