Nyt puhuu ”Se toinen nainen”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Minä olen erässä avioliitossa ”se toinen nainen” ja haluan nyt puolustaa meitä.
Olen siis suhteessa mieheen, kuka on toisaalla naimisissa jo parinkymmenen vuoden ajalta. Meidän suhteemme on puolestaan kestänyt vajaan viisi vuotta. Hän on keski-ikää lähestyvä ukkomies, minä sitä sukupolvea kenen odotetaan viimeistään menevän naimisiin ja alkavan perustaa perhettä. En vain halua sitä hänen kanssaan. Hänen vaimonsa on pikkutarkan mustasukkainen pirttihirmu, jota mies jumaloi. Minä raisu ja estoton, ken avartaa miehen maailmaa. Enkä koe tekeväni yhtään mitään väärin. Se, tekeekö mies väärin, on hänen asiansa.
Sanottuani joskus ääneen, että tapailen varattua miestä, saan todella erilaiset reaktiot riippuen siitä, onko kommentoija mies vai nainen. Miehet saattavat kommentoida, että siinä on onnekas mies, kun on niin upea vaimo ja vielä tällaista ”leikkiseuraa”. Naiset puolestaan herkästi syyttävät ensimmäiseksi minua. Ei miestä vaan minua. Ja sitten kuulutetaan, kuinka naisten tulisi vetää yhtä köyttä, mutta silti mies ei tee heidän silmissään väärin vaan minä olen kaiken pahan alku ja juuri.
Olen väsynyt tuollaiseen tekopyhyyteen ja ”Eevan synnissä” elämiseen. On 2020-luku. Minä en petä ketään enkä houkuttele häntä vaihtamaan vaimoaan minuun. Minä en tehnyt aloitetta. Minä en ole rikkomassa perhettä. Me olemme aikuisia ja me olemme sopineet rajamme. Kyllä minua jurppii, että en saa häneen yhteyttä kuin hänen ollessa töissä tai matkoilla, mutta näin sovittu ja tiesin mihin olen sitoutunut. Se aika, kun hän on minulle off-line, kuuluu hänen perheelleen eikä se ole minun asiani.
En puolustele kenenkään pettävän miehen tekemisiä, mutta meillä kahdella on suhteemme tuonut hänelle lisää hengitystilaa, kun hän purkaa paineitaan kanssani silloin kun hänen puolisonsa on rasittunut. Hän puhuu vaimostaan lempeämmin ja rakastavammin nykyään kuin mitä suhteemme alussa – he olivat eron partaalla, nyt he kuhertelevat kuin kyyhkyt. Ja minä taas olen saanut aikuisen ystävän, jonka edessä saan olla täysin auki peittelemättä mitään puolta itsestäni.”
Nimim. ”Se toinen nainen”
Mitä ajatuksia tämä avautuminen herättää? Keskustellaan kommenteissa alla, ja muistetaan pitää keskustelu asiallisena!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 101 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Miksi petetty vaimo jää jatkamaan suhdetta pettäjän kanssa? Miten se ylipäätään onnistuu kun luottamus on rikottu?
Olen viimeisen vuoden ollut tukena ystävälle, jonka mies jäi kiinni salasuhteesta työkaverin kanssa.
Työkaverille oli kerrottu myös samaa tarinaa pirttihirmuvaimosta, jonka kanssa mies ei saanut olla oma itsensä. Ja myös kuinka tämän salasuhteen kanssa tuntee elävänsä enemmän kuin koskaan.
No ero tuli, vaimo meni totaalisen rikki ja lapsikin oireili pahasti.
Kun vaimo on nyt vihdoin saanut palasensa kerättyä kasaan ja aloittanut oman itsenäisen elämänsä, on exä alkanut tihenevään tahtiin soitella vaimolle ja kertoo kuinka suuren virheen on ymmärtänyt tehneensä. Uudesta kumppanista on tullut mustasukkainen pirttihirmu, raikas riehakkuus onkin paljastunut epätasapainoisuudeksi ja tunnekontrollin puutteeksi, eikä mies uskalla enää tehdä mitään, kun suhde on pelkkää riitaa.
Ja nyt hän kaipaa takaisin omaan vanhaan elämäänsä ja ymmärtää, että kyseessä oli vain hänen oma ikäkriisinsä, joka ei liittynyt vaimoon mitenkään.
Ja sitten news flash kaikille niille, jotka sanovat, että pettämistä tapahtuu vain huonoissa suhteissa. Tämä ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Vaan suurin syy pettämiseen on pettäjän itsetunnon ongelmat ja erilaiset elämänkriisit, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä utse paeisuhteen kanssa vaikka aitä helposti syytetäännin omaata pahasta olosta.
Aloittajalle sanoisin, että jos omassa suhteessasi olisi kaikki hyvin, et tuntisi tarvetta avautua asiasta näille palstoille, sinulla ei olisi tarve haukkua vaimoa eikä osoittaa olevasi parempi, villimpi tai mitään muutakaan. Mutta nyt niin teet. Miksi?
