”Ihan sama onko tyttö vai poika, kunhan on terve!”. Sillä lailla raskaana olevan kuuluu sanoa.

Moni raskaana oleva kuitenkin salaa toivoo tiettyä sukupuolta, mutta toiveen sanominen ääneen on tabu. Kenties pelätään, että siitä seuraa joku rangaistus, jos kehtaa toivoa enempää kuin ylipäätään lasta, tai jopa tervettä lasta. Raskauteen ja lapsen saamiseen liittyy yhä edelleen paljon taikauskoa, ja moni pelkää, että jos raskauttaan ei ”arvosta tarpeeksi”, siitä voi seurata jotain pahaa.

Toiseksi tietyn sukupuolen toivomista pidetään pinnallisena. Ihminenhän sieltä tulee, persoona, eikä sukupuolen edustaja. Ja tottahan se on, että on pinnallista ajatella että pojasta saa peli- tai kalakaverin ja tytön kanssa voi supista salaisuuksia ja shoppailla. Eihän ihmisen kiinnostukset ja luonteenlaatu sukupuolielimistä riipu!

Sukupuolen toivomiseen liitetään myös erikoisia uskomuksia. Jos nainen toivoo tyttöä, ajatellaan että hän haluaa elää unelmiaan lapsen kautta ja pukea tätä hörhelöihin ja viedä balettitunneille. Jos nainen toivoo poikaa, ajatellaan että hänellä on ongelmia oman sukupuolensa ja ehkä jopa seksuaalisuutensa kanssa. Hän saattaa olla jopa naisia vihaava nainen!

Sen sijaan on täysin hyväksyttyä, että mies toivoo poikaa. Ajatellaan, että JOKAINEN mies haluaa pojan, tietysti! Tyttöä toivova mies on jo vähän outo, varmaan valehtelee puolisolleen ja oikeasti haluaisi pojan…

Vanhemmilla ihmisillä, kuten isovanhemmilla tai muilla sukulaisilla saattaa olla pinttyneitä ajatusmalleja siitä, että perheessä ”kuuluu olla poika” tai ”ensimmäisen lapsen täytyy olla poika”. Jotkut voivat myös ajatella, että joka perheessä pitäisi olla sekä poikia että tyttöjä, ja jos näin ei ole, uusia lapsia ”hankitaan” vain siksi että saataisiin puuttuvaa sukupuolta oleva lapsi.

Ei siis ihme, että odottavat vanhemmat eivät välttämättä uskalla sanoa toiveitaan ääneen. He eivät välttämättä uskalla myöntää niitä edes itselleen.


Kuva Irina Murza, ylin kuva Sharon McCutcheon (kuvituskuvia).

Vielä pahempi tabu on se, että vanhempi pettyy lapsen sukupuoleen. Tutkimuksen mukaan neljäsosa vanhemmista on kokenut pettymyksen tunteita lapsensa sukupuolta koskien, mutta tästä aiheesta ei ole hyväksyttävää puhua.

Kuitenkin lapsen sukupuoleen pettyminen voi lisätä riskiä synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olla vanhemmalle suuri suru. Erityisen hankalaksi asian käsittelemisen tekee se, että kyseessä on tabu. Jos vanhempi kertoo surevansa kovasti sitä, että lapsi ei ollut hänen toivomaansa sukupuolta, asiaa helposti vähätellään ja vanhemman tunteita mitätöidään. Häntä pidetään itsekkäänä, kiittämättömänä, pinnallisena ja stereotyyppisesti ajattelevana.

Tästä huolimatta vanhemmalla on täysi oikeus toivoa tiettyä sukupuolta. Hänellä on myös täysi oikeus kokea pettymystä ja surua, jos lapsi onkin eri sukupuolta mitä hän toivoi. Näiden ajatusten tuomitseminen ei auta mitään. Sekä pettyneen vanhemman että hänen läheistensä pitää hyväksyä pettymyksen tunteet. Niihin on täysi oikeus.

Asiassa pääsee eteenpäin kun hyväksyy oman pettymyksensä ja antaa itsensä surra asiaa. Se ei ole itsekästä tai väärin. Odottavan perheen läheisten taas kannattaa ihan aina pidättäytyä sukupuolen kommentoinnista. Se, että sinun mielestäsi kuuluu saada tyttö tai poika ei ole mikään yleinen totuus, älä tyrkytä mielipiteitäsi.

