Onko lapsen arvon mukaista, että hän saa tottua koko ajan vaihtuviin ihmisiin paikassa, jossa hän viettää arkena enimmän valveillaoloaikansa? Onko lapsen ihmissuhteilla mitään arvoa vai onko päiväkodin pääasia vain säilyttää lapsi hengissä kun vanhemmat ovat töissä?

“Kukas se tummaihoinen setä oli teidän ryhmän aikuisena tänään?” Voi miten tuttua huttua, sillä minusta tuntuu että päiväkotimme henkilöstö vaihtuu nopeammalla tahdilla kuin puhtaat alusvaatteet. Missä ovat ne sitoutuvat, työlleen omistautuvat hoitsukat ja opettajat, ketkä tahtovat nähdä oman ryhmänsä kasvuprosessin eivätkä hyppää seuraavaan junaan heti ensimmäisestä esteestä? Tai mistä mina tiedän, mitä siellä on taustalla. Onko työpaikan ilmapiiri kehno, pomo jallittaa ja työtaakka on sietämätön. Ulkopuolinen huomaa vain ihan ookoo puitteet, viihtyisän taukotilan ja kohtuullisen pienikokoisen päiväkodin, jossa voisi ajatella viihtyvänsä.

Kaksi on lähtenyt jatkamaan opintoja, kolme vaihtanut alaa ja useasta muusta ei ole mitään näkö- tai muutakaan havaintoa. Jossain vaiheessa olen vain lapselta kysynyt, että mitens se Jalmari, Pirjo tai Tuija, kun ei ole näkynyt enään aikoihin. Yleensä lapsi kohauttaa olkapäitään eikä tiedä. Ja eihän siinä toki pieni pää mukana pysykään jos viikottain on uutta naamaa ryhmäläisten nimiä opettelemassa.

Koen silti vaihtuvuuden haitalliseksi ilmiöksi moneltakin osalta. Ensinnä ihan pienimpien ryhmässä tuttu aikuinen on maalaisjärjelläkin pohdittuna ehkä se tärkein turvallisuustekijä pienelle, kuka ei vielä osaa kavereiden kanssa hengata. Jos pieni hoidokki ei osaa vielä puhua, niin yksilölliset tarpeet ja toiveet voi oppia vain olemalla läsnä. Eihän sitä itsekään osaa vierasta vauvaa aina käsitellä eikä tiedä milloin se vinkuu pissavaippaa ja milloin nälkää. Mutta omasta vauvasta kyllä tiesi. Tai hoitolapsesta, kenen kanssa viettää pidempään aikaa yhdessä.

Vähän vanhemmat lapset toki jo arvostavat kavereitaan ja ovat tyytyväisiä jos aamupiirissä näkyy tuttuja kasvoja. Mutta kyllä sielläkin on selkeä vaikutus miten turvalliseksi ympäristö koetaan jos joka aamu tervehditään samoja aikuisia eikä tarvitse arpoa kuka sijaisensijainen siellä nyt onkaan. Ajattele omalle kohdalle, olisiko hauska mennä töihin jos et koskaan tietäisi mille palaveriporukalle esität ideasi tai kuka istuukaan naapuripöydässä tänään. Tosin vaihtuvuutta on aikuistenkin piireissä, tiedetään.

Haaste ei piile vain isoissa ja kunnallisissa päivähoitoyksiköissä, sillä juuri kyseistä vaihtuvuutta minimoidaksemme, kokeilimme aiemmin myös pientä yksityistä päiväkotia. Ja valitettavan sama virsi oli sielläkin. Juuri kun lapset ehtivät oppia uuden hoitajansa nimen, tämä vaihtoi maisemaa ja me vanhemmat seurasimme jännityksellä koska seuraava saapuu liukuhihnalta. Usein meni viikko pari välissä että avustajat tai siivoushenkilökunta toimivat väliaikaisina lastenhoitajina. Nyttemmin olen keskustellut päiväkodissa jatkaneiden lasten vanhempien kanssa ja ihan sama rumba tuntuu jatkuvan. Kyllä ihmetyttää.

Jos käydään vasuja ja vosuja ja ties mitä keharisessioita, joissa pohditaan lapselle parhaita toimintatapoja, asetetaan tavoitteita ja, kuten meidän tapauksessamme, mietitään varhaistettuja tukitoimia lapselle, niin kyllä silloin pysyvyyttä tarvitaan. On jo liian monta kertaa nähty juttu, että joku aloittaa jotain, mutta homma kosahtaa kun henkilöstö vaihtuu. Taas kaivetaan samat paperit joskus esiin, kunhan keretään, ja aloitetaan selvittämään mitä olisi hyvä tehdä. Koskaan ei ole vielä päästy toiminnan asteelle ja aina luvataan tehdä asialle jotain “vähän myöhemmin kun saadaan henkilöstöpuoli kuntoon”. No, siinä ne iloisesti menee lapsuusvuodet, herkkä ajanjakso jolloin pienillä korjausliikkeillä voitaisiin saada paljon aikaan ja siirtää juna jälleen raiteilleen. Ei tarvitsisi sitten myöhemmin ihmetellä, että miksei silloin aiemmin jo tehty sitä tahi tätä.

Minkä tarvitsisi muuttua, jotta arvokasta työtä tekevät lastenhoitajat viihtyisivät työpisteissään pidempään?”

Kysyy Kolmen Pojan Äiti ihmeissään

Olet varmasti kiinnostunut myös näistä artikkeleista!!

Hoitaja paljastaa faktat pienten puolelta

Lapsetkin tahtoo rokulipäiviä

Päiväkodit pursuaa lapsia ovista ja ikkunoista

 

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 45 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

45 vastausta artikkeliin “Päiväkodissa porukka vaihtuu kuin pyöröovissa”

  • Jossu sanoo:

    Meillä homma pyörii hyvin, on paljon maahanmuuttaja lapsia, ovat todella hyväkäytöksijä, sitten on yksi virolainen penska joka sotkee aina koko päivän, kilju malla, paiskomalla tavaroita ja sekoittamalla koko ryhmän päivän, äiti kotona.