On totta, että mies tässä on tarinan suurin konna. Etkä ole syytön sinäkään. Mutta kaikkein vähiten tässä kuitenkin on aihetta parjata sitä vaimoparkaa.
Ja koska niin teet, kertoo se kaiken tarvittavan sinusta. Toivottavasti pystyt elämään itsesi ja omien valintojesi kanssa. Myös tulevaisuudessa.
Ei varmasti ole kiva seurata kun ikätoverit pariutuvat ja perustavat perheitä. Ja vielä kurjempaa on, kun ”omaa” kumppania ei voi tuoda näihin pariskuntapiireihin näytille, eikä voi osallistua keskusteluihin yhteisistä asuntohaaveista, raskauksista tai muista tulevaisuudensuunnitelmista. Kun ainoa odotettava asia on se, että olisi ok soittaa ”omalle” kumppanille. Ymmärrän että harmittaa. Mutta sen kumppanisi vaimon vika se ei nyt ainakaan ole.
Amen 😇
Miten muuten se että elämme 2020-luvulla liityy asiaan?
Eikös tuollaisia toisia itsetunnottomia toisia naisia miehet pyörittäneet jo 1950-luvulla ihan samalla tavalla?
Avautuaja taitaa olla niin rikkinäinen tuohon toksiseen suhteeseensa jonka tietää olevan väärin ja siksi avautuu anonyymina koska haluaa saada edes jostain hyväksyntää itselleen mitä ei saa ystäviltään. Ja miksi kenenkään pitäisi tuollaista hyväksyä?
Tämän tyyppisten avausten kommenttikentillä toistuu sama ilmiö. Kuviota puolustellaan viimeiseen asti. Omaa vastuuta tekemisistään ei kyetä ottamaan vaan syytetään aina jotain muuta.
Onko se niin vaikea katsoa peiliin ja kysyä itseltään että olenko käyttäytynyt niin kuin minua kohtaan haluaisin muiden ihmisten käyttäytyvän?
Tämä kysymys ei ole kivittämistä mihin yleensä vedotaan vaan suora kysymys jonka jokaisen tuollaisissa kuvioissa mukana olevan tai olleen kannattaisi kysyä itseltään.
On kyllä kumma, että petetyt vaimot kohdistavat kiukkunsa siihen toiseen naiseen, eivätkä omaan puolisoonsa.
Ei poista kummankaan osapuolen vastuuta asiasta. Petokseen osallistuvat molemmat.
Itselläni oli joskus kokemus erästä varatusta miehestä. Itsekin olin onnettomassa suhteessa ja petimme yhdessä meidän kumppaneita. Mä en kyllä koskaan haikaillut, että hänestä kenties tulisi mulle se uusi herra täydellinen. Tiedostin itselleni hyvin vahvasti sen, että tämä mies ei kyllä koskaan tule muuttumaan. Samalla tiesin, että mun oma parisuhde on loppumaisillaan enkä podennut pettämisestä mitään syyllisyyttä.
Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että molemmat ollaan erottu ja löydetty myös uudet kumppanit. Mä olen todella onnellisessa parisuhteessa enkä edes ajattele sitä, että haluaisin miestäni pettää. Mutta tämä toinen mies taas haikaile meidän menneitä aikoja ja etsii myös muualta seikkailuja. Hänen uusi kumppani on huomattavasti nuorempi kun hänen entinen vaimo. Vaimon kanssa hänellä on kaksi lasta ja nykyisen tyttöystävän kanssa hän haluaisi yhteisen lapsen. Koska lapset kuulemma ovat kivoja.
Olen kyllä sanonut hänelle suoraan, että ei varmaan kantsi hankkia uutta lasta suhteseen missä ei taaskaan pysty olemaan se oma itsensä. Hänen tyttöystävä on kaunis mutta julmettoman mustasukkainen. Enkä ihmettele miksi. Mies valehtelee minkä kerkee eikä kerro avoimesti mistään naistuttavista. Jopa ihan tavalliset kahvittelut pitää salassa.
Vaikka mä olen hänen mielestä ihana vapaa lintu ja hän haluaisi myös lentää yhtä korkealla omana itsenä niin minulta ei hänelle kyllä sympatia heruu. Ei herunnut silloin eikä nytkään. Jokainen on oman onnensa seppä. Hän varmaan tarvitsisi jotain terapia kun valitse itselle aina nämä ”pirttihirmut” kumppaneiksi mutta sitten käy vieraissa kun ei saa olla oma itsensä.
