Se alkaa jo raskausaikana, ja hieman vaikuttaa siltä, että se ei lopu. Itkeminen nimittäin.

Alkuun se kaiketi johtuu hormoneista, jotka saavat jotenkin herkistymään. Raskaana itkee, kun näkee vauvan: se on niin suloinen! Kohta saan oman! Sitten itkee kun näkee minkä tahansa eläimen poikasen: nyyhkis, minäkin saan poikasen!

Sitä itkee kun näkee vaippamainoksen – nyyh vauvat! Sitä itkee kun näkee valmiskastikemainoksen – nyyh koti ja yhdessäolo! Sitä itkee kun näkee automainoksen – byäää nyt ne lähtee yhdessä jonnekin!

Kadulla itkee kun näkee papparaisen. Tai kun sataa lunta. Ja totta kai silloin, kun näkee päiväkotilapsia parijonossa, onko mikään niin suloista, ja topakkaa ja telmivää? Silloinkin itkettää, kun näkee paloauton: tärkeää työtä!! Menkää pelastamaan ihmisiä!!

Sitten vasta itkeekin, kun käy jotain kamalaa itselle tai läheiselle tai maailmalla. Kaikkein kauheinta on se, kun jotain käy jollekin lapselle. Semmoista ei kestä yhtään, eikä voi muuta kuin itkeä.

Mutta itkeminen ei lopu synnytykseen. Hormonit pitävät itkumoodin päällä vielä pitkään. Väsymyskin herkistää ja saa parkumaan tuon tuostakin, sekä kiukusta että ilosta että surusta että vauvoista ja paloautoista.

Tämäkään ei vielä riitä. Lapsen varttuessa itkeminen saattaa vähentyä ja tiivistyä. Koulun alkua itketään. Juhlissa itketään. Menetettyä vauva-aikaa itketään ja lapsen varttumista itketään ja vuosien vierimistä ja sukupolvia itketään totta kai. Ja yöllä itketään ihan pikkuisen kun käydään silittämässä nukkuvan lapsen poskea. Itketään kun lapsi lähtee jonnekin ja itketään kun hän tulee takaisin, ja välissä itketään ikävää ja syyllisyyttä tai väsymystä, kenties onnestakin välillä pitää vähän tirauttaa kyyneltä.

Tästä pitäisi varoittaa jossakin. Tälläkin osa-alueella vanhemmuus muuttaa ihmistä peruuttamattomasti. Tiedä siis, tuleva vanhempi: Sinusta tulee itkupilli, ja oikeastaan tykkäät siitä.

Nimim. Itkijänainen

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia