”Tässä männä päivinä kun asetuin vapaaehtoisesti penkkiin alapäästä kynittäväksi, aloin pohtimaan sitä kuinka paljon sitä naisihminen joutuu enemmän ja vähemmän ravottamaan haarojansa elämänsä aikana. Totesin että ei tässä nyt kovin estoista kansaa enää voi naisihmiset olla, jos joka elämäntilanteessa nainen joutuu vakonsa valloilleen laittamaan.

Lähdin siinä sitten pohtimaan, että jo useat nuoret naiset ensimmäisen ehkäisyn tiimoilta joutuvat nykäsemään housut nilkkoihin ja avautumaan silmälasien suurentamille silmille. Sen jälkeen elämä onkin yhtä jalkojen luukuttamista.

Kun tapaat niitä erinnäköisiä, kokoisia ja makuisia kumppaneita on jalkojen luukuttaminen vain ilo, jos se yhteisestä sopimuksesta tapahtuu. Mutta siinä vaiheessa kun mahassa möyrii jo uudenuutukainen ihminen vasta pavun kokoisena, olet taas pitkälläsi jonkin kiusaantuneen mieslääkärin sormi syvällä tuherossa. Siinä sitten lääkärin syynäillessä kattolamppua sormea pyöritellen, ihmettelet mitä siellä kattolampussa niin mielenkiintoista on. Tilanne ei yhtään ole outo, kummankin katsellessa kattolamppua, toisella vaan sormi pimpsassa.

Kaupallinen yhteistyö Huippukiva.

Ja tätä toosan tutkimista jatkuu, monta kertaa pyhän raskauden aikana, mikä tietenkin on mainiota, sillä onhan lapsen saaminen arvokkainta ja se vaatiikin sen mukaiset toimenpiteet.

Vielä tietenkin kymmenien tutkimusten jälkeen, tuskissasi synnytellen, joku työntää sormet jälleen tohveliisi useamman kerran, särkevää kohdunsuuta niplaten, mittaillen milloin on lapsen hyvä pulpahtaa pihalle.

Pahimmassa tapauksessa lettusi saa tuntea nahoissaan vielä kourat jotka yrittävät kammeta liian suuren ipanan pihalle.

Eikä siinä vielä kaikki. Syntymän ihmeen jälkeen, tohveli on kuin vohveli, lerppu eikä meinaa toimia normaalisti yli kuukauteen ellei enemmän.

Kuva Tangerine Newt. Ylin kuva Kayla Speid.

Tässäkin vaiheessa sinun värkkiäsi saatetaan ihmetellä, ja olet jälleen tuijottamassa yläpuolella olevia akustiikkalevyjä.
Jos siellä ei kaikki ole kunnossa niin täytyyhän sitä seurata useamman kerran.
Ja mikäli sinulla on useampi lapsi, kerrot nämä kaikki lettukerrat kalleimpiesi lukumäärällä.

Ja kun päädyt ratkaisuun, että tämä oli nyt tässä, työnnetään koloosi instrumentteja kuin parhaimpaan soittimeen. Laitetaan esteitä ja risuja, ettei tule vaan enempiä reissuja tutkimuspöydälle. Mutta sitten huomaat että nämä esteet eivät palvele sinua, joten makaat jälleen poistattamassa niitä, kolhoosien välineiden viilentäessä kesäkuumalla kukkastasi.

Päädyt lopulta ratkaisuun, että tämä oli tässä ja pihat poikki. No mihinkä muualle sitä kuin tutkimuspöydälle, tällä kertaa monen silmäparin alle.

Myöhemmin tietenkin villin elämän kostamana on tutkittava erinäisiä näppyliä, mahdollisia pöpöjä, tulevia sairauksia ja muuten vaan kuivia limakalvoja turvonneessa munkissa. Joka viiden vuoden välein tapahtuvaa papakutsuntaa unohtamatta!

Kuva Birgith Roosipuu.

Ja jos ei muuta niin hakeudut repimään karvat häppäristä.
Toki kaikki kunnia sillekin joka näin ei tee. Säästyy ainakin yhdeltä haarojen avaamiselta.

Varoituksen sana. Naiset avaavat taustasta huolimatta haarojansa enemmän elämänsä aikana kuin yksikään kumppani osaisi edes ajatella.
Se on se meidän pimppi. Mystinen kaunis kapistus, että sitä pitää ihmetellä kaikilla mahdollisilla verukkeilla.

P.S. Tällaisen entisen lahkolaisen silmin, nämä määrät olivat järkytys. Eihän lahkolainen nuori nainen välttämättä käynyt ennen avioliittoa kertaakaan avaamassa haarojaan kenellekään.
Onneksi se elämä on kuitenkin ohi.

Näin on turvallista.”

Nimim. Lettunen

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “Nainen saa olla aina lettu levällään”

  • Annelik sanoo:

    Minulle sattui kerran miesgynekologilla käydessäni huvittava tapahtuna. Olin tutkimuspöydällä jalat levällään, kun lääkärin vaimo soitti. Alkoivat siinä yhdessä suunnittelemaan kauppalistaa! Ja minä sain odottaa…

  • tramojako sanoo:

    Hyi olkoon. Riittäisi jo, vaikka kaksi lasta on vielä alle kouluikäisiä. Mutta minulla saakin pusikoitua ja ehkäisyn hoitaa mies joten säästyn muutamilta kurkisteluilta. Mutta autapa jos mies kopeloi.. melko kauan meni synnytyksen jälkeen että edes annoin tehdä. Vieläkin on siitä vaikea nauttia..

  • maaria sanoo:

    Aivan loistava kirjoitus ja osui kyllä näin kohta nelikymppisen naisen elämään. Parastahan se on, kun porukkaa on ihmettelemässä ja vähän kokeilemassa harva se kerta, aina se joku syy löytyy alapäätutkimukselle. Ja täytyyhän lääkäriopiskeljoiden päästä näkemään ja kokeilemaan, että osaavat sitten myöhemmin.
    Usein ajattelen, että mitä miehet tekis moisissa tilanteissa. Aina vaan housut alas ja useampi on kopeloimassa kepeksiä.
    Mutta totta vie, en minäkään enää jaksa tilanteissa säikkyä, siinäpä sitä sitten yhdessä ihmetellään ja vedetään housut takaisin jalkaan muina naisina. Kiitos ja seuraavaan kertaan.

  • Karvat kunniaan sanoo:

    Karvojen poiston voi onneksi suorittaa myös kotona.

    • Nimetön sanoo:

      Niinpä. Enpä menisi yhtään kertaa semmoiseen. On sitä tähän ikään jo liian monesti joutunut haaroja levittämään. Törkeimpinä ne kun on mieslääkäri ollut. En käsitä miten sitä ei muka pidetä minään että kuka vaan mies voi tunkea sormensa naisen jalkoväliin, aivan ventovieras. Se ei ole oikein. Näitä pystyy välttämään yksityisellä mutta ei esim synnytyssairaalassa, poliklinikalla.