Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Odotan tällä hetkellä esikoistani yhdessä mieheni kanssa. Raskausaika on onnekseni mennyt todella hyvin enkä malta odottaa, että saan pienen käärön syliini. Lasketun ajan lähestyessä huomaan yhä enemmän miettiväni, millainen äiti minusta mahtaa tulla ja ensimmäisenä ajatuksena tulee aina mieleen, että ’toivottavasti ei ainakaan samanlainen kuin oma äitini’.

Lapsuuden kodissani ei ollut koskaan päihteisiin taikka fyysiseen väkivaltaan liittyviä ongelmia, mutta henkistä väkivaltaa kylläkin oli. Ja on äitini toimesta edelleen. Hän mm. puhuu pahaa sekä valheellisia asioita minusta ja perheestäni selkäni takana siskolleni ja joskus myös sukulaisillemme. Sama toimii myös toisin päin ja hän puhuu myös minulle pahaa mm. siskostani ja hänen perheestään. Hän pyrkii tällä tavoin ohjailemaan minun ja siskoni perheitä. Joskus äiti myös töksäyttelee suoraan asioita.

Yhtenä esimerkkinä hän taannoin tiedusteli, että onko koiramme meillä niin kauan kuin hän elää. Hänhän on itse vienyt lemmikkikoiransa aikoinaan lopetettavaksi ainoastaan siitä syystä, että siskoni syntyi (ei ollut allergiaa taikka mitään muutakaan ongelmaa). Ilmeisesti hän olettaa meidän toimivan samoin lapsemme synnyttyä. Meille koiramme on kuitenkin perheenjäsen.

Nyt viimeisimpänä ’villityksenä’ äitini on ottanut mieheni silmätikukseen, ja aivan syyttä. Miehelläni on ollut terveyshuolia, joista mieheni on avoimesti kertonut myös appivanhemmilleen. Äiti on kuitenkin alkanut vähättelemään näitä terveyshuolia ja kääntänyt asian niin, että minulla on nyt rankkaa ja raskasta. Itse olen kuitenkin erikseen hänelle kertonut, että itsellä on tällä hetkellä todella hyvä olla, niin töissä kuin muutoinkin. Tästä huolimatta äitini on päättänyt, että minulla on nyt rankkaa, ja kaikesta päätellen miehestäni johtuen.

Lisäksi mieheni lomareissu kavereiden kanssa, jonne itse kehotin häntä lähtemään, oli myrkkyä äidilleni. Sain siskoltani kuulla äitini mm. sanoneen hänelle, että ’miten hän kehtaa lähteä reissuun ja jättää raskaana olevan vaimonsa yksin kotiin’. Olin 4. kuulla raskaana ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Kun taas kerroin mieheni reissukuulumisia, niin ne kuitattiin vaihtamalla puheenaihetta. Tässä vain muutama esimerkki, mutta kaiken kaikkiaan vaikuttaa vahvasti siltä, että äitini mielestä mieheni on tällä hetkellä p*ska jätkä.

Minä, siskoni ja isäni olemme yrittäneet puhua äidille, ettei tämänkaltainen toiminta ole ok. Hänen kanssaan on kuitenkin asiasta mahdotonta puhua, sillä hän uhriutuu heti eikä ainakaan myönnä näkevänsä itsessään vikaa. Jos taas sanoo, että hänen toimintansa aiheuttaa minussa pahaa mieltä, niin se on hölynpölyä.

Olen myös yrittänyt jättää äidin toiminnan omaan arvoonsa ja olla välittämättä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Selän takana puhumiset ja valheiden selittelyt sekä suorat töksäytykset eivät yksinään tunnu välttämättä pahoilta tai kovinkaan ihmeellisiltä. Kun niitä kuitenkin on kertynyt monen vuoden ajalta ja kertyy edelleen, niin valitettavasti se on aiheuttanut sen, etten juurikaan enää arvosta äitiäni. En myöskään mielelläni vietä hänen kanssaan aikaa ja tuntuu, että yhteyttä pitää lähinnä velvollisuudentunteesta. Tulihan siskolleni ja minulle jo palautetta siitäkin, ettemme pidä häneen riittävästi yhteyttä, vaikka juuri paria päivää aiemmin olin hänen kanssaan pitkän tovin puhelimessa jutellut. Muutoinkin viikottain olemme tekemisissä.

Toivon todella, että asiaa saataisiin järkevästi jossain kohtaa purettua, mutta huomioon ottaen aiemmat yrityksemme ei se tunnu kovinkaan todennäköiseltä. Kauhulla jo odotan sitä koirastaluopumiskeskustelua (suoraan ja/tai selkäni takana) ja siihen liittyviä valheiden esittämistä siinä kohtaa, kun vauvamme syntyy.”

Nimim. Vaikea suhde

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

8 vastausta artikkeliin “”Toivottavasti minusta ei tule äitinä samanlaista kuin omani on””

  • Nimetön sanoo:

    Minulla on samantyylisiä kokemuksia ja jo vuosikymmenten pohdinta takana siitä, miksi omat vanhemmat on sellaisia kuin on. Eli miksi eivät käyttäydy ns. normaalisti. Olen päätynyt etsimään selitystä persoonallisuushäiriöistä ja autismin kirjosta. Esimerkiksi äitini on tällainen töksäytellijä ja sosiaalisilta taidoiltaan ihan avuton, mutta hän ei selvästikään ymmärrä tekevänsä mitään väärin. Kova on puhumaan, mutta ei kuuntele ketään ja suruitta keskeyttää muiden jutut. Ja voi milloin tahansa heittää jotain todella loukkaavaa. Joten hänen tapauksessaan on muutoksen odottaminen unohdettu aika päiviä sitten. Vaikka mitään virallisia diagnooseja ei olekaan, voi tuollaisten miettiminen auttaa sietämään tilannetta hiukan paremmin. Harva sitä tahallaan ilkeä on, ei vaan osaa muuta. Ja se on surullista. Myös vanhoilla naisilla voi siis olla autismin kirjoon liittyviä piirteitä. Sitä kannattaa pohtia, että voiko huonon käytöksen takana olla kyvyttömyyttä enemmän kuin ilkeyttä.

  • Miamaria65 sanoo:

    Hyvä pohdinta ja samaistun tunteeseesi. Oma äitini käyttäytyi juuri samalla tavalla, ilmeisen narsistisesti. Tunnekylmyyteen viittaa myös epäinhimillinen suhtautuminen eläimiin, ei kukaan normaali ihminen lopeta koiraansa vain siksi, että perheeseen tulee lapsi!
    Itse päätin kasvattaa lapseni täysin eri tavalla, kuin minut oli kasvatettu. Ei alistaen ja pelolla, vaan aina selittämällä lapselleni asioita lapsen tasoisesti. Hieno nuori mies hänestä kasvoikin, tämä vain edellytti, että pidin äitini niin kaukana kuin mahdollista. Onneksi lapsellani oli myös rakastava ja empaattinen mummo mieheni puolelta. Toivoa siis on, pidä oma pääsi ja muista ettei ketään toista voi muuttaa. Tuollaiset ihmiset kun eivät itse tajua myrkyllisyyttään, vaan uhriutuvat ja syyttävät muita.

  • Samat mietteet 20v sitten sanoo:

    Ihan alkuun sanon, että hienoa kun mietit, millainen äiti haluat lapsellesi olla! Jokainen sukupolvi voi muuttaa 2-3 asiaa edellisen sukupolven käytöksestä/käytännöistä. Itse valitsin seuraavat: en lyö tai käytä fyysistä väkivaltaa lapseen, kerron rakastavani heitä todella usein, ja puhun vaikeistakin asioista sekä seksuaalisuudesta ym lasteni kanssa.

