Uusi mieheni kiusaantuu 4-vuotiaastani
Huono Äiti sai avautumisen: ”Hei! Minulla on neljä vuotias poika edellisestä suhteesta ja nykyisen mieheni kanssa kohta yksivuotias poika. Vanhempi poika on kaksi yötä viikossa isällään.
Huomaan miehestäni, kuinka iloinen hän on kun vanhempi poika on isällään ja ehdottelee kaikkea kivaa tekemistä kolmestaan silloin. Heti kun vanhempi poika tulee isältään hänestä tulee apaattinen eikä innostu jos teemme neljästään jotain. Jos hän suunnittelee jotain niin se aina semmoiseen aikaan, kun vanhempi poikaa on isällään.
Kaipaa selvästi enemmän aika kolmestaan. Vanhemman pojan isä ei suostu ottamaan, kuin kaksi yötä viikossa poikaa. Mieheni odottaa kuulemma kovasti sitä aikaa, että vanhempi poika asuisi puoliksi isällään. Hän on tosi rakastava ja hyvä isä, mutta en tiedä kestääkö hän tätä tilannetta kuinka kauan.
Haluaisin että mies innostuisi myös neljästä tekemisestä ja pysyisi rinnallani, mutta enhän minä senkään takia voi vanhemman pojan isää pakottaa 50% asumista hänen luonaan”
Mitä tehdä?
T. Mietteliäs äiti
Hyvä Mietteliäs äiti, nyt kirjoituksesta puuttuu kokonaan tämä palanen: mitä minä äiti haluan 4-vuotiaalle lapselleni. Haluanko, että 4-vuotias lapseni on äidin kanssa nykyistä vähemmän? Ja olisiko tähän syynä vain se, että uusi puolisoni on sillä tavalla tyytyväisempi? Mitä sinä itse tykkäät siitä, että suunnittelet 4-vuotiaan lapsesi elämän sen mukaan, mikä tyydyttää toisen lapsesi isää?
Ei ole hyväksi lapselle, että hän kokee olevansa äidin luona ei-toivottu ja isäkään ei halua häntä kuin kertomasi mukaan kaksi päivää viikossa. Lapsi on aina viaton sekä syntymäänsä että siihen, mikä hänelle tehty asumisjärjestely on. Saat täältä varmasti tukea ajatuksillesi ja voimaa eritoten ajatella asiaa lapsen etu edellä.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 39 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kyllä tässä se mies väistää. Eibole kertakaikkiaan mitään, miksi lapsen tulisi olla se, joka siirretään syrjään perhe-elämän tieltä. Kummatkin niehet ovat aivan uskomattoman lapsellisia Ja eron sattuessa (jos mies ei luutu, tämän miehen on mentävä) arvelen, ettei tämäkään mies ota lastaan luokseen tasavertaisesti.
Olet lähtökohtaisesti tehnyt väärien miesten kanssa lapsia. Virhe on nyt tehty kaksi kertaa. Mikä sai sinut lisääntymään miehen kanssa, joka ei tykkää sinun ensimmäisestä lapsestasi? No mutta koska olet jo valinnoillasi ajanut itsesi umpikujaan, niin ainoa järkevä vaihtoehto on mennä molempien isien kanssa lastenvaljojan puheille, jotta saadaa erityisesti lapselle hyväksi oleva ratkaisu aikaan. Lapsi aistii kyllä, että hänellä on kaksi kotia, joissa kummassakaan hänestä ei välitetä.
Kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu äitinä. Verrannoillista, että miltä hänestä tuntuisi, mikäli hänellä tällainen tilanne ja ennen kaikkea lapsi on viaton vanhempiensa toimintaan. Lapsi menee aina edelle ei aikuisen mieliala vaihtelut. Minä en itse moista miestä katsoisi päivääkään, koska apua ja tukea saa, kun sitä pyytää oikeilta tahoilta. Esim: Perheneuvola.
Tää on yksi syy, miksi en ottaisi itselleni puolisoa jolla on lapsia. Ei rakkautta pysty pakottamaan ja lähtökohtaisesti en pidä lapsista(paitsi omistani) enkä jaksaisi millään olla kenenkään huoltaja/elättäjä joka ei ole minun oma lapseni.
