Kuka hoitaa lasten juhlien järjestelyn?

Entä ketä pidetään jopa laiskana, jos kämppä on kaaoksessa ja kaikki tarjoilut suoraan kaupan hyllystä?

Ettei vaan ”äiti” olisi vastaus molempiin kysymyksiin. Parhaitenhan tällaiset juhlajärjestelyt hoitaa äiti, joka on muutenkin kotona! Sama se vaikka nainen olisi töissä siellä kotona, kyllä siinä sivussa ehtii kaiken muun.

Tällaista tilannetta kuvailee tämä äiti:

”JUHLAT, ihanaa…. On jälleen aika pitää yhden lapsen synttärikemut.

Ei siinä mitään, juhlia on ihana pitää. Mutta onko se yhden naisen repivä ponnistus taas kerran? Naisen, äidin, joka on yrittäjä kotoa käsin. Naisen, jonka oletetaan pitävän kaiken kotona kohdillaan. Hei, sähän oot kotona, sulla on aikaa!

Kas äiti hoitaa lasten viennit kouluun aamuisin, ensin kello 8 ja sitten kello 9. Joskus pääsee jopa yhdellä keikalla. Ai niin, sitä ennen äiti on ulkoiluttanut koiran ja ruokkinut kissat.

Kun talo on saatu tyhjäksi muista, alkaa äidin työ yrittäjänä. Luova pitää olla, vaikka ajatus katkeaa vähän väliä. Tyhjää astianpesukone, pese pyykkiä, viikkaan pyykkiä, käytä koira ulkona. Mieti illan ruoka. Hyppää asioilla, hae lapsia koulusta parhaimmillaan kolmen tunnin välein. Kyllä sä ehdit, sähän oot kotona.


Kuva Shutterstock.

Ai niin ne juhlat. Kaksi viikkoa etukäteen on sankari kertonut joka ilta, mitä tarjotaan, mitä ohjelmaa järjestetään. Tee listaa, muista kaikki ja juokse kaupassa hankinnoilla. Pari päivää juhliin ja koti edelleen kuin pommin jäljiltä. Aurinko paistaa mukavasti ja kertoo, että ikkunat on syytä peittää juhlien ajaksi, samoin pitää hinkata kaikki ovet puhtaiksi mustista sormenjäljistä. Keittiön kaapistot paistattelevat pölyn ja rasvaisten jälkien alla.

Aikataulutus valmisteluihin on tiukka, mitä tarjottavaa tehdään edellisenä iltana, mitä juhlapäivän aamuna. Kas, piha ja sisäänkäynnit täys rojua ja lumen alta paljastunutta roskaa! Ei muuta kuin ulkovaatteet niskaan ja hommiin.

Sitten ne yrittäjän hommat. Sesonki kuumimmillaan ja yöt kuluu upeasti uutta luoden. Mutta mähän ehdin, kun olen kotona.

Koittaa juhlapäivä. Äiti viimetöikseen ehtii itse suihkuun, ja mahdollisesti vastaanottaa ensimmäiset vieraat pyyhe päällä.

Vieraat asettuvat istuskelemaan ja perheen isäntä leppoisasti jutustelee kun äiti pörrää hyrränä keittiössä. Kaikki on lopultakin valmista ja kahvikutsua odotellessa isäntäkin osallistuu juhlien järjestämiseen: Kulta, voinks mä tehdä jotain?”

Nimim. Miks mun pitää aina jaksaa

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

10 vastausta artikkeliin “Sähän olet muutenkin kotona, sä voit hoitaa!”

  • Nimetön sanoo:

    Melkein kuin minun elämästäni, paitsi että en tykkää järjestää juhlia, en minkäänlaisia. Silti on pitänyt järjestää lapsille kaverisynttäreitä siihen saakka, kun helpotuksekseni yksi kerrallaan ilmoittivat, että ovat liian vanhoja moiseen. Sen jälkeen on juhlittu ihan perhepiirissä.

  • Apua saa kun pyytää sanoo:

    En kestä näitä marttyyrimammoja.

  • Nimetön sanoo:

    Erittäin tuttua, kolme kertaa kesässä lasten synttärit. Suurin osa vieraista oli miehen sukulaisia, ja heti aamusta alkoi viinin litkiminen. Minä mietin kaiken, leivoin kakut, ostin lahjat, ostin ruuat, kutsuin vieraat, siivosin kodin, puin lapset, katoin pöydät, hoidin kaiken ohjelman. Mies ainoastaan kommentoi, onko meillä nyt sitä tätä ja tuota tarpeeksi, osallistumatta mitenkään kustannuksiin.
    Hyi että ahdistaa jo tämä kirjoittaminen kun, miten kamalassa tilassa elämä silloin olikaan. Elimistössä oli jatkuva hälyytystila, oli kuin olisin veitsenterällä ollut kokoajan……kävin muuten kokoajan myös töissä 8h/ PV ja mies oli kotona.

