Ystävälle voi kertoa kaikki huolet ja murheet sekä henkilökohtaiset asiat, ehdottoman luottamuksellisesti. On tärkeää, että elämässä on joku, jolle voi oikeasti purkaa sydäntään pelkäämättä, että omat nolot, surulliset ja vaikeat asiat leviävät eteenpäin.

Mitäpä jos näin ei olekaan, vaan ystävä juoruaa asiat eteenpäin? Kertoo sinun henkilökohtaisia asioitasi joko puolisolleen tai muille ystävilleen? Saako siitä hermostua, vai onko ihan selvää, että puolison kanssa jaetaan kaikki – myös ystävätärten synkimmät salaisuudet?

Kerrotko sinä puolisollesi kaiken, mitä ystäväsi kertovat sinulle? Vai ovatko salaisuudet turvassa? Tämä kirjoittaja huomasi, että hänen salaisuutensa eivät ole:

”Kun kerrot jollekin ystävättärellesi jonkin asian omasta henkilökohtaisesta elämästäsi, oletat tietenkin että se pysyy teidän välisenä, eikö vain?

Kuitenkin minulle on käynyt niin, ystävättäreni puoliso saattaa yhtäkkiä ottaa puheeksi minun ja hänen vaimonsa keskenämme käymiä keskusteluja. Tai toinen ystävättäreni myöntää kuin huomaamatta sivulauseessa, että mainitsi tai keskusteli jostain meidän kahden kesken käymästämme keskustelusta tai muusta henkilökohtaisesta asiasta miehelleen.

Miksi ystävättären mies tietää minusta asioita, jotka olen kertonut luottamuksella ystävättärelle? Vai onko luottamuksellisuus niin lavea asia, että puolisolle kertominen ei ole iso asia? Minusta tuollaisia ihmisiä voi edes sanoa enää ystäviksi. Jos toinen osapuoli on niin hölösuu että juoruaa miehelleen ystävättärien asiat niin voiko sellaiselle ihmiselle mitään enää kertoa?


Ylin kuva Hutomo Abrianto.

Tuntuu todella loukkaavalta jos ystävän puoliso tietää sinun luottamukselliset asiasi ja tämä ystävän puoliso ei edes kuulu sinun ystäväpiiriin, vaan olette enemmänkin hyvän päivän tuttuja ja keskustelut pintapuolisia. Kunnes toinen yhtäkkiä osoittaakin tietävänsä sinusta ja elämästäsi enemmän kuin mitä olet hänelle itsestäsi kertonut.

Vai ylireagoinko minä?”

Nimim. Pettynyt

Mitä mieltä olet? Kerro kommenteissa! Voit myös lähettää keskustelunavauksen tai kertomuksen kokemastasi Avaudu tästä -lomakkeen kautta!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

7 vastausta artikkeliin “Saako puolisolle juoruta kaikki ystävän asiat?”

  • Ei hävetä elämä sanoo:

    Minä olen vähän sitä mieltä että älä tee mitään mitä et muiden halua saavan tietää ja nykyään sanonkin että en halua kuulla salaisuuksia koska en koskaan muista mikä oli salassa pidettävää ja mikä ei. Ei minulla mitään salaista ole itselläni.
    Tietenkään en huutele toisten asioita pitkin kyliä,(oletusarvoisesti uskon ettei moinen toisia kiinnosta) vaan yleensä sanon että kysy itse josko sinua nyt niin kovasti kiinnostaa jonkun asiat.
    Avokkini kanssa voin puhua mistä tahansa, myös ystävistäni mutta koska häntä ei vähääkään voisi toisten asiat kiinnostaa ei yleensä edes kuuntele mitä sanon jos en puhu mistään mielenkiintoisesta.
    Minua on aina kummastuttanut mitä niin kamalan henkilökohtaista tai salaista ihmisillä voi olla etteikö siitä voisi puhua.
    Kyllä meillä ihan julkisesti puhutaan ongelmista ja sairauksista, elämää ne ovat.
    Jos joku kysyy niin vastaan kysymyjkseen niinkuin asia on, eipä jää ketään mietittytämään.

