Oodi isille!
Osa meistä joutuu tai on joutunut selviämään lasten kanssa yksin. Puoliso on saattanut kuolla tai sairastua tai ehkä häntä ei ole ollutkaan. Osalla on puoliso vierellään, mutta ei tukenaan. Osalla lämmin suhde puolison kanssa ajautuu vaikeuksiin, joista ei päästä yli.
Mutta on niitäkin tarinoita, joissa selvitään toinen toistaan tukien. Sellaisia, joissa puoliso on läsnä, auttaa, kannustaa ja lohduttaa. Vanhemmaksi tuleminen on aina iso mullistus, ja on suuri onni jos siitä ei tarvitse selvitä yksin.
Kiitollinen äiti lähetti meille kirjoituksen, jossa hän kertoo, miten ihanasti mies on häntä tukenut, ja kuinka korvaamattoman tärkeää toisen apu ja läsnäolo on hänelle ollut:
”Kun raskaus-, synnytys- ja vauva-aika ei menekään lempeästi ja hattarapäissään, on siinä isilläkin olemista.
Olen ollut taaperovuodet ohittaneella äitiystaipaleellani onnellinen, kipeä, rikkinäinen, järkyttynyt, toiveikas, surullinen, uupunut, sekopäinen, urhea ja optimistinen. Isi on ollut vakaa ja järkähtämätön. Minun kallioni.
Hän on halannut huolet pienemmiksi, pitänyt hiljaa kädestä, rutistanut loputtomat kyyneleet kuiviksi, heiluttanut sitteriä vielä silloinkin kun aamun lehti kolahtaa luukusta, opetellut keittämään jauhelihakeittoa, pitänyt isyysvapaat, luonut ainutlaatuisen suhteen tyttäreensä ja mahdollistanut minulle aikaa olla myös yksin.
Hän on ollut ensiluokkainen isi, mutta myös erinomainen puoliso.
On siinä ollut isillä ristitulitusta. Töissä on vaatimuksia ja tulospaineita. Pomo on ollut joustava, mutta myös huomioinut työpanoksen palkankorotuksin. Kotona on odotettu matelevien iltapäivän tuntien kulumista ja yritetty olla urheita.
Tietysti isikin on ollut väsynyt, mutta vastannut huolestuneisiin kyselyihin, että me selviämme tästä yhdessä. Ja niin me selvisimme.
Aina kun tulee aika, jolloin omat eväät on syöty, tulee hän, sulkee minut syliinsä ja puolittaa murheeni. Yleensä yhdellä lauseella. Minun kallioni. Mutta en koskaan anna hänen luulla, että hän olisi minulle itsestäänselvyys.”
Nimim. Kiitollinen äiti
Jos sinulla on ollut puoliso tai läheinen tukena vaikeina ja helpompinakin aikoina, ehkä voisit kiittää häntä siitä jo tänään? Jokainen haluaa kuulla, että hänestä on ollut apua, turvaa ja lohtua.
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Kommentoi artikkelia
Yksi vastaus artikkeliin “Oodi isille!”
Uusimmat artikkelit
Minäkin olen kiitollinen, että puolisoni on juuri jutussa kuvailtu kallio. Valanut uskoa ja toivoa, kun on tuntunut, että moposta on bensa loppu ja eukko on seinähullu horisko, joka ei mitään muista eikä osaa. Ilman tätä kalliota en olisi selvinnyt elämän eteen heittämistä karikoista niin mielenterveyden kuin äitiydenkin saralla. Hän on kannustanut ja tukenut sekä auttanut toteuttamaan unelmaani toisen ammatin hankkimisesta. Hän on loistava isä lapsellemme. Se, joka ei unohda ottaa juomapulloa mukaan lasten jumppaan ja huolehtii päivähoitorepun valmiiksi eteiseen sunnuntai-iltana. Ilman häntä olisin puolikas.