Joissain tapauksissa pettymys on niin suurta, että se vaikeuttaa yhteyden luomista lapseen. Tällöin vanhemman kannattaa hakea keskusteluapua, siitäkin huolimatta että asian sureminen tuntuisi nololta tai väärältä.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 35 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

35 vastausta artikkeliin “Tabu: ”Petyin lapseni sukupuoleen””

  • Tyttö ja poika sanoo:

    Toivoin molemmilla kerroilla tyttöä. Ensimmäisellä kerralla sain. Nyt odotan poikaa ja olen todella pettynyt. Sairastuin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olisin halunnut korvaavan kokemuksen toisen tyttövauvan kanssa. En osaa kuvitella itseäni pojan äitinä.

  • Kaalinpää sanoo:

    ”Sen sijaan on täysin hyväksyttyä, että mies toivoo poikaa. Ajatellaan, että JOKAINEN mies haluaa pojan, tietysti! Tyttöä toivova mies on jo vähän outo, varmaan valehtelee puolisolleen ja oikeasti haluaisi pojan…”

    tämän kyllä kyseenalaistan, tai ainakin suunta on vahvasti muuttumassa. Nimenomaan erityisesti poikaa toivovaa isää katsotaan kieroon.

  • Just saying sanoo:

    Luulen, että tätä asiaa vähättelevillä on itsellään molempia sukupuolia olevia lapsia, tai ei muusta syystä lainkaan kokemusta asiasta. Siksi on helppo syyllistää tai kauhistella pettymystä, joka voi olla kova paikka jollekin toiselle.

  • Pienet voi olla ihmisen murheet sanoo:

    Toivo ja pettymys ei ole sama asia, toivoa saa mutta ei pettyä ellei toive toteudu, ihminen joka pystyy pettymään johonkin niin pieneen asiaan kuin sukupuoli, ei ole itse kokenut elämässä mitään oikeaa pettymystä tai kriisiä tai on vaan kasvanut hyvin itsekkäästi minä minä, mulle, mulle tyylillä. Toivottavasti nämä pettyjät joutuvat elämässä pahoihin kriiseihin, voi sen jälkeen tämän kaltainen pettymys tuntua täysin mahdottomalta.

    • Pettynyt sanoo:

      Minä petyin ja en kuulu kategoriaan ihmisistä, joilla pienet murheet. Kun perheessä erityislapsia (nepsyjä) ja tietyt haasteet voimakkaina toisella sukupuolella, niin lienee luonnollista toivoa, että lapsi olisi sitä toista sukupuolta. Lisäksi: pettymys on tunne. Jos toivoo jotain ja ei saa, niin eikö olisi outoa jos pettymystä ei kokisi? Tunne menee kuitenkin ohi kuten kaikki tunteet ja aikaa myöten löytää uusia näkökulmia.

    • Tindeli sanoo:

      Minä toivoin tyttöä ja sain ensin kaksi poikaa joita rakastan aivan yhtä paljon, kuin molempia tyttöjänikin jotka sain poikien jälkeen >>> Olet selvästikin aivan käsittämättömän emptiakyvytön ihminen, jos toivot toiselle elämmänsä pahoja kriisejä vain siitä syystä, että on tuntenut pettymystä saadessaan selville lapsensa sukupuolen, itse en toivoisi koskaa mitään pahaa KENELLEKÄÄN ihmiselle, en edes sellaiselle josta en syystä tai toisesta pitäisi 🙁

      • Tindeli sanoo:

        Jostain syystä viestini keskeltä jäi pois kohta, jossa kerroin, että kasvoin perheessä jossa oli mm. perheväkivaltaa, alkoholismia ja avioero, mutta nämä eivät sitten ole sinun mielesi nimimerkki ”Pienet voi olla ihmisen murheet” mielestä pettymyksia tai kriisejä, koska olen olen pystynyt tuntemaan pettymystä saadessani tietää poikieni sukupuolet…?

