Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Miehelleni tuli kriisi jokin vuosi sitten. Minä ymmärrän mistä se tuli ja tiedän että mieheni käsittelee asiansa omaan tahtiinsa ja aion pysyä hänen vierellään. Päädyimme viime talvena ratkaisuun että muutamme eri osoitteisiin ja niin on tälläkin hetkellä. On todella vaikea hakea apua itselleni ja lapsille ilman että mieheni kärsii siitä. Ymmärrän kyllä että viralliset tahot ovat hyvin jäykkiä, mutta tuntuu että kukaan ei halua edes ymmärtää koko tilannetta. Sosiaalitoimi, neuvola, perhetyöntekijät, nyt äkkiseltään mainitakseni, joka paikassa tuntuu, että kukaan ei edes halua ymmärtää mieheni hätää. He hösäävät vain minua ja lapsia, ja tuntuu että emme saa mitään apua vaan pelkkää lokaa miehelleni.

Meillä menee parisuhteen osalta ja perheenä paremmin kuin moneen vuoteen. Kaverit, sukulaiset jne, eivät ole oikeastaan enää missään tekemisissä, syy on kuulemma se, että eivät ymmärrä meidän järjestelyä. Eikö nykyään luulisi olevan jo niin monenlaisia perheitä, että ei me minun mielestäni edes olla mitenkään erikoisia. Ja onko sillä mitään väliä missä perheenjäsenet asuvat, jos homma toimii ja kaikilla on perusasiat kunnossa. Apu mitä tarvitsen on lähinnä rahallista, enkä pysty hakemaan mitään, ilman että niitä aletaan perimään mieheltäni takaisin. Jos näin aletaan tehdä hän tekee konkurssin.

Kuva Becca Tapert. Ylin kuva Nik Shuliahin.

Aina sanotaan, että perheitä tuetaan jos tarvitaan apua, mutta jos me haluamme yhdessä mieheni kanssa jatkaa elämää, niin tähän mennessä mikään yhteiskunnan tarjoama palvelu ei tätä tue. Kaikista pöyristyttävin kommentti on ollut perhepsykologilta, jolle kerroin koko tilanteen. Hän sanoi ”jätä nyt herranjumala tuollainen keskenkasvuinen teini”. Että haepa siinä itsellesi apua ilman että kyseenalaistat oman järkevyyden ja mielenterveyden, kun joka paikassa asenne on tämä.

Se miten täällä takapajulassa suhtaudutaan miesten ongelmiin on kyllä suoraan kivikaudelta. Jos asia olisi niin päin että minä olisin muuttanut pois yhteisestä kodista ja minulla olisi ongelmia jaksamisen ja terveyden kanssa, niin kyllä minua äitiä/naista olisi hyysätty, mutta mieheni on leimattu pelkäksi luuseriksi ja kusipääksi koska hänellä on ongelmia. Ehkä inhottavia asia on konkreettisesti nähdä kuinka helppoa on naisen saada mies aivan järjettömään ahdinkoon jos vain haluaa. Olenko minä ainoa joka jättää ”oikeutensa” koska ei halua toiselle osapuolelle lisää ongelmia?”

Nimim. Yhdessä eteenpäin

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 36 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

36 vastausta artikkeliin “Perheemme asuu syystä erillään ja sepäs on vaikea pala muille”

  • Molemmat vanhemmat kunniaan sanoo:

    Niin totta. Miesten on tosi hankala saada apua. Ja vaikka ei apua tarvitsisi niin heitä miehiä/isejä ei huomioida mitenkään. Ei odotusaikana ei synnytyslaitoksella ei neuvolassa ei missään. Ja jos mies jotain kysyy vastataan naiselle (esim. Neuvolassa tai sairaalassa). Missä tasa-arvo tai kunnioitus?

  • Tsemppiä sanoo:

    Kun on vanhempi on elastusvelvollinen ongelmistaan huolimatta mikäli ei ole ilman tuloja.

    Avun saaminen mt ongelmiin on vaikeaa huolimatta onko kyseessä nainen, mies tai lapsi.

    Yliarvioit yhteiskunnan tuen ja rahkeet jos luulet että sinua äitinä tuettaisiin yhtään kummosemmin.

    Minä viihdyn yksin asujana mutta asun avokkini kanssa yhdessä koska meillä ei ole varaa asua erillään. En oleta hetkeäkään että mikään taso tukisi meitä taloudellisesti toiveessamme sillä koen sen täysin epärealistiseksi että yhteiskunnan varat riittäisivät tyydyttämään ohmisten toiveita mukavuudesta.

    Ikävää että teitä syrjitään läheistesi osalta miehesi ongelmien vuoksi, se ei ole oikein. Älkää luovuttako hakemasta apua miehesi ongelmiin , ne palvelut ovat kiven alla.

  • Minna maarit sanoo:

    Meillä sama tilanne toistaiseksi,ainut että minä muutin toiseen osoitteeseen,emme kuitenkaan kumpikaan halua erota,ei ollut edes vaihtoehto,nyt liittomme voi paljon paremmin.

  • Ihmettelen myös sanoo:

    Oletko ihan varma ettet ymmärrä miestäsi vähän liikaa? Kriisiin saa apua, mutta jos ei pysty osallistumaan perheen arkeen, vaan voi ”muuttaa yksiöön”.. Se kuulostaa vastuuttomuudelle. Ei yhteiskunnan kuulu maksaa perheille toista asuntoa. Miksi kriisin keskellä ei voi elää perheenä? Apua saa myös koko perheelle. Mikä lasten tuen tarve mahtaa olla kun isä muuttaa muualle kriiseilemään?