  • Feel you sanoo:

    Näinhän se menee…
    Elämäntyötäni teen perhepäivähoitajana. Eli kotona myös töissä.
    Silloin kun omat lapset olivat pieniä, ei juuri vapaata ja työaikaa erottanut… Toki sunnuntaina saattoi puuhailla aamutakissa pidempään.. Arkena piti tukka kammata viimeistään 7 kun asiakkaita alkoi tipahdella ovelle…
    Eihän niitä omien lisäksi ollut kuin pari – kolme vierasta lasta…
    Mutta käytännössä aika monta vuotta meni hoitolasten, omien lasten ja lasten koulukavereiden puuhia ohjaillessa.
    Erinäisiä kertoja lasten isä totesi jotenkin nätisti että ”olisithan voinut tän hoitaa kun kerran oot kotona”… Ei ymmärtänyt että työaikana keskityn työhön varhaiskasvattajana enkä pysty silloin tekemään muuta, vaikka olen kotona.

  • näin sanoo:

    Nuo lasten koulumatka-kuljetukset jättäisin kyllä tekemättä. Jos matka on niin pitkä tai vaarallinen niin heille on kyllä varmasti tarjolla kunnan kautta kuljetus. Kyllä ihan parasta hyötyliikuntaa nuo koulumatkat, ihan lasten terveydenkin kannalta.

  • Vivian sanoo:

    sympatia haleja täältä.. meillä sama meiniki paitsi että olen etä töissä. (Joskaan sillä ole mitään merkitystä oikeastaan)

    Kolme lasta joista kaikkien harrastukset hoidan minä, kotihommat on minun kontolla, remosntit, talous, lääkärit, louluhommat, vaatetus (miehenkin), autot… noo aika lailla kaikki paitsi lumenkolaus on minun hommia täällä.
    Juhlat järjestin juurikin nuorimmalle, tietenkin minä leikitin ja ruokin lapset. Minun mies meni makkariin pelaamaan tabletilla kun hän niin väsyy lastenjuhlista 😄 tuli sitten kahvittelemaan kun vieraat lähtivät. Pyysi vielä että voisinko lähettä hänen sukulaisilleen kuvia juhlista kun hän ei sieltä makkarista käsin ottanut yhtäkään 😆

    Ukko on kyllä totaalinen laiskajaakko ja itsekkin sen tietää, ei edes eron uhkaaminen motivoi a häntä. Joka kerta sanoo hoitavansa asioita mutta koskaan ei hoida.

    Harmi että on muuten niin mukava ettei pihallekkaan haluaisi laittaa.
    Ollaan kyllä sovittu että kun lapset muuttavat kotoa niin talo myydään ja meille hankitaan kaksi vierekkäistä yksiötä niin saa sitten porsastella miten lystää ja minä lakata huoltamasta ikiteiniä 💪

    No kasvatan ainakin omat poikani siihen että osaavat laittaa tiskit, vaatteet ja tavat paikalle. Huoltavat syömisensä sun muut..
    Ehkä seuraavalla sukupolvella miehet eivät ole yksiä lapsista 😁

    Tsemppiä sinne, yritä jaksaa!

  • Katkeruus on turhaa sanoo:

    Kuulostaa niin katkeralta tilitykseltä, ja onhan toi epäreilua. Mutta miksi, herran tähden !! Miksi annat tilanteen mennä tuohon pisteeseen ja sitten kärvistelet katkeruuden sappea maistellen. Isäntä voi kustata aamuisin toisen muksun hoitoon ja sinä sen toisen, jos molempia ei voi roudata samalla kertaa.
    Annatko lapsen päättää kaikki tarjottavat juhliin ? Yhdessä voi sopia kohtuuden rajoissa, leipoa jotain ja kaupasta jotain. Samoin siivoukset kuuluvat molemmille. Entä työsi ? Kuka arvostaa työtäsi, jos sinä itse et tee sitä. Voit miehellesi ja arvostelijoille kertoa, että esim. klo 10- 15 sinä olet töissä. Lasten harrastuksiin kuskaaminen on tietenkin kummankin vanhemman vastuulla. Parempi on vaatia oikeudenmukaista kotitöiden jaottelua kuin pilata terveytensä katkeroitumalla. Vain sinä itse voit tehdä muutoksen. Tänä päivänä ihmiset kyllä yleensä ymmärtävät mitä tarkoittaa kotona työskentely. En usko monienkaan ajattelevan, että ne työt jotenkin kummasti hoituisivat itsestään kun työpaikka sijaitsee kotona ja ainoa homma olisi ne kotityöt. Aina löytyy ihmisiä, jotka tokaisevat tyhmiään milloin mistäkin, mutta ethän sinä heitä varten elä etkä ole tilivelvollinen ulkopuolisille. Sanoisin, että puolison kanssa on sovittava reilun pelin säännöistä. Alkuun voi olla hankalaa, sillä kuka nyt saavutetuista eduista haluaa luopua, mutta oman onnellisuutesi ja sydänterveytesi takia se on nyt vaan tehtävä. Voimia omien oikeuksien puolesta puhumiseen.