    • Nolla lasta sanoo:

      Ihminen joka kuvittelee, että monia kriisejä ja pettymyksiä läpikäyneet kestävät aina mitä vain eivätkä pienistä pettymyksistä enää piittaa, on väärässä. Päinvastoin, jos vakavia vastoinkäymisiä on ollut ihan liikaa, voi tuntua raskaalta sekin, että edes pienet asiat eivät voi mennä toivomallaan tavalla. Lisäksi monilla on eri paineita liittyen lastensaamiseen, eikä kaikille ole mikään itsestäänselvyys että voi saada useampia lapsia tai sitä ensimmäistäkään. Monille se yhdenkin lapsen aikaansaaminen voi olla pieni ihme, ja ehkä silloin toivottu sukupuoli voi tuntua tärkeämmältä, kuin jos tietää että on hyvät edellytykset saada vielä useitakin sisaruksia.

  • Jep sanoo:

    Miksi ei saisi pettyä? Ihmisen elin aikana tulee isompia ja pienempiä pettymyksiä. Jotta ihminen jaksaa elämässä eteenpäin on olemassa ”salaisia” toiveita monesta eri asiasta eikä lapsi tee siinä poikkeusta. Toinen toivoo poikaa toinen tyttöä, kolmas toivoo tervettä lasta ja neljäs hengissä syntyvää lasta. Jokaisen toive on yhtä tärkeä kyseiselle ihmiselle ja sitä ei ole kenelläkään oikeus arvostella.

  • Nojaa sanoo:

    Kai sitä pettyä saa ja samoin myös toivoa. Kunhan muistaa jo raskautta suunnitellessa ettei siihen sukupuoleen voi oikein vaikuttaa. Jos ei voi kuvitella itseään tytön äitinä, voi olla aiheellista pohtia onko valmis myös siihen tyttöön.
    Lisäksi voi myös käydä niin, että saakin ulkoisilta merkeiltään tytön, joka sisimmässään on poika.

  • Katri77 sanoo:

    Minun ymmärrykseni on täysin heidän puolellansa jotka haluavat myös tytön. -On ihanaa ja viihdyttävää kun talossa on sekä tyttömäisiä tyttöjä sekä poikamainen poika. Eilen naistenpäivänä kun mieheni hemmotteli minua vaatteilla niin 7 vuotias tyttäreni kiljahti”EPÄÄ! Minä tahdon meikkejä. ” Naurettiin miehen kanssa että hänen pitää ymmärtää että talossa on 3 naista. Isoveli taas on oikea rakentaja ja remuaja ollut aina, jututkin on poikamaisia. Ei mitään meikkejä tai barbileikkejä. Huomaan myös vaateostoksilla eron mitä tyttöni tai poikani valitsee. Toinen tyttöni ei tosin ole sellainen supernaisellinen keikuttelija kuin pikkusiskonsa. Tytötkin on erilaisia.

  • Moromiu sanoo:

    Kiitos paljon artikkelista! Olen hyvin kiitollinen kun otitte puheeksi erittäin kipeän aiheen. Itse olen tämän läpi käynyt 2 kertaa. Aina tyttöä toivonut suuresti ja 2 poikaa tullut, monemmista syvä masennus ja toisessa niin paha jo viikolla 18 (kun kuulin sukupuolen), että päädyin lääkärien ym kanssa siihen tulokseen, että pakko abortoida. Ja niin tehtiin. Olen käynyt läpi helvetin, ja pahinta on kun asiasta ei voi mitään puhua. Kauhea syyllisyys ja kaikki vain tuomitsee lisää. Näkyi jo kommenteissa facen puolella, kukaan ei edes yritä ymmärtää. Ei voi kommentoida sinne mitään ettei tule taas postissa uhkauskirjeitä kun olen niin paha ihminen ja huono äiti kun en rakasta lapsiani. Ekan kanssa meni 10v kunnes sain häneen edes jonkun rakkauden yhteyden. Muuten vain hoidin niin kuin robotti, ilman tunnetta, eikä kukaan mitään huomannut kuinka masentunut olin. Kävin kyllä pitkissä terapioissa, erilaisissa. Ja selvisin lopulta. Mutta pitkä se matka oli.
    Kiitos vielä kun otitte todellisen kipeän aiheen puheeksi. Teki hyvää lukea sitä, vihdoin edes pieni olo vertaistuesta. ❤️

