Puhutaanko äitiyden henkisestä puolesta tarpeeksi? Mitä tapahtuu, kun tulee äidiksi – ensimmäistä kertaa, toista kertaa, kolmatta..?

Mitäs jos kaikki ei olekaan pelkkää onnea ja auvoa, vaikka ”pitäisi” olla? Auttaako kukaan, jos kyseessä ei ole masennus, vauva on helppo ja toinen vanhempi hoitaa osansa? Jos kyseessä on ”pelkkä” identiteettikriisi ja itsensä etsiminen uudessa elämäntilanteessa?

Ymmärtääkö kukaan kriiseilevää äitiä, jolla on kuitenkin ns. kaikki hyvin?

Näitä kysymyksiä ja tunteita pyörittelee tämä äiti, joka hukkasi itsensä saatuaan vauvan:

”Miksi kukaan ei varoittanut miten lapsen saannin jälkeen pitää luoda itsensä KOKONAAN uudelleen?

Tiesin että muutos tulee, mutta en osannut varautua näin massiiviseen kriisiin.

Et enään ole vain sinä vaan olet ensisijaisesti ÄITI. Mitä se tarkoittaa? Ja kun sen tajuaminen tuottaa vaikeutta, tulee epäonnistunut huonoäitiolo.

Samaan aikaan maailman ihanin asia on tapahtunut. Oma odotettu lapsi, ja samaan aikaan alkaa järkyttävä identiteetin etsintä alkaa…

Lapsi on kuin unelma nukkuu syö ja voi muutenkin hyvin eli ei pitäisi olla ongelmaa, mutta kun en ole vielä löytänyt itseään uudelleen. Epäonnistumisen tunne valtaa sydämen.


Kuva Peter Oslanec, ylin kuva Yoann Boyer.

Harva haluaa kuunnella jos on vaikeaa, kun lapsi sekä mies (lapsen isä, joka on löytänyt isyyden ja itsensä säilyttänyt) ovat helppoja ja ”hyviä”. Kun yrittää tuoda esille omaa väsymystä, vaikeuksiaan löytää itseään uudelleen, saa ihmisiltä suorastaan ilkeitä mulkaisuja. Usein siihen tulee kommentti päälle, että onneksi teillä on noin helppo lapsi ja hyvä mies (eli ei voi olla mitään ongelmia). Ihan kuin se tarkoittaisi sitä että äidillä ei voi olla ongelmaa???

Miksi usein oletetaan että asia menee niin helppo lapsi=helppo vanhemmuus?

Olisi ihanaa jos vaan annettaisiin kaikkien kertoa missä mennään, ja ennen kaikkea kuunneltaisiin miten voidaan ja jaksetaan. Annettaisiin kaikkien kokea omat vaikeudet, ilot ja surut. Ilman syyllistämistä tai vertailua.

Ja muuten kyllä minä lopulta löysin itseni. Se vei vuoden verran ja vaati imetyksen sekä täydellisyyden tavoittelun lopettamisen.

Outoa oli että äitiys ei ollut koskaan kadoksissa…vaan minä olin.”

Nimim. Huhuu kuka mä oon…

Kuulostaako tämä kokemus sinusta tutulta? Olitko sinäkin hukassa äitiytesi tai itsesi, tai molempien kanssa saatuasi lapsen? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Sain vauvan mutta hukkasin itseni…”

  • Pelkoinen sanoo:

    Itse olen 6kk ikäisen lapsen äiti. Lapsi on ollut helppo, mutta oma muutokseni ei. Koen kadonneeni lähes kokonaan: nyt olen vain äiti, siivooja tai ruuanlaittaja. Mies tietää minun olevan väsynyt ja tympääntynyt pelkistä kotitöistä, muttei jotenkin tiedosta sen vaikutusta arkeen. Olen sanonut, että vaikka raskaus meni todella hyvin, oli synnytys niin pitkä ja kivulias, että vielä puolen vuoden jälkeen tuntuu kuin pienimmästäkin kivusta koko lantioni olisi tulessa. Siinä asiassa tunnen itseni epäonnistuneeksi. Oman itseni löytäminen uudelleen vaatisi ehkä eniten kropan takaisin saamista, mutta tällä hetkellä aikaa ei siihen juuri ole. Pelottaa, että perhe tottuu tähän, työhönpaluuni jälkeen vastuu kodista säilyy minulla edelleen ja vuosien saatossa katkeroidun ja jossain vaiheessa kun lapsi on tarpeeksi vanha, vain nostan kytkintä ajatellen, että ”nyt on mun vuoro”. En haluaisi näin käyvän ja koen, että suurin tähän vaikuttava asia on mieheni osallistuminen & asenne perheeseen ja kotiin.

  • Sanna sanoo:

    Äidiksi tuleminen on elämän suurin muutos ja se ottaa aikansa, ehkä joskus voi jopa käydä niin että ns. helpon vauvan kanssa ehtii muutosta myös enemmän pohtimaan. Se, koska tuntee itsensä äidiksi ei kerro siitä onko hyvä vai huono äiti. Tsemppiä kirjoittajalle❤