Tämä mies on saattanut kuvitella että hän jaksaa kasvattaa myös toisen miehen lasta, mutta ei jaksakaan.
Sääliksi käy lasta – hän on tilanteeseen täysin syytön.
Tätä olen aina ihmetellyt että mikä pakko on päästä lisääntymään kaikkien kanssa ja lopputulos on yleensä tämä.. yritettäis nyt vaan hoitaa edes ne edelliset lapset kunnialla..
Tämähän on ihan perusitsekästä käytöstä mieheltä. Häntä ei kiinnosta mikään muu kuin oma napa. Hän asettaa oman mukavuutensa pikkulapsen mukavuuden edelle, lapsen, joka ei ole mitenkään syyllinen tilanteeseen.. Harmi että menit jo öisääntymään hänen kanssaan. Suosittelen eroa.
Onpa ikävä tilanne. Kuulostaa, että miehesi ajattelee, että kolmestaan hengailu on vaihtoehto, jonka hän voi hedonistisesti valita. Ehkä neuvoisin vetämään rajat, ja sanomaan että vaihtoehdot on olla nelistään perhe tai erota ja olla kumpikin pinemään kanssa 50%. Kannattaa myös mennä terapiaan yhdessä, jos näet mahdolliena että haluaa valita vaihtoehdon 1. Ja toki myös vaihtoehtoa 2 kannattaa käsitellä terapeutin kanssa, jos haluaa sopuisan eron. Tsemppiä!
Osaatko asettua lapsiesi rooliin? Mitä 4 vuotiaasta tuntuu kun äiti haluaa työntää hänet enemmän isälleen ja isä haluaa rajata yhdessä oloa. Entä omien, tasavertaisten lastesi keskinäinen suhde? 1 vuotias kasvaa ja tuntee olevansa haluttua seuraa ja todennäköisesti matkii äitiään ja isäänsä siinä ettei isosisarus ole haluttua seuraa.
En missään tapauksessa arvostele lyhyen tekstin perusteella valintojasi. Aikuisen joka tapauksessa pitää olla se, joka nousee turvalliseksi aikuiseksi perheen KAIKILLE lapsille. Ja tässä vaiheessa kun olet toisenkin miehen kanssa lapsen tehnyt niin mun mielestä sinulla äitinä ei voi olla ajatusta -mies pihalle koska ei hyväksy lastani. Sun molemmat lapset on kohta muutoin kohta siinä tilanteessa että heillä ei ole yhtään aidosti, vaatimuksettomasti rakastavaa aikuista.
Itse olen totaali yksinhuoltaja, en alkaisi parisuhteeseen jossa lapseni eivät ole hyväksyttyjä. Bio isä tapaa hyvin rajoitetusti, en missään tapauksessa halua heille uutta hylkäämisen tunnetta. Todennäköisesti se tarkoittaa minulle yksinäistä elämää, jonka uskon olevan parempi kuin tunne siitä ettei mun elämän tärkeimmät ihmiset ole hyväksyttyjä. Lapseni ovat nyt päikky-ikäisiä.
Minä menisin asiasta terapiaan. Itselläni oli sama tilanne, meidän uusioperheessä ja minulle se oli ahdistus. En jotenkin kestänyt sitä yhdessä olemista ja kaikkea siihen liittyvää. Vika oli minussa, minä olin vajavainen omien tunteideni kanssa. Terapia auttoi. Saimme asian auki ja nykyään nautin. Minä näin asiat mieheni näkökulmasta ja hän minun. Lapset olivat vain välikäsiä ja nyt on kaikki hyvin. Siinä on paljon tunteita ja menneisyyttä, jota on vaikea käsitellä, joskus tarvitsee apua. Ilman terapiaa olisi tullut ero. Samalla tuli käsiteltyä anoppi myös, joka kyllä edelleen hiertää, mutta sainpahan sanottua ääneen, mitä v-mäinen häm osaa olla. Nyt on sekin ymmärretty ja todettu, että minä saan pitää mielipiteeni, hän saa pitää äitinsä, mutta anoppi ei enää mene minun ohitseni. Enkä siis nimittelee anoppia vaan annan hänen vain olla.