    • Nimetön sanoo:

      Kertoo vain siitä että olet elänyt elämän ilman murheita ja saanut kaiken mitä haluat, luonto päätti kohdallasi toisin ja pakotti sinut aikuistumaan ja näkemään maailma muustakin näkökulmista, tuskin kuitenkaan teit väärin abortin suhteen, ei olisi ollut kenenkään kohdalla reilua elää niin kuin kuvailit ekan kohdalla, siinäkin kohtaa sijoitus olisi ollut paikallaan, ja kaikki ihmiset vaan ei pysty rakastamaan ehdoitta

    • Anneli sanoo:

      Olet käynyt läpi todella raskaita asioita, törkeää että jotkut kehtaavat vielä ulkopuolelta valintojasi ja tunteitasi arvostella. Masennus on sairaus, puhkeaa se sitten missä tilanteessa hyvänsä, eikä siitä pidä koskaan missään tilanteessa ketään masentunutta syyllistää. Se, että syvä masennus puhkeaa, kun saa tietää tulevan lapsensa sukupuolen, ei taatusti ole kenenkään itsekäs valinta tai johdu ajatuksista, joita voisi vain päättää olla ajattelematta. Se että jotkut luulevat että kokemuksesi kertoo, että et ole kokenut mitään oikeasti raskasta elämässäsi, kertoo etteivät tällaisen kommentoijat ymmärrä psykologiasta hölkäsen pöläystä

    • Kaalinpää sanoo:

      Mistä olet löytänyt lääkärin, joka tuollaisesta syystä noin myöhäisen abortin myönsi? Kuulostaa aika vastuuttomalta.

  • sanoo:

    Ymmärrän hyvin. Jos on jo 4 poikaa ja viides myös poika, saattaa äitiä harmittaa ettei saa tyttöä. Molemmissa sukupuolissa on puolensa ja itse olen kiitollinen että olen saanut molempia

  • Juttis sanoo:

    Ei tää pettyminen mikään uusi juttu ole. Itse olen syntynyt 80-luvulla ja olin pettymys vanhemmilleni. He olivat varmoja, että olen poika. Ei siinä, miusta saa olla toki pettynyt, tunne se on siinä, missä muutkin, ja käsitellä se sitten, mutta ei sitä nyt ehkä kannata sille lapselle ainakaan sanoa… Odotan itse kaksosia ja kun isäni kuuli, että tyttöjä meille lupailtiin, niin tokasi vain, että on pojat tiukassa. Yksi tyttö on ennestään. Kyllä v*tutti. Itselleni on se ja sama, mitä nää on, kunhan saisin nämä rakkaat hengissä kotiin.

  • Maijasta tulikin Matti sanoo:

    Toivoin tyttöä, sain pojan. Surin ja itkin asiaa aikani. Syyllisyys oli järkyttävä, koska vauvahan oli terve. Tiesin jos vauva ei olisi ollut terve sukupuoli olisi ollut yksi ja sama. Alkuun olisin raskaana muuttanut lapsen sukupuolen heti jos olisin voinut, myöhemmin enää en tienyt tahtoisinko muuttaa ja lopulta en tahtonut enää edes tyttöä. Rakastan poikaani äärettömän paljon vaikkei hän ollutkaan tyttö. En enää edes toivo tyttöä, tyttö olisi ihana mutta toinen poika olisi yhtä ihana. Onneksi sain surra rauhassa ilman muiden syyllistämistä. Oma syyllisyys oli kaikista pahin.

    • Siiri sanoo:

      Kaikkein eniten haittaahan lapselle on juuri siitä, jos vanhempi kokee pettymystä, eikä saa asiaa mitenkään käsitellä ja surra sen tabu-aseman vuoksi. Silloin lapsen äiti/isä joutuu sisällään hautomaan ja piilottelemaan surua, pettymystä, häpeää ja syyllisyyttä tunteesta ja pelkoa sen paljastumisesta. Lapsi kyllä vaistoaa, tunteeko häntä hoitava vanhempi häntä kohtaan rakkautta vai edellä mainittuja tunteita, mutta vaikeat pettymyksen ja surun tunteet menevät sitä varmemmin ja nopeammin ohi ja tekevät tilaa kiintymykselle ja rakkaudelle, mitä avoimemmin vanhempi saa tunteensa tuntea ja käsitellä muiden aikuisten seurassa tulematta tuomituksi. Häpeää ja syyllisyyttä taas ei välttämättä edes syntyisi, jos muut aikuiset ymmärtäisivät käyttäytyä asiallisesti.