    Selviät varmasti omaa äitiäsi paremmin noista sinulle kipeistä asioista oman lapsesi/lastesi kanssa. Voin kokemuksesta kertoa, että aina se ei ole helppoa, mutta muutos on mahdollinen!

    Mitä sinun ja äitisi nykyiseen tilanteeseen tulee, tekisin selväksi rajat, miten sinua ja sinun perhettäsi kohdellaan. Nollatoleranssi kaikkeen mollaamiseen ja mustamaalaamiseen sekä negatiiviseen puheeseen. Kertoisin, että jollei tämä onnistu, yhteydenpito loppuu/jää minimiin.

    Tsemppiä ja onnellista odotusta! Luota itseesi, tulet olemaan paras äiti lapsellesi ja pystyt muuttamaan sukupolvien ketjun kohdallasi.

  • Tytär sanoo:

    Kuulostaa erittäin tutulta. Puoli vuotta oli niin, että en ollut äitini kanssa tekemisissä. Toivoin, että tilanne olisi muuttunut sinä aikana. Mutta ei. Sama meno jatkui: haukkui siskojeni miehiä minulle, minun miestäni ainakin yhdelle sukulaiselle. Kaikki täysin aiheetta. Myös minua kohtaan toimi erittäin arvostelevasti, tein mitä vain. Nyt en ole vuoteen ollut tekemisissä äitini kanssa ja voin henkisesti paljon paremmin, samoin koko perheeni ❤️

  • Jeppis sanoo:

    Osittain samanlaista kokemusta mutta ei noin pahana toki. Kuulla välillä saan kyllä kaikesta mahdollisesta.. Välillä etäisyys hetkeksi aikaa onkin varmaan paras vaihtoehto. Kannattaa seurata äitiäsi kuitenkin mahdollisen muistisairauden osalta. Joskus sekin oireilee tällä tavalla, vaikka oma järki menee ymmärtää toisen moitteita ja valitusta.

  • Taitamaton ja tietämätön tytär sanoo:

    Kuulostaa ikävän tutulta. Minulla ei vaan ole vertaistukea suhteessa valittavaan äitiini, koska äitini on ollut yksinhuoltaja ja minä olen hänen ainut lapsensa. En ole uskaltautunut nostamaan asiaa äidin kanssa puheeksi, ja mielellään kuulisinkin vinkkejä hyvistä ja huonoista puuttumisyrityksistä. Lähinnä strategiani on ollut laittaa äidin sanomiset samantien toisesta korvasta ulos, mutta kuten sanoit, kyllä niistä äidin sanoista ajanmittaan väkisin jää jokunen korvien väliinkin. Kuulostat kuitenkin itse tyytyväiseltä elämääsi ja parisuhteeseesi, ja sehän on pääasia. Etköhän osaa toimia äitinäkin parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikkea hyvää sinulle äitiyteen!

  • JJK sanoo:

    Äitisi vaikuttaa aika myrkylliseltä persoonalta. Sinuna ja siskonasi katkaisisin suhteet häneen joko väliaikaisesti taiko jopa pysyvästi.
    Ei hänellä ole oikeutta vähätellä teitä taiko ketään ylipäätänsä.

    • Nimetön sanoo:

      Tulee mieleen, että kuvatut äidit ovat jotenkin pettyneet omaan elämäänsä, kun pyrkivät elämään teidän elämäänne, puuttumaan ja manipuloimaan. Olisiko mahdollista jotenkin kannustaa näitä äitejä hankkimaan elämäänsä ihan omaa sisältöä, jolloin
      houkutus toisten asioitten ohjailuun jäisi vähemmälle. Voi tietysti olla, että elämänkokemukset ovat muokanneet heistä tuollaisia, jolloin aika vaikea saada muutosta aikaan muuten kuin kasvattamalla paksu nahka ja pitämällä etäisyyttä.