Joskus meidän on niin vaikea tuntea, kokea ja ymmärtää miksi joku asia on vaikea. Ei vika ole lapsessa, vaan aikuisessa, jolla on joku lukko jumissa. Terapiaan ja äkkiä.
Minä olen äitipuoli, joka ei pidä miehensä lapsesta. Sen verran olen hakenut apua ja tukea vertaisista, että tiedän etten ole todellakaan ainoa. Ei tämäkään rooli ihan helppo ole. Syyllisyys siitä, ettei vuosien jälkeenkään ole lapsesta oppinut pitämään on aika musertava. Mutta kaikkien kanssa ei vaan kemiat natsaa, eikä lapsen nepsyys asiaa auta. Kaikki kunnia miehelleni, että olemme aina voineet puhua suoraan. Hän tietää tunteeni, emmekä silti ole eronneet ja silti hän on pystynyt olemaan täysin isä lapselleen. Asiaa on ratkaistu mm. niin, että isä ja nyt jo nuori matkustelevat välillä kahdestaan. Kun teini on meillä kotona, teen enimmäkseen omia juttujani, näen kavereita tms. tai käyn jossain oman teinini kanssa. Aktiivisesti järjestämme isä-lapsi aikaa. Isäänsähän lapsi meille tulee näkemään, ei minua. Pyrin kuitenkin olemaan reilu miehenkin lapselle, toivottavasti onnistunkin. Asiat on pitkälti ratkottavissa. Suurin apu itselleni on ollut se, että olen saanut rehellisesti myöntää tilanteen.
On kamalaa olla isäpuolen silmissä ylimääräinen lapsi. Se haavoittaa sellaisella tavalla jota on vaikea kuvitella ellei itse joudu sitä kokemaan.
Kun lapsi hankitaan, niin lapsi on tärkein. Jos mies vahingoittaa lasta niin hän saa lentää pihalle. Mies vahingoittaa lapsen itsetuntoa ja suhdetta äitiinsä. Äidin olisi syytä myös miettiä omia prioriteettejaan. Lasta on suojeltava ja kasvatusvastuu on vanhemmalla. Nelivuotias voi olla haastavassa iässä ja kehittyy siitä kyllä hyvin mikäli saa kunnollista rakastavaa kasvatusta. Lapsia ei voi palauttaa, ja vaikka vain elatusvastuu on kirjattu lakiin niin vanhemman ja lapsen välinen rakkaus on silti olennaista ja tärkeää.
Uusioperheessä on tärkeää että uusi puoliso rakastaa myös lasta joka tulee puolison mukana. Muuten kyse ei ole todellisesta syvästä ja kypsästä rakkaudesta. Sellainen suhde ei välttämättä kovin pitkään kestä muutenkaan.
Lapsen ilosta ja onnellisuudesta äitikin voi tulla onnelliseksi. Lasta tulee suojella tunteella että hän ei ole rakas, haluttu ja arvokas, koska hän on.
Kysyn; miten voit äitinä antaa tällaisen tapahtua perheessäsi? Mies on tiennyt mihin tilanteeseen tulee. Lapsen turvallisuudentunne järkkyy molemmissa kodeissa. Aivan pöyristyttäviä valintoja aikuiset tekee ymmärtämättä miten traumatisoivaa se on lapselle. Heille molemmille. Jos sisarus ei kelpaa, kelpaanko minäkään?
Hei, en pahalla kysy tätä vaan uteliaisuudesta. Miksi pitää tehdä uusi lapsi uuden miehen kanssa? Tarkoitan tällä sitä, että tilanne mutkistuu, kun on paljon osapuolia kuviossa, exää, nyxää, aiemman suhteen lapsi ja uusi lapsi uudesta suhteesta. Miksi ei riitä yksi lapsi ja tasaisuus arjessa hänen kanssa.
Miten uusi miehesi suhtautui aiempaan lapseesi ennen yhteisen lapsen syntymää? Omaan korvaan tilanne kuulostaa siltä, että joko ei ole tapailuvaiheessa huomioitu punaisena liehuvia lippuja tai sitten jokin uuden miehen mielessä on radikaalisti muuttunut yhteisen lapsen synnyttyä. Totta kai tekemistä voi keksiä oli perheestä sitten 1, 2, 3 tai 4 jäsentä paikalla, mutta yhden lapsen kokonaan poisjättäminen näistä tekemisistä ei ole ok. Lapsella on oikeus olla hyväksytty ja rakastettu perheenjäsen oli perhemuoto mikä tahansa.
Äitinä prioriteettisi on lasten hyvinvointi, ei miesten hyvinvointi. Itse en katselisi miestä, joka syrjii aiemmin saamaani lasta ja kertoisin sen avoimesti myös tälle uudelle miehelle. Kuvailemassasi tilanteessa lapsesi varmasti ymmärtää jo, ettei hän ole haluttu uuden miehen silmissä tai jos ei nyt ymmärrä, tulee ymmärtämään sen ihan kohta. Oletko miettinyt miten tulet tukemaan poikaa näissä tunteissa?
Ehdottaisin perheneuvolaa ja terapiaa sekä yhdessä että yksilöinä. Pohtikaa, oletteko te perhe vai kaksi eri perhettä saman katon alla.
Niin, miestä jos syytetään ja se laitetaan luiskaan, lopputuloksena on se, että sekä 1v että 4v elävät äitinsä kanssa ja molemmat miehet suostuvat pitämään lapsiansa maksimissaan kahdesti viikossa, mahdollisesti eri aikaan viikosta. Kuka voitti? Ei ainakaan ne lapset, eikä se äiti. Ehkä se mies, jota paheksuttiin, saisi paremman mahdollisuuden omaan uuteen uusioperheeseensä.
Minun entinen mies oli mustasukkainen minun 14 vuotiaalle lapselleni. Samat toimimet kuin alkuperäisessä tekstissä. Esiintyi syrjintää, kiusaamista, vähättely. Omille lapsilleen lässytti ja minun lapselle tiuski. Etsi virheitä lapsestani. Yksi painava syy miksi hän on entinen puolisoni. Haluan että lastani arvostetaan virheineen ja siitä että hän opettelee elämää.
Keskustele asiasta reilusti miehesi kanssa. Hänellä on oikeus tunteisiinsa ja on tavallaan luonnollista että hän kaipaa myös aikaa olla kolmisin. Mutta vanhemmalla lapsellasi on oikeus olla toivottu omassa kodissaan ja tasavertainen perheenjäsen toisten rinnalla. Kyllä miehesi on tiennyt jo lähtökupissa että sinun lisäksesi hän saa bonuslapsen. Hänen on hyväksyttävä tämän asema perheessänne. Sopikaa yhdessä menoista ja toimintatavoista. Välillä voit ehkä olla kaksin 4-vuotiaan kanssa ja miehesi pienemmän kanssa. Anna miehesi ja 4v:n myös tutustua toisiinsa paremmin.
Kyllä 1vuotiaalla on myös oikeus vanhempien kanssa keskenään touhuamiseen! Miksi hänen pitäisi jakaa kaikki 4veen kanssa? Pääseehän 4v myös kaksi päivää viikossa jakamattomaan huomioon. Tasapuolisen kohtelun puolesta kun täällä huudetaan pitäisi 4v:n myös olla tekemättä mitään isällä ohessa kun 1vuotiaankaan kanssa ei voi kun 4v puuttuu. Ja äiti voi itse mennä 4v kanssa sitten vaikka kaksin kun on kotona ja isä voi viettää aikaa omansa kanssa! Ei voi olettaa edes uusperheessä että toisen lapsen ottaa kuin omansa. Jos näin haluaa sitten on tehtävä lapset saman ihmisen kanssa ja pysyä yhdessä!
Pikinokka: tässä kuviossa kypsymätön ei ole pelkästään mies. Hänelle on jopa luonnollista suosia omaa lastaan. Äiti on sentään äiti molemmille. Kuinka kypsymätön on vanhempi, joka on valmis hylkäämään oman lapsensa puolison takia?