  • Yhtä rakkaita sanoo:

    Mieheni suvussa oli vain poikia ja loivatvpainetta, että poika pitäis tulla. Ensimmäiseni olikin poika. Huokasin helpotuksedta, että nyt ei tarvitsevtuosta aiheesta kuunnella puintia enää. Toinen oli tyttö joka ärsytti mieheni suskoa, jolla ei ollut tyttöä. Raskauden loppuun asti ennustettiin poikaa. Typeriä paineita luotiin. Itse ajattelin, että olisi terve lapsi.

  • Jeks sanoo:

    Oma lapsi, mitä väliä onko tyttö vai poika?!
    EI lapsi ole tuote, joka valitaan ja jolle annetaan tietyt kriteerit.
    On pahasti vialla vanhemman nupissa, jos ei kykene rakastamaan ehdoitta sitä lasta, joka on syntynyt.
    Tietenkin saa toivoa, mutta jos toive ei toteudu ja siksi pettyy, on jotain pahasti mielessä.

  • Puusilmä sanoo:

    Kyllä, on pinnallista ja itsekästä toivoa sukupuolta kun osa toivoo edes sitä lasta! Ne jotka tulevat raskaaksi suurinpiirtein istuttuaan miehen sylissä eivät voi ymmärtää sitä mitä on lapsettomuus tai kun lapsitoiveet eivät mene niinkuin haluaisi. Tai sitä mitä on odottaa lasta joka kuolee kohtuun viime metreillä vaikka on terve. Kyllä siinä menee melko pieneksi ja itsekkääksi se ajatus sillä jollakin joka voi olla omassa onnellisuuskuplassaan ja tuntea pettymystä ja jopa masentua siitä että tulikin toista sukupuolta! Ette osaa nauttia siitä että teillä on siinä oma lapsi! Hävetkää ja kasvakaa aikuiseksi!

    • Kuolemalle menettänyt sanoo:

      Minun tyttäreni kuoli synnyttyään. Sain pojan, jota rakastan. Silti toivoin vielä tyttöä. Onneksi sain.

      En häpeä yhtään.

    • Tuleva äiti sanoo:

      Jos et osaa asettua toisen ihmisen rooliin niin älä kuvittelekkaan, että sun rooliin sitten myöskään kukaan haluaisi asettua.

      Se, että jollekkin toiselle ihmiselle siunaantuu lapsi ennemmin kuin sinulle ei ole sinulta pois. Mieti vähän omaa kommenttiasi, häpeäisin olla sinä.

    • Hertta sanoo:

      Tässä tämä tuli. Omia toiveita ja haaveitako ei saisi muka olla, jotta se joka ei saa lasta ei pahoittaisi mieltään?Eihän se sinulta pois ole.
      Siitäkö pitäisi tuntea syyllisyyttä? Kyllä sitten saisi olla koko maailman syyllisyydet niskassaan. Tottakai saa toivoa jompaa kumpaa. Silti ne on äärimmäisen rakkaita.
      Jos olet katkera ja vihainen toisille, menisitkö ammattiauttajan pakeille.

    • Kokemusta on sanoo:

      Yhtälailla lapsettomuutta kokeneet parit, jotka ovat viimein raskautuneet voi toivoa tiettyä sukupuolta. Yrittäessä tietenkin ajattelee, että ”ihan sama kumpi tulisi, kunhan tulisi edes” ja olisi sillä hetkellä kiitollinen edes positiivisesta testituloksesta. Tää aihe on ihan tabu ja juuri sinun kaltaisten ihmisten vuoksi tästä ei edes puhuta. Raskaana oleva ei saa toivoa muuta kuin, että olisi terve. Itse lapsettomuutta kokeneena ajattelin, että kunhan edes tulisi. Viimein kun testiin piirtyi kaksi viivaa, niin kyllä toivoin tyttöä. Voin myöntää, että poikalupaus olisi tuonut pettymyksen. Se ei silti tarkoita sitä, etten asiaa olisi käsitellyt ja rakastanut ehdoitta ja eniten maailmassa myös sitä poikaa.

