Rakastuin narkomaaniin, joka ei parantunutkaan, rakastan häntä silti

Huono Äiti sai avautumisen:

”Tapasin muutama vuosi sitten miehen. Hänestä tuli minulle äärettömän tärkeä ja rakas ihminen. Lähennyimme päivä päivältä. Yritin kovasti taistella tunteitani vastaan koska ajattelin ettei suhteestamme koskaan ikinä voisi tulla mitään. Hän oli narkomaani. Sitten tuli se päivä kun hän kertoi lopettavansa. Se päättäväisyys ja itsevarmuus oikein paistoi hänestä. Alkoi tahtojen taisto. Yöt valvoin hänen vieressään kun hän tuskissaan vaikeroi lattialla. Päivät yritimme järjestää ohjelmaa. Tunnesklaala oli monen kuukauden ajan melkoinen. Vieroitusoireet ei meinanneet loppua. Välillä itse väsyneenä ajattelin, että haen hänelle jotain jotta saan tuon tuskan loppumaan ja itselleni kokonaisen nukutun yön. Mutta kaikki tämä sai meitä lähenemään entisestään.

Muutama kuukausi sitä kesti ja mies pääsi töihin. Hän kertoi avoimesti taustastastaan ja ettei voi luvata muuta kuin että hän haluaa töitä.

Siitä alkoi meidän niin tavallinen, ihana elämä. Molemmat kuljimme töissä. Vapaa ajat elimme yhdessä tehden ja ollen.

Hänen katseestaan ja olemuksestaan huokui rauha ja rakkaus. Luottamus elämää kohtaan. Meillä oli niin hyvä olla. Ajattelin usein miten minua onkaan siunattu, että löysin ja sain parisuhteen missä on niin hyvä olla.

Meillä oli äärettömän helppo ja ihana elämä. Kaikki tuo vuosien takainen tuntui kaukaiselta painajaisunelta.

Luottamus meidän elämämään ja sen jatkumiseen oli täysin sata prosenttista. Tiesin, että tämä on meidän elämä ja yhdessä elämme aina. Niin helppo, niin ihana elämä.

Kunnes tuli se päivä että menetin kaiken.

Se oli normaali päivä. Aamulla halasimme sängyssä. Mies keitti kahvit ja tuli viereeni halaamaan.
Minä lähdin käymään päivän päälle reissussa ja kun palasin- näin sekaisin olevan mieheni.

Eikä hän enää noussut. Aikaa kului ja lopulta mies kertoi ettei halua enää elämää ilman päihteitä. Ja hän on valmis luopumaan meidän suhteestamme jos se on se hinta.

Vaikka aikaa on kulunut niin silti herään joka aamu siihen epäuskoon että meidän tarinamme ei jatkunut.

Kun näen häntä, hän on muisto vain miehestä jonka kanssa elin ja olin. Se rakkaus ja rauha elämää kohtaan on kadonnut. Ja kun hän katsoo minua, ei silmissä näy enää se suunnaton rakkaus ja hellyys vaan halveksunta ja inho.

Tulen kuitenkin varmasti vaalimaan rakkaustarinaamme sydämessäni aina.

Kaikesta huolimatta.”

Nimim. Narkkarin ex

HUOMIO! Et ole yksin. Monilla muillakin on läheisiä, jotka ovat sairastuneet huumeriippuvuuteen. Täältä vertaistukea. 

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.