Yritän tällä kertoa sen, että vaikka pettäminen on aina väärä niin on sitäkin monenlaista. Jotkut (kuten minä) pettää silloin kun ei ole enää mitään menetettävä ja tietää erovansa jokatapauksessa. Ja sitten on niitä jotka eivät uskalla olla oma itsensä ja ottaa vastuuta omasta onnellisuudesta ja tuhlaavat siten monen ihmisen (sekä oma) aikaa ja hermoja. En kyllä suosittele yhdellekään naiselle olla sen saamattoman miehen leikkikalu vuositolkulla ja haikailla, että ehkä joskus. Toki, jos tiedostat itsellesi, että tämä on itsellesi väliaikainen seikkailu eikä tunteita ole pelissä. Mutta mitään tulevaisuutta ei tälläisen kanssa kyllä kannattaa haikailla. Koska aina tule olemaan niitä muita ihani naisia joiden kanssa se mies saa olla oma itsensä. Koska hän ei vaan kykene ottamaan mitään vastuuta kotielämästä. He eivät kykene mihinkään rutiininomaiseen arkipäivään missä pitäisi myös kantaa vastuu eikä aina ole niin kiva ja jännittävä.
Ja sinun pettämisesi oli jotenkin vastuullista toimintaa? Älä nyt viitsi. Samanlainen pettäjä olet kuin se mieskin. Mene itseesi.
Miehille seksi on todella tärkeää ja he kokevat sen puhtaammin aktina kuin naiset. Mies hoidattaa tarpeitaan muualla ja voi paremmin se on luonnollista vaikka ei sosiaalisesti hyväksyttyä. Yksiavioiset suhteet laittavat monelle miehelle paineita kun jos itse on viriili mutta kumppani ei niin mies kärsii. Moni liitto on jopa vailla seksiä kokonaan. Mitä mies silloin voi tehdä? Kärsiä lopun elämäänsä? Pettäminen ei ole ok mutta selvästi avaramman katseen kautta näkee paljon hyvää tässä kuitenkin.
Mietin sitä, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Ei kukaan kestä salailua loputtomiin. Eikä seksi ole vain seksiä. Siinä herää syviä tunteita. Naisihmisen ei ole hyvä repiä itseään tai antaa toisen riepotella henkisesti tai fyysisesti. Toisinaan tällaisissa suhteissa toistetaan jotain lapsuuden kuviota. Terapia voisi olla rakentavampi tapa.
Näkymätön lapsi hakee aikuisena huomiota epätervein tavoin. Kukaan ei pysty sitä huomion tarvetta ja tyhjyyden tunnetta täyttämään. Loppu viimein tällaiset ovat hyvin onnettomia vaikka käyttäytyvät ulospäin juuri avautujan tavoin eli koulukiusaajamaisella tavalla.
Hmm. No niin ”aikuinen”. Aikuista olisi ottaa vastuu ja kertoa kolmannelle osapuolelle ettei hänen ole pakko valita tätä vaihtoehtoa. ”Tekopyhyys” oli tässä sikäli erikoinen sanavalinta. Kuvittelet tuntevasi vaimon – hmm. miehen kuvailun perusteella? Mikäköhän sinä sitten olet miehen kuvailun perusteella kun asia selviää tälle pirttihirmulle? Kuvitteletko että mies ottaa vastuun vai oletko joku värikkäästi kuvailtu. Miehellä ja tämän vaimolla on kuitenkin sopimus jonka mies on nyt sitten rikkonut. Ei taida olla kummoinenkaan mies.
Noh. Säälittävä huorahan sinä olet. Sori mut ei tästä kaunista saa ei sitten millään. Toivottavasti tämä ensimmäinen nainen saa onnellisemman tarinan ja te kaksi paskan loppuelämän <33
Miksi suhde täytyy pitää salassa? Onko siinä oma jännityksensä? Miksei olla rehellisesti avoimessa suhteessa? Miehen ehdoillako tapailevat?
Ja miksi pitää avautua? Hakeeko hyväksyntää ja haluaako mainostaa itseään, kuinka raisu ja itsenäinen on?
Minua ei liikuta yhtään, omapa on valintansa.
Onpas lapsellista uhoamista tuolta avautujalta.
Tuollaiset avautujan kaltaiset ovat lähes aina hyvin vaurioituneita kiintymyssuhdetyyliltään.
Ei se ehkä lapsuudesta seurannut trauma tai tyhjyyden tunne tuollaisella toisen naisen roolilla kenelläkään parane vaan lopulta psyyke hajoaa jatkuvaan salailuun ja epärehellisyyteen.
Ellei sitten kyseessä ole persoonallisuushäiriöinen joita monet agressiivisesti näitä pettämis- ja salasuhdekuvioita harrastelevat puolustelijat usein ovat.
Elänyt toin saman. Sitten kyllästyin jatkuvaan yksinoloon juhlapyhinä ja iltaisin kun mies oli vaimon luona, ja siihen just ettei voinut soittaa kuin työaikaan. Otin uuden miehen, vapaan. En tiedä olenko sen onnellisempi nyt, kaikkea aikansa. Sen olen oppinut, etten enää syytä ketään, en miestä, en toista naista. Kaikelle on aikansa.