Opetathan sinäkin lapselle, että eläin ei ole stressilelu?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Lasten kanssa työskentelevä kahden lapsen äiti pyytää: Jos otatte lapsiperheeseen lemmikkejä, niin opettakaa lapsille, miten eläimiä kohdellaan. Useimmissa perheissä näin varmaan tehdäänkin, ja jos, niin hyvä niin. Kiitos siitä. Aivan liikaa kuulee ja näkee kuitenkin juttuja siitä kun lapset kehuskelevat kavereilleen miten suutuspäissään tai ”huvikseen” ovat potkineet tai lyöneet perheen tai naapurin koiraa tai kissaa kotona, kun nyt vaan ”oli tylsää” tai ”vitutti”, ja kukaan ei nähnyt. Tai potkitaan siilejä, heitellään lintuja ja oravia kivillä jne jne… Kyllä sydän särkyy eläinten puolesta. Miten julma ihminen voikaan heikommalleen olla.
Jos itse kuulen tai näen jotain epäsopivaa käytöstä eläintä kohtaan, pidän aina keskusteluhetken niiden ihmisten kanssa. Sekä aikuisten että lasten. Toisten kanssa se menee paremmin, toiset vain naureskelevat ylimielisesti. Ei heitä kiinnosta. Kaipaisivat apua itselleen… Mutta ei mennä siihen.
Lasten aivot ovat vielä kehitysvaiheessa, eivätkä he automaattisesti ymmärrä ajatella tekojansa etukäteen, ja että mitä se impulssin omainen potkaisu tai lyönti aiheuttaa eläimelle tai ihmiselle. Siksi lapsille on opetettava, että eläimilläkin on tunteet. Ja että vaikka kuinka jokin asia suututtaisi, niin sitä kiukkua ei koskaan pureta viattomaan eläimeen. On pysyttävä tiukkana siitä, että väkivalta ei ole koskaan oikein, eikä se ole ratkaisu.
Näytetään lapsille esimerkkiä, mitä voi silloin tehdä, kun jokin asia suututtaa. Tai kun on tylsistynyt ja turhautunut. Itse vihan tunnehan kuuluu tietenkin sallia, mutta lapsille tulee opettaa, miten vihan tunteita voi käsitellä niin, ettei vahingoita muita eläviä olentoja. Keinoja löytyy esim. netistä googlettamalla, jos itsellä ei sopivaa keinoa tule mieleen. Niitä voi ja kannattaakin yhdessä kotona harjoitella rauhallisessa hetkessä. Ja päiväkodissa. ja Kouluissa.
Pieni lapsi voi suuttuessaan esim. hakata tyynyä, nyrkkeilysäkkiä, säkkituolia, tehdä punnerruksia, kiipeillä, roikkua, tangossa, puristella stressileluja tai ihan sanoittaa tunteitaan jossain turvallisessa paikassa, missä saa olla rauhassa. Jokainen valitkoon itselleen sopivan tavan purkaa se paha olo, mutta se täytyy ehdottomasti opettaa, että eläimiin niitä aggressioita ei kohdisteta. IKINÄ. Ei vaikka koiralta olisi tullut pissat sisälle, tai kissa olisi kaatanut vahingossa kukkaruukun lattialle.
On ihmisen vastuulla ymmärtää eläimen näkökulmaa. Koira ei osaa puhua. Tottakai koira pissii sisälle, jos sitä ei kukaan suostu viemään ulos! Ei kukaan ihminenkään jaksa pidätellä kovin kauaa pääsemättä vessaan, ja lopulta ne pissat on johonkin vain tehtävä. Se ei siis ole syy rankaista koiraa väkivallalla!! Tämä täytyy ymmärtää, ettei koira tee niin pahuuttaan, vaan siksi, että se ei ole päässyt ulos, tai sitä pelottaa, tai jotain muuta. Oli syy mikä hyvänsä, koira ja sen hyvinvointi on ihmisen vastuulla.
Joten nyt herätys siellä perheissä. Välillä tuntuu että aikuiset eivät aina ole ihan kartalla lastensa puuhista. Se on surullista. Jotkut lapset toimivat impulssin omaisesti eivätkä juuri mieti ennen kuin tekevät. Eivät siis pahuuttaan välttämättä toimi, mutta silti eläin joutuu kärsimään. Ja se on todella väärin. Olen törmännyt tilanteeseen jossa jopa narussa olevaa koiraa heiteltiin kivillä. Kun tietenkin puutuin ja pysäytin lasten teot samantien, ja kysyin miksi he tekevät noin, niin he sanoivat vaan että ”en mä tiiä, huviksee.” Sitten täytyi pitää keskustelu… Antaa heille vaihtoehtoisia tekemisideoita. Toivon että puhuttelu meni perille, mutta enhän minä tiedä.
