Vihreän nahkahameen metsästys alkoi illalla. Halusin pukea aamulla juuri sen 70-luvun Vuokon pitkän nahkahameen seuraavan aamun työjuttuun eikä sitä hametta löytynyt mistään.

 

Ensimmäinen syyllinen oli tietysti muutto. Sen on täytynyt kadota muutossa. Kaikki pitää itse hoitaa, sanoin paremmalle puoliskolle naama punaisena. Se oli muuten sitten ihan sun ideas läntätä niitä mun vaatteita jätesäkkiin. Nyt ne on pihan perällä. Sä et tietenkään katsonut niihin jätesäkkeihin kun veit ne ulos! Nyt on kuule kaatopaikalla aimo annos vihreää vintagea! Ihan alkoi katkohengityttämään.

Onneksi en ole Angelica Jolie, joka suunnittelee seitsemättä lastaan, koska seitsemän lapsen äitinä olisin hullujenhuoneella alta aika yksikön. Sen verran vahvasti alkoi vapisuttaa pelkkä hameen hakeminen. Voi että kuinka raivona olin! Revin kaiken mahdollisen tavaran alas hyllyistä ja syytin miehen ohessa myös lapsia: Tekin aina kuljetatte kaikki mun kamani  jonnekin. Kissaakin sai kyytiä.

Työpaikan tilaisuuteen pukeuden sitten mustaan. Työkaveri lohdutti, että kuule mun vaimolla kävi ihan samalla tavalla. Meni vaatteet muutossa kaatopaikalle kun mäkin olin laittanut ne mustaan jätesäkkiin. Sanomatta on selvää, että lohduttaja oli tietenkin mies, joka ei tuntunut todellakaan ymmärtävän, miten naista lohdutetaan. Olisi edes sanonut, että nytpäs voit vähän shoppailla, ettei kaapissa henkarit suotta hae toisiaan.

Päivällä saan puhelinsoiton ja parempi puolisko kertoo hameen löytyneen aamutakkini alta. Ihan kiva. Joku muu oli vissiin pistänyt mun aamutakin väärään paikkaan, en minä. En koskaan minä.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Myrsky vihreässä nahkahameessa”

  • Sami sanoo:

    Puolustuksen puheenvuoro:

    Hyvin pian sen jälkeen, kun säkki tai ehkä pari oli kadonnut, olivat vaimoni kaapit jälleen aivan täynnä. Onneksi säkeissä oli tavallisia käyttövaatteita, kauniita toki, jotka joka tapauksessa olisivat uusiutuneet kuluvan vuodena aikana. Oikeastaan on puolison velvollisuus aina välillä hoitaa asia siten, että kaappien sisältöä voi uusia. Pyykinpesu tehdään meillä aika tasapuolisesti, siinäpä onkin oiva mahdollisuus taas päästä kiertelmään vaatekauppoja. Silloin saa taas olla kieli keskellä suuta, kun pääsee toimimaan makutuomarina.