Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Kuinka monesti olenkaan kironnut itseäni, omaa tyhmyyttäni ja lapsellisuuttani kiitos exän taitavat selittelytaidot. 6 vuotta kesti suhdetta, joka tuntui jo alussa ahdistavalta. Miksikö en eronnut? No sitä voisi täysin verrata johonkin uskonlahkoon, missä lahkon johtaja on niin taitavaa puhumaan ja markkinoimaan itseään, vaikka niissä puheissa ei mitään järkeä olisikaan. Vaikka hienot puheet hänestä itsestään, ajatusmaailmastaan, ja toimintatavastaan ei kävisikään toteen, niin sitä vain syyttää itseään. Jos eteen tulee tilanne mikä ei itsestä tunnu hyvältä ja oikealta, niin johtaja osaa senkin perustella, tai selittää hyvin, ja tietysti syyllistää. Hän oli niin taitava puhumaan ja keksimään tekosyitä että loppujen lopuksi itse koin olevani se lapsellinen ja ilkeä ihminen. Niin TAITAVA että monta kertaa eroa miettiessänikin ajattelin kuinka hyvä mies se on, eikä tuommosia hirveästi tule eteen. Vika on minussa, minun lapsellisuudessani ja tunnevikaisuudessani, vaikka todellisuudessa hän ei käyttäytynyt niin kuin antoi ymmärtää.

Hän puhui aina vain itsestään, kuinka rankkaa hänellä on käydä töissä jne.. (ihan kuin muut ihmiset eivät kävisi töissä). Suhteen alussa hän asui äitinsä asunnossa enimmäkseen yksinään koska äiti asui kaiken aikansa uuden miesystävänsä tykönä. Exä sai käyttää äitinsä autoa koko ajan, äiti kävi täyttämässä jääkaapin, siivoamassa, pyykkäämässä, varasi tarvittaessa esim. nuohousajan ja hammaslääkäriajankin jne. AIKUISELLE POJALLEEN. Vaikka minua suhteen alussa tuo touhu suuresti kummastutti ja ärsytti, niin silti exä osasi niiiin taitavasti kaikki selittää, että pidin häntä edelleen hyvänä sulhasehdokkaana, ja minun pitäisi vain parantaa omaa käytöstä.

Vuodet kuluivat ja minä olin ottanut exäni äidin paikan, hoidin kaikki ja riitoja tuli välillä sen johdosta.. olin niin idiootti, että päätin tehdä jopa lapsen hänen kanssaan, vaikka syvällä sisimmässäni tiesin hoitavani senkin yksin, niin kuin kävikin. Lapsi ei ollut helpoimmasta päästä ja kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Jo raskausaikana silmäni alkoivat todella aueta ja ero tuntui oikeasti hyvältä ratkaisulta, ei kuitenkaan erottu, kun syytin jälleen itseäni ja raskaushormoneita.

Ensimmäiset vauvakuukaudet menivät masennuksen siivillä ja pelätessä etten napsahda ja heitä vauvaa ikkunasta ulos. Olin niin yksin, exä oli se viimeinen, jolle olisin voinut avautua, koska tiesin jo että hän ei yrittäisi olla avuksi arjessa, vähättelisi minun tilaani, ja lopuksi saisin kuunnella pari tuntia hänestä ja hänen ”väsymyksestään”. En uskaltanut puhua neuvolassa koska pelkäsin että minut leimattaisiin hirviöäidiksi ja lapsi otettaisiin pois, vaikka eroon minä siitä silloin halusinkin. Pahimpana aikana nukuin vain 2-3 tuntia pätkissä, päivisin en ollenkaan. Olin niin sekaisin, että jälkeenpäin hirvittää.

Kuva Jen Theodore.

Niihin aikoihin muistan eräänkin aamun jonka olin aloittanut jo klo 5.00. Istuin sohvalla nukkuva vauva sylissä tuijottaen välissä seinää, välissä ostoskanavaa kunnes exä vihdoin aamupäivällä heräsi keittämään kahvia ja naureskeli kun ”on niin humalainen olo kun on nukkunut VAIN 7 tuntia”, sanoin että enköhän minä ole väsyneempi, minkä hän jälleen kerran sivuutti ja vähätteli.

Kerran ystävän kanssa puhelimessa puhuessani ystävä sanoi että ”tuo sinun tilanne kuulostaa kamalalta kaiken kertomasi perusteella, eikä sinun pitäisi joutua kestämään tuollaista ja silti sinä joka kerta lopuksi puolustelet häntä”, siinä oli yksi hetki, joka herätteli minua tajuamaan tilanteen Lapsen ollessa yli vuoden olin päättänyt että eroan, en kestänyt enää aikuista lasta, joka vältteli kaikkea ilmaista työtä ja välillä palkallistakin työtä. Kotona ei rempattu mitään tai tehty ulkotöitä ja sisätöitä ellen minä sitten tehnyt. Hänen äitinsä kävi edelleen välissä esim. halkoja kantamassa ja latomassa, samalla kun talon ”mies” nukkui päikkäreitä, istui koneella ja valitteli kun on niin rankkaa, ja sormi kipeä, ja selkä kipeä jne. Silti hän on pitänyt itseään aina niin miehisenä miehenä ja maailman raskaamman työn raatajana, kellään ei ole niin rankkaa kuin hänellä.

