Huono Äiti sai tärkeän avautumisen:

”En tiedä kirjoitanko tätä itselleni, vai jollekkn muulle vanhemmalle. Mutta vertaistuki tekee luultavasti hyvää. Minua ahdistaa kun lapsi uhmaa julkisilla paikoilla.

Kun lapsi alkaa raivoamaan, sydämeni pomppaa kurkkuun. ”Ei kai taas” pyörii mielessäni. Usein ennakoin tilanteita ja päästään nopeasti pois julkiselta paikalta. Joskus taas tilanne on yllättävä ja hermostun, lapsi lyö minua, en tiedä miten reagoida, alkaa ahdistaa hirmuisesti kun tunnen muiden katseet itsessäni.

Tuntuu että nyt pitää vetää joku hirveen hyvän äidin rooli, en saa tehdä mitään virheitä kun kaikki tuomitsee. Nyt kun mietin niin en ikinä tuomitsisi toista vanhempa joka joutuu samaan tilanteeseen… maailman typerintä.

Lisäksi yleensä jos on joku tuomitsija, hänellä ei edes ole omia pieniä lapsia. Ja mitä siinä edes tuomitsee? Lasta joka on lapsi? Vanhempaa joka yrittää parhaansa?

Minun mielestä jos ei omaa lasta lyö niin on tarpeeksi hyvä vanhempi. Älä häpeä raivoavaa lastasi, ihailen kaikkia vanhempia jotka joutuvat uhmaavan lapsen kanssa taistelemaan.”

 

Nimim. Ruuhakvuodet

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

8 vastausta artikkeliin “Vanhempi älä häpeä raivoavaa lastasi”

  • Äippä sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Kuulostaa siltä että olet ollut vain vähän aikaa vanhempi ja tämä sinulle uutta kun lapsi temppuilee julkisesti. Kun näitä tilanteita tulee tarpeeksi paljon, ei enää tule mietittyä turhaan muiden ihmisten reagointeja asiaan. Kyllä se oma ahdistus helpottaa ajan myötä ja hoksaa kuin pikku jutusta on kyse. Mitä siitä vaikka lapsi raivoaa julkisesti. Ihan normaalia lapsilta 🙂

  • Nimetön sanoo:

    Luin kerran yhden isän haastattelun. Hänen ratkaisunsa oli out of the box. Kun lapsi oli heittäytynyt kaupan lattialle ja kiljunut ”kyllä ostat”, isä oli myös heittäytynyt lattialle ja huutanut ”en osta”. Lapsi oli noussut ylös ja käskenyt isää nousemaan heti ”koska kaikki tuijottaa”.

  • Nimetön sanoo:

    Jos lapsi heittäytyy lattialle karkkihyllyn eteen kun ei saa haluamaansa mankumalla niin ei siinä periksi voi antaa. Normaalilla äänellä selitin lapselle, miksi ei on ei ja rouvalle, joka halusi ostaa karkit lapselleni, miksi niin ei tehdä. Lapseni ei totellut. Menin kassalle ja maksoin ostokset lapsen huutaessa. Kuuluvalla äänellä sanoin, että äiti lähtee nyt, tuletko mukaan? Huuto loppui, mutta vielä ei lapsi noussut. Vilkutin oven raosta ja silloin lapsi juoksi luokseni ja ojensi kätensä käteeni. Juteltiin mitä ruokaa tehdään ja lapsi oppi, että kaikki hyvin. Karkkipäivä on toisena päivänä ja mankumalla tai huudolla ei saa mitään.

  • Nimetön sanoo:

    Joskus näkee tilanteita, että lapsi itkee tai raivoaa, mutta äiti/isä ei ole näkevinäänkään. Katselee kännykkäänsä tai syö ravintolassa annostaan. Lapsi saattaa juoksennella ja mekastaa ympäri ravintolaa.
    Ei väliä onko tavis vai nepsy, mutta kyllä vanhemman pitää kohdata lapsi ja rauhoittaa hänet. Tunnetasolla pitää yhteyden toimia. Lapsi hakee huomiota, kunnes saa sitä. Jollei saa hyvällä, niin sitten pahalla. Viitseliäisyyttä ja jaksamista tarvitaan.

  • Suski sanoo:

    ADHD lapsen äitinä olen oppinut jättämään kaikki ihmisten” huonosti kasvatettu lapsi ”kommentit omaan arvoonsa ja useasti jopa totean että hän on väsynyt ja kuormittanut nepsy lapsi, joten kannattaa ihan vaan keskittyä omaan elämäänne👌

  • Kyllä se siitä sanoo:

    Jotenkin on hyvä reagoida. Välillä kaupassa on huutavia lapsia ja vanhemmat vain ovat kuin lapsella ei mitään hätää olisikaan. Lapsen tunnepurkauksiin pitää reagoida ja selvittää mistä ne milloinkin johtuu. Ravintolassa huutavat lapset sopii kantaa ulos raivoamaan. Toisia asiakkaita ei saa kiusata raivoavilla tai riehuvilla lapsilla. Näin lapsi oppii toisten huomioimista myös.
    Kiukkuja ei kannata pelätä, sillä silloin lapsi oppii hyödyntämään vanhemman epävarmuutta ja toisaalta jää myös vaille vahvaa vanhemmuutta.

    • Suski sanoo:

      Elämä ei aina ole noin yksinkertaista…lapsia on monenlaisia ja mikäli et tiedä heidän taustoja on aika yksioikoista lähteä tavallasi kommentoimaan. Kyllä kaikilla lapsilla ja perheillä on yhtälainen oikeus käydä kaupoilla ja ravintoloissa