    • Jossu sanoo:

      Tekemisiin ja niiden salailuun en ota kantaa, mutta kyllä omat ystäville kerrotut luottamukselliset asiat koskevat ihan muuta. Tunteita, pelkoja, ajatuksia, haaveita, jne. Nämä todellakin luottamuksella ystäville, ei edelleen heidän puolisoilleen. Ei pitäisi olla vaikeaa muistaa, mikä on kahdenkeskeistä. Tai ei ainakaan omille ystävilleni ole. Eivät muuten olisikaan niitä läheisimpiä ja luotettuja.

      Pidän itse myös ystävien terveydellisiin tai taloudellisiin asioihin liityvät yksityiskohdat omana tietonani. Vaikka miten ovat vain elämää, niin niillä tiedoilla ei ulkopuolisille pitäisi olla mitään käyttöä.

      • Ei hävetä elämä sanoo:

        No vaikka niinkin, ehkä en sitten vaan ole kovinkaan yksityinen ihminen enkä taida kovin montaa sellaista tunteakkaan. Kaltaiset kai vetää toisiaan puoleensa 🙂
        Kyllä puhun ihan avoimesti tunteistani ja peloistani eikä minua haittaa kertooko joku ne jollekkin vai ei kun ihan kysymälläkin saa selville. Ei minulla mitään niin yksityistä ole ettenkö voisi siitä vieraammankin kanssa jutella.
        Toisten talouskaan ei minua kiinnosta ja omastani voin avoimesti puhua jos se jotakuta liikuttaa kysymiseen asti, sen verran tylsää kuunneltavaa sekin 😀
        Ehkä nuorempana tälläisiä yksityisiä juttuja olikin mutta nykyään ei kyllä sitten mitään sen jännittävämpää mulla kuin tutuillanikaan. Välillä jotain kausaalisia keskiiän kriisejä milloin missäkin mutta kyllä sitäkin aina itsekkin nauraa kun asiat ääneen sanoo…

  • Jotkut vaan hölöttää sanoo:

    Ja miehet ovat tuskaisen tietoisia, että vaimokkeen ystävättäret tietävät heistä todella paljon intiimejä asioita.

  • Emma sanoo:

    Ystäväni teki samaa. Selvisi lopulta että hän kertoi miehensä lisäksi myös anopilleen ja siskoilleen henkilökohtaisia asioita joista en ollut uskoutunut kenellekään muulle. Tämäkin selvisi niin, että anoppinsa kysyi mitä ystävälleni uskomalleni asialle kuuluu nyt ja toisen kerran ystävä itse möläytti että hän siskojensa kanssa mietti että minun kannattaisi tehdä näin ja näin. Viitaten kertomiini henkilökohtaisiin asioihin. Epäilen, että on puhunut myös muille ystävilleen koska puhui myös heidän henkilökohtaisista asioista minulle. Olen ottanut ystävääni nyt välimatkaa ja nähdessämme puhumme tyyliin ”säästä”. Harmittaa ja etenkin siksi ettei toinen tunnu ymmärtävän mistä on kyse. Minusta ei vain ole sanomaan totuutta etäisyydelle. Pelkään puhua nykyään enää kenellekään salaisuuksia tai henkilökohtaisempia asioita. En tiedä keneen uskaltaisi enää luottaa jos ei lähimpänä pitämäänsä ystävään.

  • Siru sanoo:

    Itse en kerro ystävän minulle kertomia asioita edes puolisolle. Koen, että ne kuuluvat vaitolovelvollisuuden kaltaiseen kategoriaan. Enhän kerro työssä kuulemiani asioitakaan. Samaa toivon omilta ystäviltäni. loukkaantuisin minäkin, jos tietäisin, että asioitani on kerrottu muille; ihan vaikka sille puolisolle. En kertoisi enää tämän jälkeen, sillä luottamus olisi petetty. Eli et ole yksin ajatustesi ja tunteidesi kanssa.

  • Rose sanoo:

    Tiedän tunteen miltä tuntuu kun ystävä sivulauseissaan paljastaa että on kertonut salarakkaalleen asioistani , jopa hyvin henkilökohtaisista sekä yhteisen tuttavan kanssa keskusteluistaan minun asioista 😕. En voi enää puhua ystävyydestä!