Näin selviät arjesta haastavan lapsen kanssa
Kaikkihan sen nyt tietävät, että lapset ovat temperamenteiltaan erilaisia eikä lasten kasvattaminen onnistu ikinä täysin samoin keinoin. Miten pitäisi toimia, jos kasvattaa samaa aikaa kahta tai useampaa temperamentiltaan erilaista lasta? Kuka esimerkiksi joustaa, kun tehdään asioita yhdessä? Miten helpompi lapsi reagoi toisen lapsen vaatimaan (ja saamaan) isompaan määrään huomiota?
Varpaillaan hermoromahduksen partaalla
Lapsen ohella stressiä tuottaa tuomitsevat sukulaiset, perhetutut ja ihan vaan toiset äidit leikkipaikalla. Muut tuntuu ajattelevan, että lapsen herkkä käytös on huonon kasvatuksen tulosta, vaikka tosi asiassa paljon on kiinni synnynnäisestä temperamentista. Jotkut lapset vain yksinkertaisesti syntyvät herkemmällä sytytyslangalla ja nämä piirteet voivat näkyä pitkälle aikuisuuteen astikin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kasvatuksella ei voisi tätä vuoristorataa jossain määrin tasoittaa.
Helpointa omaa kasvatustapaa on soveltaa, kun tuntee lapsensa temperamenttia. Silloin oppii tunnistamaan, mitä eri reaktiot tarkoittavat ja millaisia tarpeita lapsellasi kulloinkin on. Täydellistä kasvatusopasta ei voi yleistävästi kirjoittaa, mutta tiettyjä nyrkkisääntöjä seuraamalla on hyvä rakentaa oma kasvatustapa.
Negatiivisten tunteiden kanssa kamppailevat lapset hyötyvät empaattisesta kasvatuksesta yhdistettynä arjen rutiineihin ja selkeään rakenteeseen. Herääminen, syöminen ja päiväunien nukkuminen aina tiettyyn aikaan sujuvoittavat päivää ja tuovat turvallisuudentunnetta lapselle. Lisäksi vanhemman tulisi tavoitella kärsivällistä otetta lapsensa kasvatukseen. Mitä vaikeampi temperamentti lapsella on, sitä enemmän väsyttäviä haasteita arki tuo mukanaan. Kääntämällä asioita puheessa positiivisemmaksi pystyy kuitenkin vaikuttamaan omiin ja muiden ajatuksiin. Esimerkiksi monilapsisen perheen lähtiessä ulkoilemaan, voi yhdellä lapsista kestää. Tällöin voi eripuran välttämiseksi olla järkevämpi sanoa mielummin ”annetaanpa siskolle vielä hetki aikaa” kuin ”nyt pitää odottaa, kun teidän sisko kuppaa”.
Hyvän kasvatuksen toteuttamiseksi on myös sinun jaksamisesi sanoinkuvailemattoman tärkeää. Niinpä on tärkeää pohtia niitä tapoja, joilla sitä voi tukea. Ensinnäkin edes pieni hetki ihan omalle itsellesi joka päivä olisi tärkeää. Se voi olla hetki nojatuolissa kirjan kanssa, pysähdys kotimatkalla istahtamaan aurinkoiselle penkille, ihan mikä vaan. Tärkeintä olisi vain siinä hetkessä purkaa vähän kertynyttä jännitettä ja ladata omia akkuja. Toinen asia, mistä pitäisi pyrkiä pitämään huolta, on oma terveys. Riittävä uni, hyvä ravinto ja liikunta auttavat pitämään mielen virkeänä ja jaksamaan arjessa.
Sitten vielä muiden tuki. Jaa kokemuksiasi kumppanin, sukulaisten tai kavereiden kanssa. Juttele muiden äitien kanssa ja huomatessasi jonkun olevan samassa tilanteessa, osoita hänelle tukesi. Sen ei tarvitse olla sen erikoisempaa kuin vaikka sanoa ”muistuttaa ihan mun lasta”, mutta nyt te molemmat tiedätte, että ette ole yksin. Vertaisryhmiä löytyy myös ja vaikeassa tilanteessa voi huolensa kertoa myös Pakko Avautua -lomakkeella. Ja jos joskus tulee tilanne, jossa tunnet olevasi aivan umpikujassa, niin ammattiapua on myös saatavilla. Esimerkiksi perheterapeutilla tai lastenpsykologilla voi olla tarjota hyviä apuja kasvatuksen tueksi. Muista vaan, että on vahvuutta ottaa tukeaa vastaan, ketään meistä ei luotu kaikkivoipaiseksi.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jos huomioit lapsesi kaikki tarpeet jo etukäteen ja kasvatat hänet pumpulissa voit olla varma, että hän on isompana erityisluokalla ja aina hankaluuksissa kaikkien niiden kanssa, ketkä aivät paapomista jatka.
Niin tässäpä vasta pulma? Itselläni ainakin pinna kireällä,kuin viulun kieli (jos sitä enään edes on.) ADHD nuori.. Eikö siinä ole jo tarpeeksi? No ei! ADHD äitikin. Murrosikä pojalla päälle. Voin sanoa,että ei enään keinot riitä. Kavereita hänellä on vaikka muille jakaa,saa jutun aikaiseksi,vaikka koiran p¥¥¥¥sta. Äiti on välillä vaikka mikä,mutta eikö rakkaalla äidillä ole monta nimeä? Okei,tämä yksi riittäisi. Noh toisaalta ymmärrän,koska hänen isänsä on samanlainen,ei arvosta ketään,väkivaltainen,uhkaileva,soittaa suutaan kaikille,kaikki naiset on hu@@@a ym. Ja vaikka ymmärrän,niin en hyväksy. Apua ei tunnu saavan, yritetty monesti. Hän itsekin sanonut lääkärissä ja lasulle ettei lääkkeet auta tarpeeksi,niin ei välitetä tai uskota.Mutta osaa hän olla kiltistikin,hakee läheisyyttä (tottakai annan sitä muutenkin),haluaa keskustella kaikista asioista,on pohjimmiltaan todella herkkä ja aivan ihana! Vietämme myös aikaa kahdestaan. Ulkoilee paljon,syömisestä saa kyllä muistuttaa jatkuvasti. Isänsä ei ole tekemisissä,isän tahdosta ja ehkä ihan hyväkin. Jos isä näkee pojan sattumalta jossain,niin ei edes tervehdi. Aina mollannut,uhkaillut ja haukkunut lapsia,kai hän luulee olevansa itse täydellinen. Lasten itsetunto todella heikko,minä aina kehunut,tsempannut,auttanut ja ymmärtänyt,mutta kun isä vuosia vaan mollasi ja haukkui ym. Niin minä saan kärsiä. Tukiverkostoa ei ole,ikävä sanoa mutta töissä ollessani tunnen olevani lomalla. Vaikka lapset ovatkin numero 1,niin jaksamista tämä vaatii hirveästi eikä aina vaan jaksa. Sekava teksti,mutta kyllä tämä tästä,olen päättänyt selvitä. Tästäkin! Ihanaa kesän jatkoa kaikille! ♥️
Tästä ~huonoaiti~ foorumista saan tukea,iloa ja ymmärrystä ennen kaikkea,kiitos siitä! 🤗
Olet hurjan sinnikäs. Tilanteesi on aika haastava, mutta pieni lohtu on se, että nuori kasvaa ja aikuistuu. Tämäkin vaihe on joskus takanapäin. Tsemppiä sinulle ja pojallesi.