Olen kateellinen nainen
Huono Äiti sai avautumisen: ”Kateellisuutta sanotaan suomalaiseksi perisynniksi. Pahin mahdollinen ihminen maan päällä tuntuu olevan kateellinen nainen. Mutta kukaan ei yleensä myönnä olevansa kateellinen – korkeintaan hyväntahtoisesti, mutta ei muuten.
Tunnustan: minä olen se kateellinen nainen.
Olen aina unelmoinut monenlaisista asioista. Useimmat ihmiset tavoittelevat näitä: korkeakoulutus, hyvin palkattu työ, omakotitalo, uusi auto, harrastuksia, säännöllisiä lomamatkoja, terveyttä, ihana parisuhde, omaisuutta – ja mahdollisesti lapsia.
Muistan, kuinka oma äitini oli kateellinen toisille ihmisille. Hänenkään elämänsä ei ollut helppo, ja toisinaan oli varmasti raskasta katsoa, kun toisilla meni tasaisesti hyvin, eikä hänellä. Pitkään ajattelin, että minusta ei ainakaan tule samanlaista kateellista naista.
Kunnes eräänä päivänä tajusin olevani aivan samanlainen.
Miten se tapahtui? Elämääni tuli vastoinkäymisiä, ja tuntui, että unelmani karkasivat yhä kauemmaksi. Taloustilanteeni on huono, ja mielenterveyteni vielä huonompi. Arvatkaa, miltä tuntuu tuntea kaiken päälle vielä kateutta?
Kateus sattuu. Se tuntuu kehossa kipuna. Kun ei aidosti iloitse kenenkään puolesta, jonka elämässä on juuri niitä asioita, joita itsekin toivoo. Kun kuulen, mitä joku on saanut tai saavuttanut, yritän pitää tekohymyn kasvoilla – vaikka sisälläni tuntuu, kuin joku repisi sydäntäni riekaleiksi ja kuiskaisi samalla: ”Olet surkea, epäonnistunut.”
Hävettää. Hävettää olla se, joka ei ole saavuttanut eikä ansainnut samoja asioita kuin muut. Häpeän ja surun tunteet ovat kateuden taustalla. Yritän ajatella positiivisesti, mutta se ei aina onnistu.
En kuitenkaan missään nimessä toivo kenellekään kateuden kohteelle pahaa. En vastoinkäymisiä enkä epäonnistumisia. Pidän mieluummin tunteeni sisälläni, koska olen kuullut liian monta kertaa, kuinka halveksivasti ”kateellisista naisista” puhutaan – kuin he olisivat jonkinlainen kakkosluokan kansalaisuus.
Kyse on tunteesta. Silti sillä leimataan ihmisiä.
Kun tätä tunnetta on käsitellyt kirjallisuuden ja podcastien avulla, olen huomannut, etten olekaan viallinen tai kamala ihminen. Olen oppinut itsestäni paljon tämän työn kautta.
Ensi kerralla, kun aiot halveksia kateellista ihmistä, mieti, voisiko taustalla olla häpeää ja kipua. Vahingollista tai tahallista käytöstä ei tietenkään pidä hyväksyä, mutta suurin osa meistä yrittää kaikin voimin pitää tämän tunteen sisällään.”
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Toisilla ei tasaisesti mene hyvin. Et tiedä mitään toisten ihmisten elämästä tai kokemuksista. Kaikilla on omat vaikeudet. Minulla on monet asioista mitä mainitset. Olen ihan tavallinen epätäydellinen ihminen mutta kohdannut paljon kateutta. Ei hauskaa ole. Pahimmassa tapauksessa kateellisen ihmisen asenne on että kaikilla muilla on ja taivaasta tippunut alas ”ilmaiseksi”. Ei minkäänlaista tajua että ns. menestyksen takana on paljon työtä, epäonnistumista, verta ja hikeä. Keskity itseesi ja omaan elämääsi. Mistä unelmoit ja mitä voit tehdä itse sen eteen että tavoitat unelmasi? Jos et ole tyytyväinen elämään niin tee jotain. Vain sinä itse voit tehdä muutoksen. Haluatko olla uhri vai oman elämäsi sankari? https://www.eeva.fi/jutut/tiedosta-uhriutuminen
Kiitos kirjoituksestasi!
