Saanko olla ylpeä lapsistani?
Huono Äiti sai avautumisen: ”Saunassa ja automatkoilla käydään tunnetusti hyviä keskusteluja. Puolisoni, joka ei ole lasteni isä, avautui. Hän sanoi ihailevansa suhdettani lapsiin, jotka ovat jo aikuisia. Ja totta, miksipä ei. Pystymme puhumaan asiasta kuin asiasta, saatamme argumentoida kovastikin – joskus riidelläkin. Keskustelut ovat muutakin kuin pintapuolisia kuulumisia. Jaamme tunteita ja pohdimme asioita syvällisemmin.
Kaikenlaiset tunteet saattavat räiskyä, mutta sekin on sallittua. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin selvitetään. Osataan pyytää ja antaa anteeksi. Kuulumisia toki kysellään, mutta olemme aidosti kiinnostuneita myös toistemme hyvinvoinnista. Avunanto toimii molempiin suuntiin – oli kyse sitten koiranhoidosta tai vaikkapa autokyydistä.
Joten totta: minäkin olen ylpeä suhteestani lapsiini. Koen, että olemme lasteni isän – ex-puolisoni – kanssa vaikuttaneet siihen, miten fiksuja nuoria aikuisia heistä on kasvanut. Ei ole tarpeen ilkeillä eksälle tai kantaa kaunaa, vaikka moni asia on mennyt eri tavalla kuin aikoinaan toivoin. Minulla ei ole ollut valtaa eikä halua päättää kaikesta.
En voi – eikä tulisi mieleenkään – ottaa itsekkäästi kaikkea kunniaa itselleni, vaan osaan ja pystyn taputtamaan eksääni olalle ja sanomaan: hyvin tehty.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tietysti lapsistaan voi olla ylpeä. Minusta myös se kuuluu vanhemman tehtäviin. Kauhean kurjaa, jos oma vanhempi ei pysty iloitsemaan omasta lapsestaam. Surullista suorastaan.
Ollaan ylpeitä ja kerrotaan se heille ja kaikille muillekin. Vähintä mitä voi tehdä.
Mie oon ainakin ihan älyttömän ylpeä, ja kiitollinen, omista jo aikuisista lapsistani. Ylpeä ja onnellinen että pärjäävät ja seisovat omilla jaloillaan, ja tää me saatiin aikaan nimenomaan yhdessä lasten isän kanssa. Ja koen vahvasti että jotain on tehty oikein, vaikka samalla tunnenkin että kaikki ansio kasvatuksesta ei kuulu meille vaan heille itselleen, että ovat tehneet hyviä valintoja elämässään ❤️
Kun olet ylpeä lapsistasi, olet samalla ylpeä itsestäsi! Olet tehnyt jotain oikein!
No parastahan tuossa on se, että pystyt antamaan rispektiä myös lasten isälle. Siihen ei moni pysty.