Muut ihmiset. Ilman niitä ei oikein pärjää, mutta eipä niitä oikein kestäkään! Rasittavinta porukkaa ovat ne, joiden seuraa ei itse ole päässyt valitsemaan, mutta joita on pakko katsella. Kuten työkaverit.

Työpaikalla vietetään paljon aikaa, joten siellä vähän pienemmätkin asiat saattavat alkaa ärsyttämään melko lailla. Ja kun työpaikoilla usein on erilaisia tehtäviä, niihin hakeutuu ihan erilaisia ihmisiä kuin itse on, ja soppa on valmis.

Ärsyttäviä työkavereita on pääasiassa kolmea eri tyyppiä:

Se, joka aina välttelee työntekoa ja jättää muut pulaan.

Jokainen tuntee lusmun. Lusmu menee aina sieltä missä aita on matalin, jos ylipäätään tulee töihin. Häntä ei vain nappaa ja pomot riistää. Tämä asenne pysyy silloinkin kun lusmu on itse pomo, silloin huonon tuloksen syynä on laiskat työntekijät!

”Olin pätkähommissa ihan asiallisessa virastossa. Aluksi kaikki näytti normaalilta. Pian huomasin, että asiat eivät oikein edenneet. Esimieheni oli hyvin harvakseltaan paikalla eikä vastannut sähköposteihini. Hän tuli aamuisin töihin 10-11 aikaan ja katosi taas. Kun kävin puhumassa töistäni, hän ei näyttänyt edes tietävän kuka olen. Palavereissa hän oli poissaoleva eikä asiamme kiinnostaneet. Sitten hän lähtikin jo lomille. Ihan kaikki hommat yksinkertaisesti seisoivat sen aikaa.”

Se, joka tekee intopinkeänä turhmimmatkin hommat ja syyllistää muita joko tarkoituksella tai tahattomasti.

Toisille työ on koko elämä, ja hommia paiskitaan varhaisaamusta alkuiltaan. Intoilija valittaa kiirettä ja haalii silti lisää hommia. Hän veuhkaa turhista yksityskohdista ja hioo niitä loputtomiin. Hän juoksee ruokalasta takaisin pöydän ääreen, ettei lounastauko vaan veny 15 sekuntia yliajalle. Normipäivää tekevät ja hiukan rennommin ottavat tuntevat niskassaan intoilijan syyllistävän katseen: ilman minua ei tämä pulju pyörisi!

”Olin opiskeluaikana tekemässä tallennusta. Istuin samassa huoneessa työkaverin kanssa, joka tuli paikalle ennen seitsemää ja jäi jatkamaan kun minä lähdin kahdeksan tunnin jälkeen kotiin. Hän ei pitänyt lounastaukoja, söi vain rasiasta kaksi keksiä. Hänen asenteensa stressasi ja syyllisti minua. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään vakava työ, jolle kannattaisi uhrata niin paljon.”

Se, jolla on uskomattoman riepovia tapoja.

Hermoille käyvä hyypiö voi olla vaikka minkälainen. Purkanmässyttäjä, hyräilijä, päsmäri tai peseytymisen vastainen. Kenties hän on keskeyttäjä, kenties hän on se, joka syö muiden eväät, tai ehkä hän on se joka lakkaa kynsiään toimistossa. Hyypiö on harvoin hyypiö silkkaa ilkeyttään, ja monesti hänen tapansa käyvätkin hermoille vain siksi, että niitä joutuu sietämään päivittäin.

Hyypiö on ikävistä tyypeistä kuitenkin paras: hänelle voi sentään sanoa, että älä syö mun eväitä ja voisitko olla laulamatta ääneen, minulla kun on huono keskittymiskyky.

”Kauheimpia ovat ne tyypit, joilla on jokin maneeri. Eräs työkaveri toisti joka keskustelussa juujuu, juujuu, juujuu. Voi että se alkoi rassata pidemmän päälle! Juujuut kaikuivat niin palavereissa, puheluissa kuin kahdenkeskenkin jutellessa. Lopulta en halunnut mennä kahvihuoneeseen jos sieltä kuului työkaverin juujuu, juujuu. Oma vikani, juujuu, mutta rasitti silti!”

P.S. Tällaista on, kun äiti on ihan oikeissa töissä

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.