Minä ajattelin pitkään, etten ole lainkaan kateellista tyyppiä. Sitten tapahtui monta raskasta asiaa putkeen, muutama vuosi oli yhtä helvettiä: kaksi perheeni jäsentä sairastui vakavasti. Oma nuoreni joutui autistisen burnoutin aiheuttamien vakaviin oireiden vuoksi sairaalaan. Tämän lisäksi koin väkivaltaa. Työssäni oli myös äärimmäisen kuormittavaa tuolloin.
Yhtenä päivänä huomasin olevani järjettömän vihainen siitä, että elämä oli yhtä selviytymistä päivästä toiseen. Apua oli myös todella vaikea saada. Tuolloin kadehdin ihmisiä, joiden elämä oli ”tavallista”, elämää ilman jatkuvaa pelkoa rakkaiden ihmisten menettämisestä. Tai jatkuvaa taistelua terveydenhuollon, Kelan ja muiden viranomaisten kanssa. Koin myös valtavaa häpeää siitä, että tunsin niin. Syytin myös itseäni lähes kaikesta mahdollisesta ja saatoin raivota tai purskahtaa itkuun mitättömistä syistä.
Lopulta ymmärsin mennä lääkäriin ja sain keskusteluapua (myös lyhytaikaisen masennuslääkityksen) ja sairaslomaa. Pikkuhiljaa tunsin olevani taas oma itseni. En myöskään enää kadehtinut ”yli” muiden tavallisuutta. On varmasti inhimillistä, että vaikeissa olosuhteissa voi reagoida yllättävilläkin tavoilla. Kun voi paremmin, on helpompi käsitellä tunteitakin. Elämä osaa olla välillä ihan kamalaa. Osaa se onneksi olla ihanaakin, vaikka hankalana aikana sen muistaminen vaikeutuu.
Mua auttoi paljon se, että (terapeutin neuvosta ja avulla) opettelin olemaan itselleni armollisempi. Myös se, että keskittyy positiivisten asioiden huomaamiseen, toimii itselläni. Joka päivä listaan asioita, joista olen kiitollinen. Aluksi se tuntui keinotekoiselta ja nololta. Nyt saan siitä aidosti iloa.
Kateellinen ihminen on tyytymätön omaan elämäänsä. Ihminen kadehtii aina niitä, jotka ovat lähellä hänen omaa tasoaan. Kadehdimme naapuria, emme formula-miljonääriä.
Olet hyvin inhimillisen ja samaistuttavan tunteen äärellä. Voin myöntää, että minäkin olen kadehtinut milloin isoa palkkaa saavaa ystävääni, milloin henkilöä, jolla on laaja ystäväpiiri ja sitä myöten värikästä sosiaalista elämää. Omaa kateuttani olen pystynyt lieventää pohtimalla, mitä vaadittaisiin, jotta itse voisin päästä samaan. Olen tullut tulokseen, että arvostan omaa introverttiyttäni ja suurista vastuista vapaata työtäni enemmän kuin paksua lompakkoa tai jatkuvasti muille saatavilla oloa.
Aliarvioit ehkä hieman omaa mielenterveyttäsi, sillä mielestäni olet oikeilla jäljillä, kun tunnistat tunteita itsessäsi ja käsitteletkin niitä. Kerrot, ettet toivo pahaa kateutesi kohteille, se kertoo jo, että olet hyvä ja arvokas ihminen. Toivon, että löydät pohdinnoissasi elämäsi hyvät asiat ja vahvistat niitä. Ehkäpä sen myötä ikävät tunteet vähitellen väistyvät.
Kaikki varmaan jonkin verran kadehtivat ja uskon, että tämä some maailma on lisännyt sitä. Someen yleensä päivitetään onnistumisen hetkiä ja muokataan omaa elämää paremmaksi kuin se oikeasti on.
