Voiko uusperheestä tulla täydellinen perhe ilman yhteistä lasta? Totta kai voi, monet ajattelevat. Mutta varsinkin lapsettomalle puolisolle voi käydä niin, että ”pelkät” bonuslapset eivät riitäkään. Joskus uusperhe hajoaa siihen, että yhteistä lasta ei saada. Äiti kertoo:

”Löysin uuden rakkauden, sain uuden perheen. Mieheni hyväksyi hienosti neljä edellisten liittojen lasta. Olin onnellinen, muutimme omakotitaloon.

Alusta asti oli selvää, että mieheni halusi oman lapsen. Ja se oli melkein ainoa asia joka takkusi suhteessamme. Kuopuksen synnytys oli niin vaikea, että sain posttraumaattisen stressireaktion, enkä halunnut puhua lapsen saamisesta. Olisihan se ihana asia, yhteinen lapsi, joka tekisi meistä perheen. Mutta kun viime kerralla olin kuolla, se oli minulle jo vähän liikaa.

Jätin kuitenkin pillerit pois miehen painostuksesta, mutten tullut raskaaksi. Vuodet vierivät. Meistä muodostui perhe, mutta yhteistä lasta ei vain kuulunut. En olisi lasta halunnutkaan, mutta pelkäsin menettäväni miehen. Riipuin hänessä kuin hukkuva oljenkorressa. Tämä olisi elämäni viimeinen tilaisuus olla onnellinen!

Kun opiskelin terveydenhoitajaksi, mies alkoi painostaa hedelmöityshoitoihin. Huoltajuuskiista, koulusta valmistuminen ja hedelmöityshoidot eivät sopineet yhteen. En halunnut tappaa itseäni stressiin. Vakuuttelin itselleni, että mies ei voi saada lasta, ja että hän kyllä hyväksyisi minut sellaisena kuin olen. Vakuuttelin itselleni myös, että hän korjaisi rikki menneen perheen ja olisi isä lapsilleni.

Kaikki menikin hyvin vuosia ja painoin villasella miehen haluttomuuden osallistua lasten neuvolakäynteihin tai vanhempainiltoihin. Mimulle oli iso asia, että hän tiskasi tiskit tai vei lapset kouluun ja päiväkotiin. Kuvittelin tämän kaiken riittävän, mutta olin väärässä.

Koin tuskaa siitä ettei perhe toiminut ydinperheen tavoin, niin kuin olisin halunnut. Mies koki epäonnistuneensa, kun minä en suostunut hoitoihin. Lisäksi viranomaiset eivät antaneet minkäänlaista arvoa miehelleni isänä, vaikka hän yritti parhaansa.

Olen oppinut, ettei särkynyttä ydinperhettä saa takaisin. Olen oppinut myös, ettei biologiaa voi mitätöidä. Lisäksi olen oppinut, että uusperheen ja ydinperheen välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä.

En usko että aion yrittää löytää suhdetta enää uudestaan. Ei se kumminkaan toimisi, koska en voi muuttaa lapsieni perimää. En myöskään halua lapsilleni enempää pettymyksiä. En enää usko rakkauteen, en uuteen enkä alkuperäiseen. Eikä tapailu riitä minulle. Tuntuisiko rakkaus edes miltään, jos mies ei olisi osa perhettä?”

Nimim. Triplasti eronnut

Tämä teksti on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeella. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset ja palkitsemme niistä Huono Äiti -kirjalla.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta.
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.