Huoli eläimien hyvinvoinnista on kova. Ihan aikuiset ihmisetkin osaavat olla niin julmia, että pitäisi miettiä onko itsestä lemmikistä huolehtimaan. Eläin ei valitse tulla kenenkään perheeseen, ei siltä kysellä mielipidettä. Siksi ihmisen, sekä lapsen että aikuisen, tulee opetella kohtelemaan eläimiä oikein. Ne ovat puolustuskyvyttömiä. Mutta on ehdottomasti aikuisen vastuulla opettaa näitä taitoja lapsille, että miten negatiivisistakin tunteista voi selvitä ja päästä yli, ilman että ulkopuoliset ihmiset tai eläimet kärsivät. Ja tylsyyden koittaessa, antaa lapsille vaihtoehtoisia ideoita mitä voisi tehdä, jos eivät itse keksi. Tylsyys ei ole mikään syy kiusata perheen tai kenenkään muunkaan lemmikkiä.
Toivon ja pyydän nöyrästi, että jokaisessa kodissa, jossa lemmikkejä on, käydään keskustelut lasten kanssa siitä miten eläimiä ja ihmisiä kohdellaan. Opetetaan ihminen asettumaan eläimen asemaan ja miettimään miltä siitä tuntuu. Pienille lapsille ja koululaisille materiaalia löytyy esim. viitottu rakkaus -sivulta. Mutta ihan Google myös auttaa. Kiitos.”
Nimim. Oikeutta eläimille!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mun oma äiti on lyöny mun koiraa pari kertaa kun se suuttu sille, en tiedä mitä tehdä. En uskalla sanoo muille aikuisille, koska mö pelkään, että mun koira otetaan multa pois.
Tällä hetkellä meillä mietitään, millä ihmeellä 2-vuotiaan saisi uskomaan, että kissaa EI vedetä hännästä.. Toivoa kuitenkin on, koska isompi (7-vuotias) on etunenässä selittämässä taaperolle, miksi niin ei saa tehdä. Järki vaan meinaa mennä, kun ei joka kerta kerkiä väliin estämään ja kieltäminen ei tehoa.
Meillä tällainen tilanne lopulta ratkaistiin nipistämällä kipakasti kun kielloista ja sanallisita syyseuraussuhteiden selostuksista huolimatta taapero jatkoi koiran hännän ja korvien repimistä. Todettiin että mieluummin muksu saa muutaman kirpakan nipistyksen tuta ihollaan kuin lähes 30kiloisen koiran 4cm mittaiset kulmahampaat, jos ja kun karvaisen veljen kärsivällisyys pettäisi… Tietysti nipistyksestä järkyttyneelle taaperolle selitettiin että tältä ja vieläkin ikävämmältä se koirasta tuntuu kun hän käy kiskomaan korvista ja hännästä. Toimi, eipä ole enää käynyt repimässä koiraa tahallaan.
Tota kutsutaan lapsen fyysiseksi pahoinpitelyksi.
Se on aikuisen rooli olla siinä vahtimassa, ettei se 30 kiloinen koira joudu taaperon käsiteltäväksi, vaikka raskasta se tietty on. Jos eu kiellot ym.auta, niin eläin ja lapsi viettää aikaa eri tiloissa kunnes lapsi kiinnostuu muusta kun eläimen roplaamisesta. Ja kyllä, taloudesta löytyy läjäpäin eläimiä ja pieni lapsi
Kiitos kirjoituksesta. Täyttä asiaa! Valitettavasti tässäkin asiassa aikuisten esimerkki tai puhdas välinpitämättömyys on aina eläimen epäonni. Ja meissä aikuisissa on se voima tehdä asiat paremmin, näyttää hyvää esimerkkiä. Eläin ei ole lelu eikä mikään ikinä oikeuta vahingoittamaan eläimiä. Empatia opitaan kotona. Myös toisia lapsia kohtaan… Nimimerkki lasten puolella – hmmmm…. Mitäs tekisit, jos sun lapsille tehdään asioita, mitä lapset nyt vaan tekee vaikka kielletään…
Trollitrollitrollerooo 😘 Tiesitkö muuten, että eläinten kiduttaminen lapsuudessa on yksi psykopaatin piirteistä? Kyllä minua huolestuttaisi, jos oma mukulani potkisi eläimiä 🤔