”Ihan sama onko tyttö vai poika, kunhan on terve!”. Sillä lailla raskaana olevan kuuluu sanoa.

Moni raskaana oleva kuitenkin salaa toivoo tiettyä sukupuolta, mutta toiveen sanominen ääneen on tabu. Kenties pelätään, että siitä seuraa joku rangaistus, jos kehtaa toivoa enempää kuin ylipäätään lasta, tai jopa tervettä lasta. Raskauteen ja lapsen saamiseen liittyy yhä edelleen paljon taikauskoa, ja moni pelkää, että jos raskauttaan ei ”arvosta tarpeeksi”, siitä voi seurata jotain pahaa.

Toiseksi tietyn sukupuolen toivomista pidetään pinnallisena. Ihminenhän sieltä tulee, persoona, eikä sukupuolen edustaja. Ja tottahan se on, että on pinnallista ajatella että pojasta saa peli- tai kalakaverin ja tytön kanssa voi supista salaisuuksia ja shoppailla. Eihän ihmisen kiinnostukset ja luonteenlaatu sukupuolielimistä riipu!

Sukupuolen toivomiseen liitetään myös erikoisia uskomuksia. Jos nainen toivoo tyttöä, ajatellaan että hän haluaa elää unelmiaan lapsen kautta ja pukea tätä hörhelöihin ja viedä balettitunneille. Jos nainen toivoo poikaa, ajatellaan että hänellä on ongelmia oman sukupuolensa ja ehkä jopa seksuaalisuutensa kanssa. Hän saattaa olla jopa naisia vihaava nainen!

Sen sijaan on täysin hyväksyttyä, että mies toivoo poikaa. Ajatellaan, että JOKAINEN mies haluaa pojan, tietysti! Tyttöä toivova mies on jo vähän outo, varmaan valehtelee puolisolleen ja oikeasti haluaisi pojan…

Vanhemmilla ihmisillä, kuten isovanhemmilla tai muilla sukulaisilla saattaa olla pinttyneitä ajatusmalleja siitä, että perheessä ”kuuluu olla poika” tai ”ensimmäisen lapsen täytyy olla poika”. Jotkut voivat myös ajatella, että joka perheessä pitäisi olla sekä poikia että tyttöjä, ja jos näin ei ole, uusia lapsia ”hankitaan” vain siksi että saataisiin puuttuvaa sukupuolta oleva lapsi.

Ei siis ihme, että odottavat vanhemmat eivät välttämättä uskalla sanoa toiveitaan ääneen. He eivät välttämättä uskalla myöntää niitä edes itselleen.


Kuva Irina Murza, ylin kuva Sharon McCutcheon (kuvituskuvia).

Vielä pahempi tabu on se, että vanhempi pettyy lapsen sukupuoleen. Tutkimuksen mukaan neljäsosa vanhemmista on kokenut pettymyksen tunteita lapsensa sukupuolta koskien, mutta tästä aiheesta ei ole hyväksyttävää puhua.

Kuitenkin lapsen sukupuoleen pettyminen voi lisätä riskiä synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olla vanhemmalle suuri suru. Erityisen hankalaksi asian käsittelemisen tekee se, että kyseessä on tabu. Jos vanhempi kertoo surevansa kovasti sitä, että lapsi ei ollut hänen toivomaansa sukupuolta, asiaa helposti vähätellään ja vanhemman tunteita mitätöidään. Häntä pidetään itsekkäänä, kiittämättömänä, pinnallisena ja stereotyyppisesti ajattelevana.

Tästä huolimatta vanhemmalla on täysi oikeus toivoa tiettyä sukupuolta. Hänellä on myös täysi oikeus kokea pettymystä ja surua, jos lapsi onkin eri sukupuolta mitä hän toivoi. Näiden ajatusten tuomitseminen ei auta mitään. Sekä pettyneen vanhemman että hänen läheistensä pitää hyväksyä pettymyksen tunteet. Niihin on täysi oikeus.

Asiassa pääsee eteenpäin kun hyväksyy oman pettymyksensä ja antaa itsensä surra asiaa. Se ei ole itsekästä tai väärin. Odottavan perheen läheisten taas kannattaa ihan aina pidättäytyä sukupuolen kommentoinnista. Se, että sinun mielestäsi kuuluu saada tyttö tai poika ei ole mikään yleinen totuus, älä tyrkytä mielipiteitäsi.

Joissain tapauksissa pettymys on niin suurta, että se vaikeuttaa yhteyden luomista lapseen. Tällöin vanhemman kannattaa hakea keskusteluapua, siitäkin huolimatta että asian sureminen tuntuisi nololta tai väärältä.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

7 vastausta artikkeliin “Tabu: ”Petyin lapseni sukupuoleen””

  • Puusilmä sanoo:

    Kyllä, on pinnallista ja itsekästä toivoa sukupuolta kun osa toivoo edes sitä lasta! Ne jotka tulevat raskaaksi suurinpiirtein istuttuaan miehen sylissä eivät voi ymmärtää sitä mitä on lapsettomuus tai kun lapsitoiveet eivät mene niinkuin haluaisi. Tai sitä mitä on odottaa lasta joka kuolee kohtuun viime metreillä vaikka on terve. Kyllä siinä menee melko pieneksi ja itsekkääksi se ajatus sillä jollakin joka voi olla omassa onnellisuuskuplassaan ja tuntea pettymystä ja jopa masentua siitä että tulikin toista sukupuolta! Ette osaa nauttia siitä että teillä on siinä oma lapsi! Hävetkää ja kasvakaa aikuiseksi!

    • Kuolemalle menettänyt sanoo:

      Minun tyttäreni kuoli synnyttyään. Sain pojan, jota rakastan. Silti toivoin vielä tyttöä. Onneksi sain.

      En häpeä yhtään.

  • Tyttökvartetin YLPEÄ äiti sanoo:

    Itselläni on 4 tyttöä ja olinkin tyttöjä salaa toivonut. Onneksi lasten isällä ei ollut asennetta ”pakko saada poika” mutta kyllä vanhemmat ihmiset on kommentoineet tyttölaumaani. Ihan kuin tytöt olisivat huonompia joka perheessä pitäisi olla poika. Monet säälivät lasten isää kun huono äiti synnytti vain tyttöjä..

  • child-free jade sanoo:

    Itse en lapsia aio hankkia ollenkaan, mutta jos näin olisikin niin haluaisin pojan ihan siksi että tytön/naisen elämä tuntuu niin paljon vaarallisemmalta tässä maailmassa seksuaalirikosten ym. väkivallan takia. Jotenkin uskoisin että pojan vanhempana mielenrauha olisi parempi. mutta en tiedä, näin omat ajatukset!

  • Pojan äiti sanoo:

    Toivoin poikaa ja sain pojan. En tunne minkäänlaista syyllisyyttä. Meidän suvun naisilla on riski tiettyyn sairauteen enkä toivo sitä kenellekään. Lisäksi itse raiskauksen kokeneena pelkäisin, että joku kajoaa tyttäreeni, en tiedä miten olisin kestänyt sen. Toki tätä pelkään pojankin kohdalla, mutta siinä riski on sentään pienempi.

    Jo raskaana ollessa tunsin erittäin vahvasti, että poika on tulossa. Loin tahtomattanikin suhdetta lapseen sukupuolen perusteella, esim. kaikissa unissani lapsi oli poika. Enhän minä voi valita, millaisia unia näen. Ihmiset eivät näytä käsittävän eivätkä varsinkaan hyväksyvän, että jos lapsi olisikin tullut tyttö, siihen ajatukseen olisi pitänyt totuttautua uudelleen, koska olin tahattomasti jo valmistautunut pojan äidiksi.

  • Tyttöjä sanoo:

    Meillä on kaksi tyttöä. Sekä minä, että mieheni toivoimme kummallakin kerralla tyttöä ja onneksemme heidät saimme. Miehelläni on monta siskoa, joten on tottunut naisseuraan. Toisen syntyessä voivoteltiin monesta suunnasta, että voi voi kyllä teidän pitää tehdä vielä kolmas, että saatte pojan. Ja voi sitä silmien pyörittelyä kun vastaan: Ei pidä, perheemme on hyvä näin, me toivoimme tyttöjä.

  • Totta sanoo:

    Äitini halusi pojan ja pettyi pahasti, kun perheeseen tuli toinen tyttö. Siitä seurasi henkistä ja fyysistä väkivaltaa, jonka jälkiä kannan mukanani vielä vuosikymmenten jälkeen.