    • Vivian sanoo:

      Meillä ainakin mies hoitaa kaiken ultra paskasti. Joko tahalleen tai sitten on vaan ihan surkea kaikissa kotihommissa.
      Kutistaa tai värjää pyykit joka kerta, vie lapset vääriin aikoihin vääriin paikkoihin vaikka meillä on seinällä viikkokalenteri, polttaa ruuat kun menee kesken pihvin paiston vessaan. Hermostuu jos jokin ei mene suunnitelmien mukaan ja rikkoo tavarat, kaupasta tuo vain herkkuja vaikka olisi listakin kännykkä sovellutuksessa niin ei kuulemma viitsi tihrustaa ja on niin vaikea.
      Soitti lapsen lääkärille viikolla kun sanoin etten yksinkertaisesti sinä päivänä ehdi, annoin lääkäripaperit ja selitin mitä sinne sanotaan.
      Soitti eikä sitten enää siinä muistanut miksi oli soittanut joten jouduin soittamaan kuitenkin itse kesken kokousta. Taloa kun maalattiin hänelle tuli heti selkä kipeäksi. Juhliin kun kutsutaan vieraita hän kutsuu vääränä päivänä… lista vaan jatkuisi. Oman työnsä hoitaa tarkalleen ja ajallaan, taitava videopeleissään ja omissa harrastuksissa, metsästyskortit kyllä maksaa ajallaan, huollattaa aseet yms. Moottorikelkka aina tankattu ja pesty, onkivavat järjestyksessä. Kaikki mitä minä en hoida koska niiden tekemättä jättäminen ei vaikuta elämääni mitenkään niin ne kyllä hoituu.. että kyse ei ole siitä etteikö osaisi asioita. Hän kun ei viitsi nähdä vaivaa talouden pidon eteen ja hommat on hoidettava että talous pyörii. Joten kaikki jää minun kontolleni.

      Olen kyllä erollakin uhannut mutta kun mies on hauska ja fiksu ihminen, viihdymme yhdessä. Hän pitää lapsista ja viettää heidän kanssa aikaa, hänellä on iso sydän ja välittää aidosti ympärillä olevista ihmisistä. Rakastan miestäni enkä haluaisi olla kenenkään muun kanssa.
      Hän on vaan täysin kykenemätön käytännön asioihin… joten jäljelle jää vain mahdollisuus hoitaa kaikki itse. Onneksi voi edes valittaa ja kiristellä hampaita 😆

    • Ensin happinaamari omille kasvoille sanoo:

      Juurikin näin. En oikein tahdo ymmärtää ihmisiä, jotka koittavat miellyttää kaikkia ja unohtavat itsensä siinä samassa. Miksi? Jokin ei suju juuri mallilleen? Mitä kamalaa tapahtuisi oikeasti, jos höllentäisi? Joku suuttuu tai sanoo pahasti? Mitä sitten, antaa suuttua vaan, omapahan on tappionsa. Lapsillekin voi hyvin sanoa, että äiti ei ehdi tai jaksa. Voit toivoa yhden leivonnaisen ja loput tulee kaupan valikoimista.

  • Voisit joskus tehdä jotain... sanoo:

    Toinen vaihtoehto on se että hoitaa lapsia kotona…ehkä
    osa omiaa ja muutama lainalapsi siinä sivussa, tai kaikki vieraita lapsia.
    Perhepäivähoitajaksikin kutsuttu ammatti…
    Päivän kun viettää 4 touhukkaan tenavan kanssa…siinä vaiheessa kun työpäivä alkaa 7 ( ensimmäinen lapsi tulee) ja päättyy 17…huumori alkaa olla aika vähissä.
    Päivän on tehnyt oikeasti varhaiskasvatustyötä, ollut läsnä lapsille ja järjestänyt ikätasoista toimintaa…
    Mies tulee töistä kun just on päässyt kahvikupin kanssa istumaan…ehkä ensimmäisen kerran sinä päivänä…
    Ja toteaa jotain tyyliin ’Voisit nyt edes vähän koittaa siivota kun oot kuitenkin koko päivän kotona…noi kengät oli eilenkin eteisessä pitkin poikin kun tulin kotiin…’