    • jkjkj sanoo:

      Viiden keskenmenon ja kahden vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen raskauteni vihdoin jatkui onnellisesti yli ensimmäisen raskauskolmanneksen. Toivoin tyttöä ja petyin, kun rakenneultrassa veikattiin poikaa. Näin taustasta huolimatta. Pettymys hälveni aikanaan ja syntyi maailman ihanin poika.

    • Niih! sanoo:

      Höpsis. Itselläkin vuosia lapsettumuutta takana, useita raskauksia eikä eläviä lapsia. Ja arvaa mitä? Toivon tyttöä! Tottakai ensi kädessä toivoo elävää, tervettä lasta, mutta ei se tarkoita ettei saisi olla ajtuksia myös sukupuolesta. Tai että muilla ei saisi olla.

  • Tyttökvartetin YLPEÄ äiti sanoo:

    Itselläni on 4 tyttöä ja olinkin tyttöjä salaa toivonut. Onneksi lasten isällä ei ollut asennetta ”pakko saada poika” mutta kyllä vanhemmat ihmiset on kommentoineet tyttölaumaani. Ihan kuin tytöt olisivat huonompia joka perheessä pitäisi olla poika. Monet säälivät lasten isää kun huono äiti synnytti vain tyttöjä..

  • child-free jade sanoo:

    Itse en lapsia aio hankkia ollenkaan, mutta jos näin olisikin niin haluaisin pojan ihan siksi että tytön/naisen elämä tuntuu niin paljon vaarallisemmalta tässä maailmassa seksuaalirikosten ym. väkivallan takia. Jotenkin uskoisin että pojan vanhempana mielenrauha olisi parempi. mutta en tiedä, näin omat ajatukset!

  • Pojan äiti sanoo:

    Toivoin poikaa ja sain pojan. En tunne minkäänlaista syyllisyyttä. Meidän suvun naisilla on riski tiettyyn sairauteen enkä toivo sitä kenellekään. Lisäksi itse raiskauksen kokeneena pelkäisin, että joku kajoaa tyttäreeni, en tiedä miten olisin kestänyt sen. Toki tätä pelkään pojankin kohdalla, mutta siinä riski on sentään pienempi.

    Jo raskaana ollessa tunsin erittäin vahvasti, että poika on tulossa. Loin tahtomattanikin suhdetta lapseen sukupuolen perusteella, esim. kaikissa unissani lapsi oli poika. Enhän minä voi valita, millaisia unia näen. Ihmiset eivät näytä käsittävän eivätkä varsinkaan hyväksyvän, että jos lapsi olisikin tullut tyttö, siihen ajatukseen olisi pitänyt totuttautua uudelleen, koska olin tahattomasti jo valmistautunut pojan äidiksi.

  • Tyttöjä sanoo:

    Meillä on kaksi tyttöä. Sekä minä, että mieheni toivoimme kummallakin kerralla tyttöä ja onneksemme heidät saimme. Miehelläni on monta siskoa, joten on tottunut naisseuraan. Toisen syntyessä voivoteltiin monesta suunnasta, että voi voi kyllä teidän pitää tehdä vielä kolmas, että saatte pojan. Ja voi sitä silmien pyörittelyä kun vastaan: Ei pidä, perheemme on hyvä näin, me toivoimme tyttöjä.

  • Totta sanoo:

    Äitini halusi pojan ja pettyi pahasti, kun perheeseen tuli toinen tyttö. Siitä seurasi henkistä ja fyysistä väkivaltaa, jonka jälkiä kannan mukanani vielä vuosikymmenten jälkeen.

    • Nimim. sanoo:

      Todella surullinen tausta sinulla. 🙁

      Tämä asia on valitettavasti edelleen tabu ja siksi kohtalosi voi toistua. Jos sukupuolen toivominen ja sukupuoleen pettyminen olisi hyväksyttävää, ihmiset voisivat puhua asiasta ja saada apua ja tukea tunteisiinsa ja niiden käsittelyyn. Tällä vältettäisiin nämä surulliset tapaukset, joissa perheissä on voitu todella huonosti tämän takia.