Tekeekö stressi sinusta raivoajan? Näin opit siitä eroon
Stressi – työstressin kasaantuminen ja työntekijöiden burnoutit, toisin hehkutetaan pientä stressiä ja sen positiivisia vaikutuksia suorituskykyyn ja tuottavuuteen. Jos on kuitenkin jokin asia, jossa voidaan kutakuinkin yksimielisesti todeta stressin olevan huono asia, niin se on pariskuntien vuorovaikutus. Kaikki tietävät sen ja stressi silti vaikuttaa negatiivisesti kommunikaatioon. Miten siis päästä tästä tavasta eroon?
Tunne oma ja kumppanisi stressi
Stressillä on paha tapa saada arkisetkin keskustelut muuttumaan turhaantuneeksi tiuskimiseksi. Täysin huomaamatta ihmiset tuovat työstressinsä mukaan kotiin ja antavat sen sävyttää vuorovaikutusta kotona. Väsyminen ja turhaantuminen ovat tavallisia ilmiöitä, mutta ne täytyy tunnistaa, jotta ne eivät pääse myrkyttämään sinun ja kumppanisi välejä. Kysy itseltäsi, kun huomaat kiihtyväsi tavallista nopeammin tai täysin tyhjänpäiväisistä saati sitten hyvää tarkoittavista asioista, mistä tunteesi kumpuavat, oletko jotenkin suivaantunut kumppanillesi vai puratko häneen vain sinuun kertynyttä stressiä ja pahaa oloa. Omien tunteidesi analysointi on taito, jota oppii vain tekemällä. Kun sen oppii, niin omia tunteita alkaa tunnistamaan jo ennen kuin sanoo ikäviä asioita. Näin vähennät stressiriitelyä. Itsesi lisäksi on tärkeää tuntea kumppanisi stressi. Keskustele hänen kanssaan teidän molempien tavoista suhtautua stressiin. Ilmaiskaa selkeästi tunteenne ja kertokaa toisillenne, miten tahtoisitte toisen tukevan teitä, kun olette stressaantuneita.
Opettele rakentavaa kommunikaatiota
Kaikki kyllä tietävät, ettei toisen syyttely vie tilanteita eteenpäin – ainakaan hyvään suuntaan. Mutta miten tunteita sitten pitäisi ilmaista? On parempi sanoa suoraan, miltä sinusta tuntuu. Tunteesi ovat sinun, mutta toinen joutuu helposti puolustuskannalle, jos syytät häntä näistä tunteista. Niinpä kerro mielummin, mitä tahtoisit toisen tekevän, sen sijaan, että kertoisit, mitä hän tekee väärin.
Toinen yleinen virhe kommunikaatiossa on epätervetullut avautuminen. Vaatii toiselta paljon jaksamista kuunnella valitusta, jossa ei varsinaisesti ole dialogia. Kysy aina toiselta lupa avautua, sillä toisella ei ole aina jaksamista tai aikaa sille ja yhtäkkinen avautuminen voi aiheuttaa turhautumista tai hampaiden kiristelyä. On myös usein parempi keskustella toisen kanssa elämässäsi olevasta ongelmasta ja hakea siihen yhdessä ratkaisua.
Vältä virheitä ja pyydä anteeksi
Helpoin tapa estää tilanteita eskaloitumasta ja varomattomia sanoja tulemasta suusta on olla konfliktitilanteissa rauhallinen ja hallittu. Monesti tämä onnistuukin tilanteen alussa, mutta pikkuhiljaa unohtuu riidan edetessä. Niinpä kun huomaat, ettet enää aivan hallitse sanojasi, niin käy vaikkapa kävelyllä ja palaa vasta, kun mielentilasi on taas rauhallinen ja pystyt suhtautumaan asioihin objektiivisesti. Jos kuitenkin sanot jotain harkitsematonta ja huomaat sen, niin pyydä sitä anteeksi ja kerro toiselle, mitä oikeasti yritit sanoa. Ilkeät asiat, joita ei ole pyydetty anteeksi, voivat jäädä jäytämään toista eikä riitatilannetta silloin saadakaan aivan kokonaan jätettyä taaksenne. Korjaa siis virheesi niin nopeasti kuin suinkin mahdollista niin minimoit pahan mielen kotonasi.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Toisilla on alhainen pettymyksen sietokyky, toiset menee ego edellä ja toisilla traumoja, jotka estää konfliktien ollessa päällä rauhan tieteen ylläpitämisen, vaan alkaa vältellä vaan enemmän muita.
Itse en ainakaan anna ilkeitä pilkallisia sanoja anteeksi, kuin ihan lähimmiltä ja syystä, jos olen itse sanonut myös ensin pahasti. Enkä oleta muidenkaan antavan. Totuuksiahan ne usein on ja kertovat sanojan asenteesta ja arvostuksesta minua kohtaan, vaikka olisikin tyhmempi tai manipuloida. Jos on pokkaa pilkata ja halveksua, tai valehdella päin naamaa, saa mennä.