Toki hämmästelen suuresti ihmisten tarvetta päivittää joka päivä jokainen lenkki, luontokokemus, ateria tms. Voi olla kateutta, mutta taustalla tajuan olevan jonkinlaisen huomionkipeyden näillä päivittäjillä. Nykyään suvereenisti ohittelen ne päivitykset.
Itselläni kateuden tunteeseen auttaa monesti ajatus, että en katehdi vaan iloitsen kanssasi. Helpottaa kummasti.
Kannattaa muistaa, että kukaan ei ole täysin tyytyväinen elämäänsä. Kukaan ei saa kaikkea. Myös niillä ihmisillä joita kadehdit on joku kipeä kohta. Itselläni on monia noista asioista joita kadehdit. Silti kadehdin ihmisiä joilla on isä joka tulee auttamaan teknisissä jutuissa tai vie kalaan yms. Omani kuoli, kun olin vasta lapsi. Lisäksi olisin halunnut suuret prinsessahäät. Annoin periksi puolisolleni ja kävimme vain maistraatissa. Edelleen vuosikymmenien jälkeen toisten ihanien hääkuvien katsominen tekee kipeää. Olisin halunnut kerran pitää kaunista pukua ja juhlia kunnolla. Haluaisin, että minulla olisi kaunis hääkuva. Tuo häät on pieni juttu, mutta osoittaa vain, ettet voi edes tietää mitä kaikkea muut kadehtivat. Pääasia, ettei katkeroidu.
Minäkin olen ollut kateellinen. Tiedän miltä se tuntui. Oma kateus hävetti. Vielä enemmän se hävettää näin jälkikäteen kun oma elämä lopulta on kääntynyt parempaan suuntaan ja kateuden aiheet ovat poistuneet.
Mutta tiedän myös ettei häpeä ja kieltäminen auta. Ainoa tapa päästä vaikeiden tunteiden yli on tuntea ne täysillä. Sinä olet jo tunnistanut ja tunnustanut oman kadehtimisesi. Se on jo paljon. Jatka vaan samaan tapaan. Elä, tunne, ja – aina kun vaan mahdollista – sano tunteesi ääneen. Niin se pysyy hallinnassa. Hallitsematon kateus muuttuu vihaksi, ja se on yleensä tuhoisampaa. Ihminen, jota kadehdit, on harvoin itse syyllinen siihen, että hänellä on jotkut sinulle tärkeät asiat paremmin. Jos annat kateutesi muuttua vihaksi, vihaat todennäköisesti syytöntä ihmistä.
Kateus syntyy verailusta. Vertailu on turhaa, mutta niin inhimillistä. Jos pystyt vähentämään vertailua, olosi luultavasti helpottaa. Vaihda vaikka seuraa. Voi olla reilumpaa vaikka ottaa etäisyyttä niihin ihmisiin joita kadehdit, kuin antaa kateuden patoutua ja purkautua vihana. Etsi ympärillesi uusia ihmisiä joille voit puhua reilusti ja joita ei tarvitse kadehtia. Löydä omat vahvuutesi, koska kateus lähtee huonommuudentunteesta.
Luterilaisuuden kuuluu vahvasti vaatimattomuus, ei pidä himoita maallisia asioita varsinkaan muiden omistamia, mutta jarruihin todella inhimillinen tunne, ei se aina ole ahneutta vaikka monesti onkin, se voi olla myös huono-osaisuutta kuten tässä avauksessa. Yleensä hankalistakin tunteista pääsee yli kun niistä on saanut puhua riittävästi.
Kaikki tunteet on sallittuja, kunhan ne ei hallitse elämää. Sinä tunnistat tunteen, moni ei. Kateudesta voi myös päästä irti, kunhan ensin sen myöntää itselleen, silloin sitä voi myös työstää. Häpeä on meihin sisään rakennettu. Itse työstän asioita terapiassa. Ensimmäiseksi lopeta itsesi ruoskiminen ja arvosta itseäsi. Hyvä koulutus ja palkka ei tee kenestäkään hyvää ihmistä. Itsensä tutkistelu on hyvän ihmisen merkki. Tsemppiä ❤️.