Osaisinpa minäkin ilkeillä. Heitellä loukkaavia ja paljonpuhuvia sivulauseita. Omaisimpa verbaalista kyvykkyyttä, jossa toinen jää kuin öö aapisen laidalla. Sitten perään voisi hymyillä, että en tarkoittanut tai myöhemmin sanoa, että joo olen voinut sanoa, mutta ei sitä tarvitse niin vakavasti ottaa.

Tai ehkä sittenkin olen tyytyväinen etten osaa. Sanoilla, niillä sanomattomillakin, on suuri voima. Ne jäävät mieleen ja vaikuttavat. Sanoilla on todellakin valtaa ja voimaa.

Ehkä sittenkin haluan olla tunnettu positiivisesta, tsemppaavasta ja kannustavasta puheesta. Ehkä mieluummin se, kenen seurassa ei tarvitse jännittää, että mistä tällä kertaa sivalletaan. Ehkä haluan kuitenkin uskoa hyvään vuorovaikutukseen, jossa voidaan olla eri mieltä loukkaamatta toista. Ehkä kannattaa miettiä toisenkin kerran mitä ja miten sanoo.

Nimin. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten

Artikkelikuva Christian Buehner.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia