Ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista. Ja tasapainoista, eikö niin?

Tietysti on tilanteita, jolloin toinen antaa enemmän ja toinen saa enemmän, mutta ystävyys ei voi perustua hyväksikäytölle.

Tältä tuntuu, kun ystävilleen kelpaa vain huolien kuuntelijaksi. Itse ei saa apua ja ne kivat kaverit, joiden kanssa pidetään hauskaa, ovat ihan muita:

”Hyvää ystävänpäivää. Tekee mieli huutaa, kovasti. Kun nuo ovat sanoja, jotka eivät tarkoita yhtään mitään.

Olen taas tässä tilanteessa, mieli maassa. Toisten ihmisten taakka hartioilla ja mielessä. Kelpaan kyllä vahvasti kuuntelijaksi, mutta annahan olla kun itsellä on vaikeaa. Olen kyllä yrittänyt, lukuisia kertoja.

Kelpaan kuuntelijaksi, mutta muut eivät rasita itseään minun takia. Kelpaan silloin kun jotain ollaan vailla. Muutoin vähätellään, ainakin toisten ihmisten seurassa. Olen porukan vitsi, se jota vähän katsotaan kieroon. Jota kartetaan ja pidetään jollain tapaa alempana.


Kuva Christian Fregnan.

Mutta kun ongelmia tulee, niin olen se ainoa kehen yhteyttä otetaan. Se keneltä ei kysytä kuulumisia kuin vain sen takia, että itse voi aloittaa oman valituksensa. Olen hyödyllinen vain silloin.

Muille ihmisille annetaan se hauska puoli ja heitä ylistetään somessa. Mulle kasataan taakka hartioille, siten että se vaikuttaa jo terveyteeni paniikkioireiden lailla.

Eilen puhuttiin salarakkaasta. Minä taidan olla salaystävä, se jonka seurassa ei kehdata näyttytyä. Hyvää ystävänpäivää…”

Nimim. Myrmeli

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

3 vastausta artikkeliin “Olen salaystävä: Se, joka kelpaa vain kuuntelemaan murheita”

  • Ansku sanoo:

    Moikka
    Samoin huomasin tuon kaiken olevan omalla kohdallani totta.
    Kelpaan kuuntelijaksi, mutta en muuhun. Hämmentävää huomata että hitto näin se vaan on.
    Harmittaa se, että luulin että olen löytänyt ystäviä.

  • Ystävä sanoo:

    YSTÄVÄT ei oo tommosii, ei vaan oo!
    Tuttavia tai kavereita ehkä, mutta ei ystäviä!

  • Lallallaa sanoo:

    Juu.. Täällä myös salaystävä. Minua on kutsuttukin jopa salaystävksi… Tuolloin en tiennyt sen merkitystä!
    Minä tein johtopäätökset ja muutin muualle kun sain olla vain se likaviemäri ja kaikesta hauskasta jäin paitsi ellen itse sitä järjestänyt.