Työvuorot miehellä meni niin, että viikko töitä – viikko vapaata. Oli monia vapaaviikkoja kun hän ei käynyt kertaakaan talon ulkopuolella. Illalla saatoin tulla töistä, jossa minulla oli yleensä aina lapsi mukana, koska mies ei voinut hoitaa, jos ei ollut saanut tarpeeksi nukkua tai muu tekosyy. Tiskivuoret, pyykkivuoret, paskaiset lattiat, ja muutenkin sekaisin oleva kämppä olivat odottamassa joka ilta ja päivä kun tulin kotiin. Tekosyitä kotitöiden hoitamattomuudelle oli muun muassa se että ”ei hän (exä) kerkiä tehdä mitään, kun olen niin nopea” tai ”olin juuri tulossa laittamaan astiat mutta sinä taas kerkesin ensin”, nämäkin kerrat silloin kun jätkä on vapaaviikolla koko päivän istunut ja nukkunut kotona sillä välin kun minä olen töissä lapsi mukana, ja tulen kotiin 21.00- 22.00 aikoihin, ja alan laittamaan erittäin väsyneenä ja stressaantuneena astioita, että olisi huomiselle edes puhtaita astioita.

Eron koittaessa exä yritti kovasti syyllistää minua, kun en yhtään ajattele lapsen parasta ja kuinka haluan rikkoa perheen, mutta se päätös oli täysin oikea ja paras lapselle. Nykyään asutaan exän kanssa n. 20 min ajomatkan päässä toisistamme, lapsen hän ottaa hoitoon yhdeksi yöksi n. kerran kuukaudessa, joskus harvemmin. Nyt hän on työtön jälleen, eikä hänellä ole mitään muuta tekemistä tai menoa kuin istua kotona koneen äärellä. Ehdotin, että ottaisi vaikka edes kahdeksi yöksi, johon hän sanoi ottavansa peräti kahdeksi yöksi, jos kaikki menee hyvin.

Tiedän hyvin ettei hän ole ainoa tuollainen mies ja isä tässä maailmassa, eikä edes pahimmasta päästä, mutta en pääse vain tämän jutun yli juurikin sen takia, että hän aina ja edelleen markkinoi itseään ja on antanut kaikkien ymmärtää että hän on meidän suhteessa kaikkensa tehnyt, ja hän on aina yrittänyt, että toisella on hyvä olla ja silti toinen vain kärttyää eikä mikään kelpaa. Jos hän olisi puoliksikaan sitä mitä väittää, häntä ei olisi niin monta kertaa jätetty ennen minua ja jos olisi niin minä en olisi.

Eron jälkeen koin niin suurta onnellisuutta, ja sen jälkeen kauhean järkytyksen ja katkeruuden tunteen, kun aloin miettimään suhteen tapahtumia ja muistamaan kaikki pienemmätkin asiat, jotka olivat saaneet mieleni hyvin alas. Miksi en pöljä lähtenyt? Tajusin kuinka olin tuhlannut elämästäni 6 vuotta tuollaisen ihmisen takia, ja voisin edelleen tuhlata.”

Nimim. Katkeroitunut

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “Teoriassa vaikutti täydelliseltä, käytännössä täysi susi”

  • Liinu sanoo:

    Minulla meni 19 vuotta samantyylisessä elämässä. Ole onnellinen että pääsit eroon jo kuudessa

  • En minä ainakaan suostuisi tallottavaksi. Enpä :/ sanoo:

    Ole onnellinen, että tajusit kuudessa vuodessa. Itse olen sietänyt kaikennäköistä, osin samankaltaista paskaa jo 16 vuotta. Ja nyt kun olen lähdössä, vedetään kaikki kortit tutusta syyllistämisestä vihoitteluun ja uhkailuun ja toisaalta myös vedotaan empatiaani ja myös tietysti noihin lapsiin ja perheen rikkomiseen. Ja pahinta on tajuta, että kuinka pahasti olen itseni tallonut ja itselleni (ja samalla tietty myös puolisolleni, mistä otan vastuuni) valehdellut vuosikaudet. Miten minä, joka olen aina ollut niin vahva ja itsenäinen, olen voinut päästää jonkun ihmisen niskani päälle noin täysin? Toivon todella tästä pääseväni ja että saisin asiat käytyä läpi, vaikka terapiassa, jotta voin päästä tästä eteenpäin.

  • Jenna sanoo:

    Ymmärrän täysin mistä puhut. Kirjoitat, kuin täysin omasta tilanteestani. Ihan todella ärsyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä. En kadu eropäätöstä päivääkään. ❤️

  • Nimetön sanoo:

    Kuin oma tarina. Mut mä oon jotenkin aatellut et tuo on eletty, elämä on tavallaan edessä pitää kurottaa tulevaan.

  • Elettyä elämää voittajana sanoo:

    Eroon ja eron jälkeen kuuluu käydä asioita läpi ne voi murehtia ja märehtiä, mutta täytyy myös päästää irti ja onnitella itseään että silmät avautuivat ja pääsit pois suhteesta, nyt voit elää elämää itse, exäkin rauhoittuu ehkä, alkuun yrittää syyllistää koska on aina tehnyt niin, mutta huomaa pian että sinä pärjäät ilman häntä. Ole lempeä itsellesi ja muista että olet voittaja ja takana on vain elettyä elämää!